Kilpailujärjestämisen tuotto – Mitä, jos sukkamyynti ei auta?

Kilpailukustannuksia moititaan, mutta järjestäjät kertovat, että kansalliset kisat tulevat heillekin kalliiksi. Euromääräisesti kilpailujen järjestämisessä isoin tuotto on kilpailijan kisamaksut. Lisätuloa saadaan mahdollisilta yhteistyökumppaneilta, sekä tietyissä tapauksissa lajikomiteoilta tai aluejaostoilta. Puffettitoiminnassa viivan alle jäävä tulos on sidoksissa siihen, kuinka paljon kisaajia ja yleisöä on paikalla. Jos väkeä ei ole katsomoissa, kertynyt tuottokin jää pienemmäksi. Puffettitulo on parhaimmillaan lisä. Nita Tuomi luotsaa 370 jäsenen seuraa, Kuopion Ratsastajat ry:tä. He profiloivat itsensä kilpailujen järjestäjäksi ja vetävät vuosittain seura-, alue- ja kansallisia kilpailuja koulu- ja esteratsastuksessa. Kuopiossa kilpailijoista ei ole ollut pulaa. Kansallisessa kouluratsastuskilpailussa nähtiin noin 300 starttia yhtenä viikonloppuna. Suurin riski Tuomen mukaan on juurikin kansallinen koulukilpailu, sillä tähän tapahtumaan tarvitaan eniten lisenssitoimihenkilöitä. Seurakilpailut vetävät siinä määrin, että ne rahoittavat seuran perustoimintaa. Ne ovat täynnä reilusti ennen ilmoittautumisajan loppua. Tilanteeseen vaikuttaa myös se, että kilpailunjärjestäjiä on alueella vähemmän, sillä moni on lopettanut. Askellajipuolella ei hätääHestneisti ry:n islanninhevospuolen kilpailuissa mennään lujaa.”Askellajipuolella kilpailijamäärä on nousussa. Enemmän olisi tulijoita, kuin mitä pystytään ottamaan sisään”, sanoo Hestneisti ry:n puheenjohtaja Liisa Pöyry. He järjestävät kolmet kilpailut vuodessa.”Kisojen kanssa jäädään vähän plussalle. En muista, koska olisi ollut tappiollista kilpailua. Pyrimme kattamaan ruusukkeet ynnä muut kisatuotoilla ja periaatteessa pystymme tarjoamaan jäsenille muutakin ohjelmaa” hän pohtii. Jos jotain pystyisi korjaamaan, Pöyry haluaisi nähdä lisää junioriratsastajia lajissaan. Luokkia pois tilanteen mukaanVihdin Ratsastajat ry järjesti Stable Novassa Hyvinkäällä para- ja aluemestaruuskilpailut kouluratsastuksessa. Osanottajia oli vähäisesti, jolloin jouduttiin muokkaamaan kilpailuja osanottajamäärän mukaan, eli laittamaan luokat avoimiksi kaikille tai yhdistämään alueita aluejoukkuemestaruuksiin tai jättämään luokkia kokonaan pois osanottajien vähyyden vuoksi.Seuran puheenjohtajan Eeva Kaartisen mukaan tilanne kentällä on "aika erikoinen". ”Koulutuomarina istun paljon kisoja ympäri Etelä-Suomen. Paikat, missä on yleensä ollut paljon lähtijöitä vapauttivat tänä vuonna tuomareita, kun ei tullut ilmoittautuneita. Monessa paikassa ei saada starttaajia. Onko mitään järkeä edes pyristellä?” hän pohtii.Kaartisen mielestä kouluratsastuksessa kilpailijakato koskee kaikkia kilpailemisen tasoja. Syyskuun kisapuristuksesta Vihdin Ratsastajille jäi noin 500 euroa. Avustusta kilpailuihin saatiin yhteensä 500 euroa.”Ei ole kultakaivos”, toteaa Kaartinen.Western Riders Finland ry:n Martta Pyötsiä on katsellut lännenratsastuksen pelikenttää jo teini-ikäisestä. Hänen seuransa järjestää yleensä muutamat kansalliset kilpailut vuodessa. Tänä vuonna toinen vuoden tapahtumista, Kytäjä September Show peruttiin osanottajien vähyyden vuoksi.”Toivon, että taloudellinen nousukausi