Kenttäratsastuksen seniorimaajoukkueen johtaja Mette Samuli on vähemmän tunnettu henkilö suomalaisessa ratsastusmaailmassa. Eikä ihme, koska espoolaislähtöinen hevosammattilainen on asunut Saksassa Luhmühlenin lähistöllä jo 23 vuotta.Samuli oli toki ratsastaja jo nuorena Suomessa. Hänellä oli oma hevonen jo teini-iässä ja hän kilpaili sillä kenttää SM-tasolla. Lukion jälkeen tie vei Ruotsiin opiskelemaan ja Flyingen siittolaan töihin. Siinä sivussa hän valmentautui Piia Pantsun sekä Fredrik ja Jan Jönssonin kanssa.Usean Ruotsin vuoden jälkeen Samuli siirtyi Saksaan. Ensimmäiset viisi vuotta hän oli töissä Elmar Leschin kenttä- ja myyntitallilla, kunnes vaihtoi koulu- ja estehevoskasvattajan Dieter Poortin luokse. ”Olen ollut koko elämäni töissä hevosalalla. Ratsastin, koulutin ja kilpailin, todella paljon vuosikausia. Tapasin miesystäväni, jonka kanssa pidimme omaa tallia yli 10 vuotta, koulutimme ja kilpailutimme hevosia, kunnes myimme ne."Valitettavasti hänen kumppaninsa kuoli täysin yllättäen 3 vuotta sitten. ”Se oli aivan hirveää. Jouduin luopumaan tallista ja päätin etten koskaan enää ratsasta.”Samulin hyvä ystävä sai hänen kuitenkin houkuteltua takaisin hevosen selkään.”Viime kesänä olen taas kilpailut nuorilla ratsutettavillani ja odotan tulevaisuutta mielenkiinnolla, koska hevoset ovat lahjakkaita.”Mukaan työhön on tullut mukaan myös valmentaminen. Samuli on suorittanut Saksassa Ratsuttajatutkinnon sekä erittäin arvostetun Master-opettajan tutkinnon. Se tarkoittaa sitä, että hän saa opettaa ratsuttajaoppilaita.”Se on todella kokonaisvaltainen tutkinto. Sen saa suorittaa aikaisintaan 3 vuotta suoritetun Ratsuttajatutkinnon jälkeen. Master-tutkinto kestää 2 vuotta ja sen aikana sinun on todistettava, että pystyt itse kouluttamaan nuoren hevosen. Sen myötä saat myös hyvät valmiudet pyörittää omaa hevosurheiluyritystäsi. Tutkinto sisältää paljon talousasioita, Saksan lainsäädäntöä ja muuta ei-hevosasiaa kuten opetuspsykologiaa. Koko tutkinto pitää tehdä saksaksi, ja se sisältää paljon kokeita ja kirjoitelmia. Vaikka olen asunut täällä vuosia ja puhun ja luen ja kirjoitankin saksaa sujuvasti, oli tutkinto silti haaste.”Kuinka sitten päädyit Suomen kenttäratsastuksen joukkueenjohtajaksi? ”Vaikka olen tehnyt kaikkia lajeja, olen koko ajan ollut tekemisissä kenttäratsastuksen kanssa ja seurannut lajia aktiivisesti. Kun tunnen Jutta Koivulan ja Sanna Siltakorven jo vuosien takaa, niin ihan mielenkiinnosta ilmoittauduin joukkueenjohtajakurssille. Ja siitä se sitten lähti, Jutta ehdotti tällaista.”. Olet seurannut lajin kv-huippuja läheltä ja suomalaisia vähän kauempaa, mikä on käsityksesi Suomen maajoukkueratsastajien tasosta?”Meillä on kaksi vahvaa neljän tähden tason ratsukkoa, eli Sanna Siltakorpi ja Bofey Click sekä Veera Manninen ja Sir Greg. Muiden kolmen ratsastajan Anni Huovisen, Hedvig Wikströmin ja Elmo Jankarin kausi ei sujunut ihan odotusten mukaan loukkaantumisten jarruttaessa tavoitteiden saavuttamista. Anni ratsasti ensimmäisen 4 tähden kisansa hyvällä tuloksella alkukaudesta, mutta mursi vähän sen jälkeen jalkansa kotona työnantajansa nuoren hevosen kanssa. Hedda mursi kätensä talvella ja alkukausi jäi vajaaksi, mutta hän pystyi kuitenkin osallistumaan nuorten ratsastajien EM-kilpailuihin syksyllä. Elmo kaatui maastossa keskellä kautta, joka tietenkin on hidastanut hänen tavoitettaan saada nostettua yksi nuoremmista hevosista maajoukkuetasolle.”