"Kannattaa avata sielu ja mieli", neuvoo Tom Gordin

Tom Gordin puhuu muutoksesta ja muutoksen esivaiheesta. Joka viimeksimainittu siis meni jo. Hän on seurannut ratsastusmaailmaa yli 60 vuotta, siitä suuren osan näköalapaikalta, ja todistanut suuria muutoksia alalla ja lajin parissa. Nyt kun olemme selvästi muutoskohdassa ja keskustelun laineet lyövät korkealla, mitä Gordin ajattelee ratsastuksen nykytilanteesta?”Me kaikki, niin kilparatsastajat kuin harrastajat, joudumme kehittymään ja myös muuttamaan piintyneitä tapojamme. Meidän pitää itse pystyä uskottavasti perustelemaan suurelle yleisölle lajimme oikeutus. Aina tulee olemaan pieni joukko, joka ei hyväksy hevosen käyttöä missään muodossa, mutta meidän on huolehdittava siitä, että suuri enemmistö hyväksyy hevosurheilun”, Gordin sanoo.Uskotko että ratsastusyhteisö onnistuu tässä haasteessa?”Kyllä, olen optimisti ja uskon siihen. Mutta se ei tapahdu muuttumatta ja muuttamatta toimintatapoja. Kannattaa avata sielu ja mieli sille, että omaksuu uusia ajatuksia. Toisaalta, informaatiotulva myös hevosalalla on niin valtava nykyään, pitää olla hereillä ja miettiä tarkkaan mitä ja ketä kuuntelee ja uskoo.”Onko tämä muutos jo alkanut?”Ajattelen, että 5–7 vuotta sitten alkoi, sanotaanko muutoksen esivaihe, tuli Tuire Kaimiot ja muut. Sitten viime vuosina on herätty asioihin laajemminkin. Arvostan esimerkiksi Minna Tallbergin näkemyksiä, ja vaikkapa Peder Fredricson on hyvä esimerkki siitä, että kilparatsastuksen absoluuttiselle huipulle voi päästä asettamalla hevosten hyvinvoinnin ykkösasiaksi, tämä käsitys minulla on hänen toiminnastaan.”.Tuire Kaimio: Sitä saat, mikä kannattaa. Jos Peder Fredricson on hyvä esimerkki, miten muut huippuratsastajat?”Ainakin sosiaalisessa mediassa näkee nykyään, kuinka huippuratsastajat ihan korostetusti huomioivat hevosiaan, ja myös groomejaan. Koska hevonenhan se siinä sen pääasiallisen urheilusuorituksen tekee. On herätty siihen, että on välttämätöntä näyttää, että hevosten hyvinvointi on tärkeää.”. Paneelikeskustelu "Hevosala otsikoissa"Hevoset-messuilla lauantaina kello 12.05 - 12.55.Panelistit:Tom Gordin – juristi ja tapahtumajohtaja – Horse ShowTuire Kaimio – eläintenkouluttaja ja tietokirjailijaHeli Hyytiäinen – eläinten fysioterapian dosentti, kliininen opettaja, hevosen omistajaRiina Rekilä – eläinlääkäri ja ravivalmentajaJuontaja Katri Palo-oja-Mertanen. Uskotko että asiat ovat oikeasti muuttuneet, vai onko kyse pelkästä valkopesusta? Viime aikoina on kuitenkin tullut ilmi ikäviä tapauksia monesta huippuratsastajasta?”No sitähän en voi tietää, en ole ollut kenenkään tallilla kuvaamassa.”Kilparatsastus näyttää olevan muodostumassa yhä enemmän vain superrikkaiden leikkikentäksi, miten näet sen asian?”Pitää muistaa, että iso osa huippuratsastajista ei ole rikkaita. Mutta heillä on ollut paitsi lahjakkuutta lajissa, myös se taito mitä jo Jana Wannius aikoinaan painotti, eli kyky hankkia käyttöönsä hyviä hevosia. Se on huipulle tähtäävälle kilparatsastajalle tärkein ominaisuus ratsastuksessa. Olen vakuuttunut siitä, että riittävän hyvillä on aina mahdollisuus nousta huipulle.””En kuitenkaan pidä siitä trendistä, että lajin takana liikkuu yhä isompi raha. Se ei ole hyväksi urheilulle. Toki hyvät ratsastajat pystyvät hankkimaan toimeentulonsa kouluttamalla hevosia ja myymällä niitä isoon hintaa rikkaille, joilla ei ole niin paljon