alkaisi pian, koska se näkyisi meidän alalla”, toteaa Pyötsiä.Lännenratsastuksen SM-kilpailut ovat pahimmillaan maksaneet seuralle noin 12 000–15 000 euroa siinä missä tavallinen kilpailu on kustannuksiltaan noin 3000 euron luokkaa. SM:ien kaltaiseen arvokilpailuun, jotka myös livestriimataan, aloitetaan varojen keräys jo pari vuotta aikaisemmin.Vaatimukset täyttävät tuomarit tulevat Euroopasta, vaikkapa Itävallasta tai Italiasta. Reining-laji vaatii tietyntyyppisen pohjan, joten aivan kaikki ratsastuskentät eivät sovi. SRL on tukenut taloudellisesti SM-kilpailuja lännenratsastuskomitean kautta ja aktiivinen sponsorien hankinta on ollut tärkeää.”Viivan alle ei jää mitään. Pystymme tarjoamaan arvokisojen arvoiset puitteet, mutta ne polttelevat seuran tilin ihan loppuun. Siinä ei auta mikään sukkamyynti”, tiivistää Pyötsiä. Mikä neuvoksi?Mikä neuvoksi, jos kilpailujen tuotto on laskussa?Suurimpia kompastuskiviä on se, että kaikki kustannuset ovat kohonneet polttoaineen ja hevosenpidon hinnasta kisapaikan vuokraan. Määrät vähenevät. Hevosenpito ja kilpailuissa käyminen on niin kallista, että jos aktiivinen kilpailija menettää hevosensa, hän ei välttämättä osta enää uutta. Kilpailunjärjestäjä jännittää aivan viimeisille minuuteille asti, tuleeko ilmoittautumisajan puitteissa tarpeeksi ilmoittautumisia sisään. Puntaroivana riskinä on, toteutuvatko kilpailut ollenkaan.Seuroissa alleviivataan vapaaehtoisten talkoolaisten merkitystä kilpailutoiminnassa. Jos kilpailuja ei ole ilman kilpailijoita, ei niitä ole ilman vapaaehtoisiakaan. Kilpailujen kautta tulevista tuloista voidaan tuottaa tapahtumia niille seuran jäsenille, jotka eivät kilpaile.Pyötsiä kiittää vuolaasti lajistewardeja, -tuomareita ja sopivan kilpailupaikan pitäjiä seurassaan, jotka vuokraavat palvelujaan silkalla lajirakkaudella – euro ei vaihda omistajaa. Lisäksi hän toivoo tulevaisuudessa yhteistyötä kulujen kattamiseen kotimaisen lajiyhteisön kanssa.Tuomen seurassa kustannetaan lisenssihenkilön koulutus, kunhan hänet saadaan omiin kilpailuihin ilmaiseksi. Lisäksi seuralla on oma sponsoritiimi. Alue- ja kansallisissa kilpailuissa jokaiselle luokalle pyritään saamaan sponsori.Aktiivinen ote ja think outside the box-ajattelu ovat ajankohtaisia.Kaartisen seurassa harjoituskilpailuihin on tarjottu ns. verkka-apua, eli yhteistyövalmentaja on mahdollista saada paikalle auttamaan ratsukkoa valmistautumaan kisaradalle. Konsepti on otettu hyvin vastaan.”Meidän on ollut pakko keksiä jotain. Kilpailujen järjestäminen on arvokysymys. Me haluamme järjestää kilpailuja ja kansainvälisenä paratuomarina haluaisin, että paraluokkia olisi tarjolla. Me koemme, että meillä on velvollisuus tarjota meidän jäsenillemme näitä tapahtumia” toteaa Kaartinen. Hän ei ole yksin. Kaikki haastatellut seurat kokivat kilpailujen järjestämisen arvon asiana.

Kilpailujärjestämisen tuotto – Mitä, jos sukkamyynti ei auta?

Aiheeseen liittyvää

Kilpailujärjestämisen tuotto – Mitä, jos sukkamyynti ei auta?

Kristupas Petraitis voitti, mutta Petra Heikkinen oli hyvä kakkonen Tallinnan maailmancupissa

"Nyt lähe meneen" - suomenhevosen omistaja hätisti sutta Eurajoella

Ponilauma joutui taas taisteluun susilaumaa vastaan Tarttilassa