. Miltä näyttää tie Pariisin olympialaisiin? ”Sannalla on jo kvaali ja Veeran osallistumisoikeus näyttää hyvin todennäköiseltä. Tämän vuoden lopussa saadaan varmistus, olympiaranking menee kiinni 31.12. Sen lisäksi molempien täytyy saada vielä yksi MER-tulos vähintään lyhyestä neljästä tähdestä ennen 24.6., vasta sitten olympiapaikka on lopullisesti varma", Samuli kertoo."Nämä meidän molemmat ykkösratsumme ovat suoria ja nopeita maastossa, ja hyvänä päivänä, jos kaikki osakokeet onnistuvat, molemmat pystyvät tekemään varmasti erittäin hyvän tuloksen. Sekä Veera että Sanna ovat todella taitavia ratsastajia.”Mitkä ovat tavoitteet olympialaisten jälkeen? ”Toiveena olisi saada joukkue 2025 EM-kisoihin. Siihen tarvitaan vähintään kolme-neljä neljän tähden ratsukkoa. Se on kyllä mahdollista, jos Anni ja Hedda hevosineen vakiintuvat 4 tähden tasolle. Meidän täytyisi saada maajoukkueemme vahvemmaksi: Sanna ja Veera tarvitsisivat varahevoset EM-tasolle, ja Elmo onnistuu toivottavasti nostamaan jonkun hevosistaan sille tasolle 2025 mennessä. Ja toivon mukaan lupaavien ratsukoiden määrä kenttäratsastuksessa lisääntyy.” Miten näet oman roolisi joukkueenjohtajana?”Veeralla on erinomainen systeemi ja todella hyvät taustajoukot, ja Sannalla useiden vuosien kokemus. Minulle jää asioiden koordinoiminen kilpailupaikalla, tiedotus ja muu avustaminen niin, että ratsastajat pystyvät rauhassa keskittymään kilpailemiseen.”.Joululoma alkoi! Suomalaisten kenttäratsastajien pääsy Pariisiin alkaa näyttää varmalta - "Vielä kun uskaltaisi riisua Clickiltä kengät!".Estevuoden kokonaissaldo plussalla: “Maajoukkuevalinnat tehdään puhtaasti tulosten perusteella”.`Supervisor` olympiaprojektin johtoon, ehdottaa Janne Bergh: ”Ratsastajia ei saa jättää yksin”
Kenttäratsastuksen seniorimaajoukkueen johtaja Mette Samuli on vähemmän tunnettu henkilö suomalaisessa ratsastusmaailmassa. Eikä ihme, koska espoolaislähtöinen hevosammattilainen on asunut Saksassa Luhmühlenin lähistöllä jo 23 vuotta.Samuli oli toki ratsastaja jo nuorena Suomessa. Hänellä oli oma hevonen jo teini-iässä ja hän kilpaili sillä kenttää SM-tasolla. Lukion jälkeen tie vei Ruotsiin opiskelemaan ja Flyingen siittolaan töihin. Siinä sivussa hän valmentautui Piia Pantsun sekä Fredrik ja Jan Jönssonin kanssa.Usean Ruotsin vuoden jälkeen Samuli siirtyi Saksaan. Ensimmäiset viisi vuotta hän oli töissä Elmar Leschin kenttä- ja myyntitallilla, kunnes vaihtoi koulu- ja estehevoskasvattajan Dieter Poortin luokse. ”Olen ollut koko elämäni töissä hevosalalla. Ratsastin, koulutin ja kilpailin, todella paljon vuosikausia. Tapasin miesystäväni, jonka kanssa pidimme omaa tallia yli 10 vuotta, koulutimme ja kilpailutimme hevosia, kunnes myimme ne."Valitettavasti hänen kumppaninsa kuoli täysin yllättäen 3 vuotta sitten. ”Se oli aivan hirveää. Jouduin luopumaan tallista ja päätin etten koskaan enää ratsasta.”Samulin hyvä ystävä sai hänen kuitenkin houkuteltua takaisin hevosen selkään.”Viime kesänä olen taas kilpailut nuorilla ratsutettavillani ja odotan tulevaisuutta mielenkiinnolla, koska hevoset ovat lahjakkaita.”Mukaan työhön on tullut mukaan myös valmentaminen. Samuli on suorittanut Saksassa Ratsuttajatutkinnon sekä erittäin arvostetun Master-opettajan tutkinnon. Se tarkoittaa sitä, että hän saa opettaa ratsuttajaoppilaita.”Se on todella kokonaisvaltainen tutkinto. Sen saa suorittaa aikaisintaan 3 vuotta suoritetun Ratsuttajatutkinnon jälkeen. Master-tutkinto kestää 2 vuotta ja sen aikana sinun on