taitoa. En silti pidä siitä, että lajissamme ja sen taustalla iso raha on alkanut näytellä niin suurta osaa. Toki kannattaa muista, että se kaikista isoin raha urheilussa liikkuu urheilun tv- ja muissa oikeuksissa.”Miten näet Suomen ratsastuksen tulevaisuuden?”Olemme niin pieni ratsastusmaa, ettei meillä koskaan ole samaan aikaan ollut kovin leveää huippua lajissa. Ja vaikka me itse haluamme olla urheilijoita, oikeastihan hevonen on se urheilija. Ja siinä on Suomen isoin haaste.”Millä tavoin?”Verrattuna suurempiin hevosmaihin, ihan vain vaikka Ruotsiin, niissä hevoskasvatusmäärät ovat moninkertaiset, jopa monikymmenkertaiset verrattuna Suomeen. Niissä voidaan puhua oikeasti horse industrysta. Ja suuresta kasvatusmäärästä löytyy aina jokunen huippuhevonen, joka toivottavasti löytää tiensä jonkun huippuratsastajien käyttöön. Suomi ei ole omavarainen hevoskasvatuksen alalla, ja se on suuri puute. Tämä on se suurin ero muihin hevosmaihin.”Millä sitten selittyy Viron kohtuullisen hyvä menestys? Sehän on vielä paljon Suomea pienempi maa?”Jostain syystä hevosurheilu Virossa näyttäisi olevan ammattimaisempaa kuin Suomessa, paljon sanotaanko eurooppalaisempaa. Ja jostain syystä lähes kaikki virolaiset kilparatsastajat, jotka ovat ammattilaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, ovat miehiä. Heillä on minun käsittääkseni ollut kykyä hankkia merkittäviä hevosenomistajia ja kasvattajia sponsoreikseen vuosien varrella."Miten Suomi nousuun?”Sanoisin vähän provokatiivisesti, että ainakin esteratsastuksen puolella, jonka tunnen paremmin, valmennus oli 20-30 vuotta sitten ehkä laadukkaampaa kuin nykyisin. Silloin ratsastajilla oli paljon holistisempi, kokonaisvaltaisempi, suhtautuminen lajiin. Oltiin kiinnostuneempia oppimaan lisää lajista ja hevosista, seurattiin silmä kovana parempien ratsastajien treenejä ja ratoja, koska osaavampia seuratessa oppii. Nykyään kun oma valmennus tai rata on ohi, siirrytään tekemään jotain muuta, ei olla kiinnostuneita muiden suorituksista. Lajia ei seurata yhtä intensiivisesti, ei opiskella hevosia ja ratsastusta kirjoista, ei tunneta lajin historiaa, jotenkin puuttuu kokonaan hevosurheilusivistys. Toki moni seuraa varmasti älylaitteistaan striimattuja kisoja nykyään.””Loistavana esimerkkinä mainitsisin Kyra Kyrklundin kokonaisvaltaisen näkemyksen hevosista ja ratsastuksesta. Hänellä on toimintamallit ja työkalupakki, josta löytyi ratkaisuja kaikkiin tilanteisiin. Tai Kyran kyseessä ollen se oli kyllä työkalurekka, niin valtavasti hänellä oli ja on keinoja ja ratkaisuja ongelmiin. Erittäin harvalla enää nykyään on tällainen kokonaisvaltainen ymmärrys lajista.”Olet kuitenkin optimisti hevosurheilun tulevaisuuden suhteen?”Kyllä. Mutta se edellyttää rajuja muutoksia meissä itsessämme, muuten laji kuihtuu vain harvojen puuhasteluksi. Ja tämä koskee kaikkea hevosurheilua, myös raviurheilua. Meidän täytyy pystyä perustelemaan, miksi on hyväksyttävää käyttää hevosia urheilussa.” .Noora Pentti lopetti kilparatsastamisen, joka on muuttumassa superrikkaiden temmellyskentäksi: "En näe enää mielekkäänä"."Entäs me kaikki tavalliset hevosihmiset?" kysyy ökyilyyn, glitteriin ja instakuviin kyllästynyt Niclas Aromaa .Podcast: Mitä Tom Gordin teki koronasulun aikaan naamioituneena keskellä stadia 120 pulua yleisönään?

"Kannattaa avata sielu ja mieli", neuvoo Tom Gordin

Aiheeseen liittyvää