Kimppahevosella vaikka läpi harmaan kiven, mutta ilman minkäänlaista kiirettä - Tiina Polso on "tavallinen köyhä", joka nauttii joka minuutista

Tätä hevosta, Don Lorenzoa (Don Larino - Faustinus), rakennetaan kuin Iisakinkirkkoa. Ajan kanssa ja hartaudella. Kaiken aikaa tarkkaillen, että suunta on oikea, etteivät vaatimukset ole liian kovia.Moni olisi nähnyt ruunan vaikka Ermelon viisivuotiaissa, mutta ei Tiina Polso."Ei vielä semmosia. Tämä on oikeasti tosi ujo hevonen. Se on vasta nyt ruvennut keräämään itsevarmuutta, joten nuorten hevosten MM:t olisivat olleet liian kova paikka", Polso sanoo. "Fyysisesti se ehkä on valmis, mutta ei henkisesti."Ypäjän ympyrät se hallitsi suvereenisti. Ratsukko voitti kouluhevosten 5-vuotisderbyn ylivoimaisesti, yli 80 prosentin tuloksillaan. Ensimmäisenä kisapäivänä 82,6 prosenttia ja toisena kisapäivänä 82,2 ja oli lopputuloksissa selkeä ykkönen ennen Victoria Aroa ja Hagels Rosophiaa. Derbyssä oli kaikkiaan kuusi osallistujaa. Hollantilaistuomari Frenk Jespers totesi, että voittaja oli selvä. "Syy voittoon oli se, että hevonen hallitsi hyvin vaaditut asiat, kolme askellajia ja ratsastettavuuden (submission). Voittaja on väriltään ruunikkoa, mutta nimeä en tiedä, koska en tunne täällä ketään. Mikä on varsin hyvä, koska sitähän tuomarityö parhaimmillaan on, tuntemattomien objektiivista arvostelua!"Polso lukee yhden hevosenomistajansa, mukana reissussa olevan Jaana Hakalan, kanssa käsin kirjoitettuja kommentteja tuomaripapereissa: "Nice technique. Little bit bending knees. Tarkoittaakohan melomista? Mitäs tossa on... Nice carrying. Nice complete horse."Kun hoitaja sitten taluttaa hevosen pois, Polso jää katsomaan sen perään. Korva kuulee pienen kilahduksen. Kenkä vähän irti? Jalat tutkitaan siinä samassa paikassa, sillä jos kenkä on yhtään löysä, se pitää kiinnittää kunnolla ennen kuljetusta. Väärä hälytys, onneksi. "No, se oli joku pikku kivi joka kilahti."Don Lorenzo eli Lare tuli vahingossa. Siinä vaikutti se, että sen emänisä on Polson entisen hevosen Faustinus II:n (Fürst Heinrich - StErway) täysveli. "Se oli ainut syy hankintaan."Kun kasvattaja Satu Juurinen ehdotti hevosta hänelle, ja mainitsi nimestä sen suvussa, ei mennyt kauaa, kun kimppa oli kasassa. Kirsi Jokiranta, Juha Pylkkänen, Birgitta Rosti-Pylkkänen ja Jaana Hakala, joka on Polson ystävä jo Kouvolan ajoilta. "Tää hevonen tärähti heti kaikkiin!" hän nauraa. Ja varsinkin Pylkkäseen, joka omisti Faustinus II:n, joka kuoli 8 vuotta sitten. Kun Polso mainitseekin Faustinuksen nimen, hän rupeaa itkemään."Ihan kauheeta", hän sanoo vähän nolona, silmiään pyyhkien. "Mutta se oli mulle niin tärkeä ja rakas, se hevonen.". Vähän höpsöDon Lorenzolla on hyvä luonne. "Se voi olla vähän höpsö, mutta se ei ole tuhma. Eli sopii viisikymppiselle", Polso luonnehtii. Lisää kehuja. "Se on tosi, tosi joustava rungostaan. Piaffin se oppi suurinpiirtein jo ohjasajossa. Se on magee. Irtonainen lavoista. Vaihtoja kokeilen kerran keväällä, ja se teki ne heti. Jätin siihen kertaan, kun viisivuotiaana on ne vastalaukat kuitenkin."Suunnitelmat ovat kovat. "Monenkin hevosen kanssa on ollut kovat suunnitelmat, mutta kyllä sitä on jo oppinut, että mennään päivä kerrallaan. Iloitaan tästä, mitä on. Ei tehdä liian tiukkoja suunnitelmia. Elämä on opettanut, että ne suunnitelmat harvoin menee niin kuin plan A:ssa oli."Toinen Polson ratsutuksessa oleva hevonen on 10-vuotias Seaside Fizz (Zack - Fürst Heinrich), jonka emälinjalta löytyy sen kasvattajan Eevamaria Porthan-Broddellin entinen mestaruustason tamma Esmaralda. Laadukas, mutta tapaturmaherkkä, sanoo