todistettava, että pystyt itse kouluttamaan nuoren hevosen. Sen myötä saat myös hyvät valmiudet pyörittää omaa hevosurheiluyritystäsi. Tutkinto sisältää paljon talousasioita, Saksan lainsäädäntöä ja muuta ei-hevosasiaa kuten opetuspsykologiaa. Koko tutkinto pitää tehdä saksaksi, ja se sisältää paljon kokeita ja kirjoitelmia. Vaikka olen asunut täällä vuosia ja puhun ja luen ja kirjoitankin saksaa sujuvasti, oli tutkinto silti haaste.”Kuinka sitten päädyit Suomen kenttäratsastuksen joukkueenjohtajaksi? ”Vaikka olen tehnyt kaikkia lajeja, olen koko ajan ollut tekemisissä kenttäratsastuksen kanssa ja seurannut lajia aktiivisesti. Kun tunnen Jutta Koivulan ja Sanna Siltakorven jo vuosien takaa, niin ihan mielenkiinnosta ilmoittauduin joukkueenjohtajakurssille. Ja siitä se sitten lähti, Jutta ehdotti tällaista.”. Olet seurannut lajin kv-huippuja läheltä ja suomalaisia vähän kauempaa, mikä on käsityksesi Suomen maajoukkueratsastajien tasosta?”Meillä on kaksi vahvaa neljän tähden tason ratsukkoa, eli Sanna Siltakorpi ja Bofey Click sekä Veera Manninen ja Sir Greg. Muiden kolmen ratsastajan Anni Huovisen, Hedvig Wikströmin ja Elmo Jankarin kausi ei sujunut ihan odotusten mukaan loukkaantumisten jarruttaessa tavoitteiden saavuttamista. Anni ratsasti ensimmäisen 4 tähden kisansa hyvällä tuloksella alkukaudesta, mutta mursi vähän sen jälkeen jalkansa kotona työnantajansa nuoren hevosen kanssa. Hedda mursi kätensä talvella ja alkukausi jäi vajaaksi, mutta hän pystyi kuitenkin osallistumaan nuorten ratsastajien EM-kilpailuihin syksyllä. Elmo kaatui maastossa keskellä kautta, joka tietenkin on hidastanut hänen tavoitettaan saada nostettua yksi nuoremmista hevosista maajoukkuetasolle.”. Miltä näyttää tie Pariisin olympialaisiin? ”Sannalla on jo kvaali ja Veeran osallistumisoikeus näyttää hyvin todennäköiseltä. Tämän vuoden lopussa saadaan varmistus, olympiaranking menee kiinni 31.12. Sen lisäksi molempien täytyy saada vielä yksi MER-tulos vähintään lyhyestä neljästä tähdestä ennen 24.6., vasta sitten olympiapaikka on lopullisesti varma", Samuli kertoo."Nämä meidän molemmat ykkösratsumme ovat suoria ja nopeita maastossa, ja hyvänä päivänä, jos kaikki osakokeet onnistuvat, molemmat pystyvät tekemään varmasti erittäin hyvän tuloksen. Sekä Veera että Sanna ovat todella taitavia ratsastajia.”Mitkä ovat tavoitteet olympialaisten jälkeen? ”Toiveena olisi saada joukkue 2025 EM-kisoihin. Siihen tarvitaan vähintään kolme-neljä neljän tähden ratsukkoa. Se on kyllä mahdollista, jos Anni ja Hedda hevosineen vakiintuvat 4 tähden tasolle. Meidän täytyisi saada maajoukkueemme vahvemmaksi: Sanna ja Veera tarvitsisivat varahevoset EM-tasolle, ja Elmo onnistuu toivottavasti nostamaan jonkun hevosistaan sille tasolle 2025 mennessä. Ja toivon mukaan lupaavien ratsukoiden määrä kenttäratsastuksessa lisääntyy.” Miten näet oman roolisi joukkueenjohtajana?”Veeralla on erinomainen systeemi ja todella hyvät taustajoukot, ja Sannalla useiden vuosien kokemus. Minulle jää asioiden koordinoiminen kilpailupaikalla, tiedotus ja muu avustaminen niin, että ratsastajat pystyvät rauhassa keskittymään kilpailemiseen.”.Joululoma alkoi! Suomalaisten kenttäratsastajien pääsy Pariisiin alkaa näyttää varmalta - "Vielä kun uskaltaisi riisua Clickiltä kengät!".Estevuoden kokonaissaldo plussalla: “Maajoukkuevalinnat tehdään puhtaasti tulosten perusteella”.`Supervisor` olympiaprojektin johtoon, ehdottaa Janne Bergh: ”Ratsastajia ei saa jättää yksin”