Katariina Alongi: "Kouluratsastuksessa riittää kehitettävää maailman tappiin"

Katariina Alongi vastaa puhelimeen Kaliforniassa, jossa hän asuu amerikkalaismiehensä töiden takia noin puolet vuodesta. Ja on Alongilla USA:n kansalaisuus itselläänkin. 58-vuotias Alongi tutustui mieheensä, maajoukkuetasolla vikeltäneeseen John Alongiin vuonna 1997 ollessaan itse tuolloin vikellysvalmentaja. Pariskunta meni naimisiin vuonna 1999.Katariina Alongi on luotsannut vuonna 2004 USA:n vikellysjoukkueen MM-pronssille, toiminut istuntavalmentajana ja valmentanut nuoria myös telinevoimistelussa, salibandyssa ja jalkapallossa. Hän kertoo, että vaikka hänellä on kilparatsastustausta valmentajana, ja monissa lajeissa urheilijanakin ja vaikka hän itse on jonkin verran kilpaillut kouluratsastuksessa, kilpaileminen ei ole hänelle ratsastuksessa kovin tärkeä elementti. Opettaminen sen sijaan on. Ratsastus sopii tähän tarkoitukseen suoranaisena loppuelämän projektina. "Kouluratsastuksessa riittää kehitettävää maailman tappiin", hän naurahtaa. . Aivan pian hän lentää Suomeen ja käy hakemassa Mary Wanlessin Helsinki Vantaan lentokentältä Tampereelle. Alongi on istuntavalmentaja ja monen vuosikymmenen takaa Wanlessin tuttu. Viimeksi hän seurasi jo iäkkään brittivalmentajan jokavuotista klinikkaa Kaliforniassa. "Ei siitä ole kuukauttakaan, kun hän oli täällä." "Kaliforniassa olen alun alkaen Maryyn tutustunutkin." Alongi on huomannut, että istuntoja on monenlaisia, hyviä ja huonoja. Joka tasolla. Kansainvälisellä GP-ratsastajalla voi olla hyvinkin keskinkertainen istunta, vaikkapa hänen omista vinouksistaan johtuen. Se on mahdollista, koska hevonen on eläimenä niin atleettinen, ja nykyään niin pitkälle jalostettukin, että huonommallakin istunnalla asiat onnistuvat jotenkin.Pidemmän päälle asiat eivät tietenkään onnistu näistä lähtökohdista kovin hyvin, mutta jonkin aikaa kylläkin. "Jos istut vinossa, kohta se hevonenkin takuuvarmasti on vino, koska se kompensoi omalla kehollaan ratsastajan vinoudet." Matalamman tason ratsastajat eivät ehkä koskaan ole saaneet oivallusta siitä, mihin ovat pyrkimässä, eivätkä kenties heidän valmentajansakaan. Siinä tilanteessa he, käyttääksemme Mary Wanlessin kielikuvaa, jonka on suomalaisille tehnyt tunnetuksi Kyra Kyrklund, he etsivät mansikkaa sokkoina. Jos ei ole koskaan maistanut mansikkaa, ei tiedä miltä sen pitäisi maistua. Tilanteessa. Kysymys kuuluu, miten ratsastajia voisi opastaa asiassa, josta heillä ei ole ehkä aavistustakaan? Miten toimia, jotta he tunnistaisivat mansikan sellaisen osuessa suuhun?.Kyse on ratsastajan oman kehon hallinnasta ja käytöstä. Mitä täsmällisempää se on, sitä selvemmin viesti menee perille ja sitä paremmin hevonen pystyy tekemään mitä siltä pyydetään.Osa ratsastajista on biomekaanisia luonnonlahjakkuuksia - he löytävät hyvän istunnan. Mutta miten opettaa istunnan ja apujen käytön kaltainen abstrakti ja vain vähän sanoitettu asia vähemmän lahjakkaille? Wanless on pilkkonut istunnan salat niin pieniin osiin, että pystyy kohta kohdalta kertomaan ratsastajalle mitä tarvitaan. Käytännössä ratsastuksessa tehdään paljon asioita tietämättä oikeastaan miksi niitä tehdään ja mitä hyötyä niistä on. Alongi muistaa oman ensimmäisen kertansa Wanlessin kanssa. Hän oli ratsastanut siinä vaiheessa jo parikymmentä vuotta, mutta hämmästyi ahaa-elämyksestä, minkä sai liittyen taivutukseen. Yhtäkkiä hän ymmärsi syvällisesti, miten taivutus tehdään, mitä siinä tapahtuu ja miltä se tuntuu. Entä miten ratsastetaan kevyttä ravia? Sekin on Alongin havaintojen mukaan yllättävän usein melko heikosti hallussa, vaikka kaikki kuvittelevatkin osaavansa keventää.Ratsastuksesta puuttuu haluttujen liikemallien tarkka opettaminen, mikä on outoa, jos verrataan mihin tahansa muuhun urheilulajiin. Voimistelussa, uinnissa ja vaikkapa aitajuoksussa liikkeen tekniikkaa lähdetään hiomaan jo uran alussa virheettömiksi ja vasta sen jälkeen, kun liikerata on mahdollisimman puhdas ja häiriötön, lähdetään hakemaan maksimaalista suoritusta. "Et voi päästä telinevoimistelussa kovinkaan pitkälle, jos et tiedä miten jokin liike tehdään, mistä vaiheista liike koostuu ja miten se puretaan osiin. Ratsastuksessa liikkeet saatetaan kyllä opettaa seikkaperäisesti hevoselle, mutta ratsastajan osuus usein unohdetaan, vaikka ratsastaja vaikuttaa koko ajan hevoseen." Alongi näkee usein myös, että ratkaisuja etsiessä reagoidaan suhteessa johonkin ratsastajan olemassa olevaan ongelmaan, eikä näin ollen lähdetä "puhtaalta pöydältä". "Kehitetään ehkä kokonaan uusi ongelma, mutta ei ratkaista sitä vanhaa." Usein on palattava istuntaan.Vasta siitä alkaa ratsukon kehittyminen, kun istunta on saatu sellaiselle mallille, että se ei pelkällä olemassaolollaan estä viestinkulkua hevoselle, vaan mahdollistaa kommunikoinnin..Maailmankuulu pedagogi Mary Wanless ja ”mansikan maku” saapuvat Tampereelle.Katariina Alongi: "Yksi ihminen heitetään bussin alle ja muut perääntyvät"

Katariina Alongi: "Kouluratsastuksessa riittää kehitettävää maailman tappiin"

Aiheeseen liittyvää