Vaikka Tähti Ohjuksella (Hilto – Antinan Tähti, Resori) oli jo ikää, sen vakava sairastuminen ja hevosen menettäminen oli omistajalle järkytys.”Toista tuollaista hevosta tuskin tulee enää eteen. Yhteistä matkaa kuljettiin 18 vuotta”, Sari Kettunen kirjoittaa Hevosurheilulle, koska kesken leirikiireiden hän ei pysty puhumaan surullisesta asiasta. Tähti Ohjus tuli tunnetuksi rehellisenä suorittajana, joka vielä ikähevosena teki maastoradat suoraviivaisesti.Kettunen kertoo, että pari viikkoa sitten hevoselle nousi korkea kuume.”Sen syytä yritettiin kaikin keinoin löytää, mutta muuten hyväkuntoinen Ohjus ei halunnut enää syödä eikä juoda. Sillä epäiltiin vatsakalvontulehdusta, sillä tulehdusarvot olivat todella korkeat, ja päädyimme laajakirjoiseen lääkitykseen. Muita oireita ei ollut, mutta yhden kokonaisen kuumeviikon jälkeen liikkuminenkaan ei ollut enää sujuvaa. Kuume kesti pitkään, eikä edes laskenut toivotusti, joten kunto hiipui ja lopetuspäätös oli tehtävä”, Kettunen kertoo.Pitkän kenttäuran tehnyt Tähti Ohjus haudattiin kotipihaan maastoradan viereen.Tähti Ohjus tuli Kettuselle toukokuussa 2004, 4-vuotiaana.”Sillä ei oltu ratsastettu, käyty vain selässä. Totesin jo heti silloin, että nyt on astetta parempi hevonen alla”, hän muistelee.Heti ensimmäisen yhteisenä syksynä Kettunen vei ruunan suomenhevosten Laatuarvosteluun, ja se valittiin parhaaksi estehevoseksi, ja myös askellajeista tuli erittäin hyvät pisteet. Nuorena hevosena se kilpaili koulussa avoimia nuorten hevosten luokkia, sekä esteitä ja kenttää. Se ehti startata suomenhevosten mestaruuskisoissa kaikissa olympialajeissa.”Tähti Ohjus kisasi kenttää melkein koko ikänsä ja oli aina hyvässä kunnossa. Myös tyttäreni Amelia kisasi sillä vielä viime vuonna parit kisat hevosen mielen virkistykseksi. Niistä toisessa he saivat Hämeen joukkueessa aluepronssia”, Kettunen kertoo.Ruuna teki myös tunti- ja leiritöitä kokeneemmilla ratsastajilla, kun se ei ollut kisatreenissä. Aloittelijoita sen selkään ei voinut päästää viimeisinäkään vuosina.”Nimensä veroinen toden totta”, yhden tärkeimmistä hevosistaan menettänyt Kettunen kirjoittaa.