Polso. Sen kanssa edetään sitä mukaa. "Sille tuppaa sattumaan kaikenlaista."Fizzin kanssa hänellä on kimppa, jossa ovat hänen lisäkseen Pylkkänen ja Rosti-Pylkkänen. Muita hevosia ei nyt ole. Se on oma valinta, jonka Polso perustelee sillä, että hän on "tavallinen köyhä". "Mun on tehtävä töitä. Kaikenlaisia töitä. Eli mä valmennan, ratsastan oppilaiden heppoja ja sittenhän mulla on perhe ja kolme lasta, joissa yksi erityisnuori."Polso huomauttaa lisäksi, että hän on kohta 50. "Ei sitä edes jaksa tehdä ihan hirveetä määrää enää. Pitää keskittyä hyvin niihin, joita on."Tietysti aina kannattaisi keskittyä niihin hyviin, mutta Polson mielestä ratsastajan uralla on myös se tietty vaihe, jolloin kannattaa ratsastaa mahdollisimman paljon, mahdollisimman erilaisia. Kerätä kokemusta. Niin hänkin teki, eikä siitä niin pitkää aikaa ole. "Jotta oppii monenlaisten hevosten haasteet. Ja jotta oppii kisarytmin. Joskus on ollut 9 hevosta kisoissa, mukana. Se opettaa kanssa paljon.". OnnettomuusEi Polsolla helppoa ole. Siitä pitää huolen viisi vuotta sitten tapahtunut onnettomuus, jossa hevonen potkaisi häneltä jalan poikki. "8 senttiä luuta menetettiin kokonaan."Leikkaukseen pääsy viivästyi sen verran, että lihakset vetäytyivät ja surkastuivat. Kun leikkaus lopulta tehtiin, luut eivät luutuneet. Oli leikattava uudestaan ja otettava lonkasta lisää luuta. Toisessa jalassa ja pakarassa on 20 prosenttia vähemmän lihaksia onnettomuuden seurauksena. Vamma ei haittaa niin paljon ratsastaessa, kuin se haittaa muussa elämässä. Juoksuharrastuksen Polso joutui lopettamaan, sillä siitä ei tule enää yhtään mitään. Kävelykin on vaikeaa."Se harmitti, koska treenasin siinä vaiheessa pitkiä matkoja ja olin ruvennut vähän miettimään maratonin juoksemista."Hän muistaa, että oli huvittunut, kun hoitomuodoksi lopulta tarjottiin PRP-hoitoa. Samaa, mitä hänen hevosilleenkin. "Se oli hyvä, se PRP!" Iso haavePolson haave on jo pitkään ollut sama."Sen voin sanoa ihan ääneen. Päästä ratsastamaan GP:tä."Jos se tapahtuu Don Lorenzolla, se tapahtuu joskus viiden vuoden kuluttua. "Just sopiva aika", Polso hymyilee. Vaikka päämäärä onkin asetettu, se ei ole kaikki kaikessa. "Mä rakastan tehdä tätä hommaa näiden hevosten kanssa."Toistaiseksi lähimpänä GP:tä on ollut intermediaire A, jota Polso meni Woikosken Rainmanilla (Riccione - Weltmeyer)."Johtuu kans siitä, että olen tällänen tavallinen ihminen. Mä meen niillä hevosilla, joilla saan mennä. Enkä tietenkään pysty ostamaan mitään valmista hevosta." Viimeinen zelleläläinen ratsuDon Lorenzo on Satu Juurisen viimeinen ratsukasvatti."Eikä niitä tule enää."Tällä hetkellä Juurinen valmentaa Vihdissä ravureita ja ratsastaa niitä välillä kilpailuissa, kuten viikonloppuna siporilaista Erävoittoa. Hän kehuu kasvattinsa emää, joka oli hyvä ratsastaa, herkkä ja säpäkkä. Hän myi emän sitten eteenpäin, mutta tamma palasi hänelle takaisin kaksikin kertaa. Lorenzon isä oli Juuristen menestysjalostusori Don Larino (Don Primero - Larinero), jolla on Suomessa peräti 159 jälkeläistä jalostusoriin vuosiltaan 2014-2019.Juuriset olivat itse asiassa ehtineet jo myydä varsan kiinteistövälittäjä Kaisa Liskille. Liski oli tullut myymään Juuristen paikkaa Zellelää. Hän ei saanut myytyä paikkaa, mutta Juurinen myi hänelle varsan. Mutta kun Liskin bisnekset kääntyivät laskusuuntaan, hän pyysi Juurista etsimään varsalle uuden omistajan."Siinä kohtaa mä soitin Tiinalle."

Kimppahevosella vaikka läpi harmaan kiven, mutta ilman minkäänlaista kiirettä - Tiina Polso on "tavallinen köyhä", joka nauttii joka minuutista

Aiheeseen liittyvää