Kirjat: Susanna Penttilän kirja on lähes alaston totuus myös ratsastusmaailmasta

Suuri yleisö tuntee 54-vuotiaan Susanna Penttilän suomalaisena superjulkkiksena tositelevisiosta, Playboy-mallina ja OnlyFans-sisällöntuottajana. Kaikki nämä Penttilän roolit saavat runsaasti palstatilaa Katri Utulan toimittamassa, juuri ilmestyneessä muistelmateoksessa Alaston totuus. Paljon vähemmän tiedetään siitä, että hän oli nuorena tyttönä myös SM-tason kilparatsastaja. Tässä kirja-arviotekstissä on myös suoria tekstilainauksia kirjasta, ne ovat kursiivilla.Kirja alkaa ratsastuksella, eikä se ole sattumaa. Ratsastus ei ole kirjassa merkityksetön sivujuonne, vaan ajanjakso täynnä merkitystä. Penttilä on aina ollut paitsi hevos- myös eläinrakas, ja kehittyi tässä viisivuotiaana aloittamassaan ratsastuksessa hyvin pitkälle.Mitä nimenomaan ratsastusosioon tulee, totuus ei ole aivan ilkosen alaston, vaan juuri sen verran verhottu, ettei suoraan pysty päättelemään henkilöitä. Kaikki tapahtunut on totta, mutta hän ei halunnut kirjoittaa paljastuskirjaa, eikä aio kertomansa mukaan koskaan myöhemminkään niin tehdä. Hän toistaa kerta toisensa jälkeen, että "ei ole uhri".Niin tai näin, 281-sivuinen kirja alkaa luvulla Setämiesten maailma ja se on kuvaus 1980-luvun kilparatsastusmaailmasta. 13-vuotiaana Penttilä makasi Ypäjän leirillä asuntovaunun lattialla hevosenhoitajakaverinsa kanssa ja toivoi, että ovi kestää himokkaan valmentajan jyskytyksen. Tuohon aikaan tytöillä ei ollut niitä keinoja joita heillä on nyt. Ei ollut kännyköitä. "Jos toi olisi tapahtunut tähän aikaan, me oltaisiin otettu se videolle ja laitettu kyseisen tyypin vaimolle viesti, että tule hakemaan papparaisesi jo pois täältä", Penttilä sanoo. Mutta hän kertoo myös, että kun kyseinen valmentaja sitten väsyi yrittämään, hän purskahti kaverinsa kanssa hillittömään nauruun. Seniori-ikäinen valmentaja oli samanaikaisesti ällöttävä ja naurettava, jopa säälittävä. "Me nauretaan kavereitten kanssa noille jutuille yhä tänäänkin. Mitenkään muuten noi asiat eivät ole mun elämään vaikuttaneet.". Setämiehet"Mä rakastan yli kaiken miehiä", Penttilä sanoo. Yksi miestyyppi jää kuitenkin hänen arvostuksensa ulkopuolelle: setämiehet, joilla Penttilä ei tarkoita pelkästään ikää, vaan enemmänkin tietynlaista asennetta ja elämäntapaa. "Tämä miestyyppi, joka todellisuudessa vihaa naisia, on se, joka aiheutti hankaluuksia naisille silloin 40 vuotta sitten, ja yhä tänä päivänä sama katkeroitunut tyyppi kirjoittelee alentavaan sävyyn rivouksia naisille somessa eikä voi ymmärtää minkä takia hän ei kelpaa esimerkiksi mulle, vaan häviää itseään paljon nuoremmille ja heidän omasta mielestään taitamattomammille. Eihän näille voi kuin nauraa", Penttilä tuhahtaa. Kirjassa hän sanoo 1980-luvun olleen sitä aikaa, kun tyttöjä sai tytötellä ja puristella pepusta. Ja sitä aikaa, kun vanhemmat sedät saivat ahdistella pikkutyttöjä. Penttilä toteaa, että onneksi ajat ovat muuttuneet, mutta painottaa hieman yllättäen, etteivät 1980-luvun tapahtumat ole jättäneet häneen minkäänlaista traumaa. Hän sanoo, että olisi voinut jättää ratsastusvuosien muistelot kirjasta poiskin, elleivät ratsastavat ystävät olisi kannustaneet häntä ottamaan niitä mukaan.Penttilä arvioi, että ystävät halusivat muistot mukaan kirjaan myös siksi, että he näkevät ratsastuspiireissä yhä asioita, joihin haluaisivat puuttua. On outoa, että valmennus- ja kisaviikonloput sisälsivät niin paljon biletystä ja että alkoholi oli niin vahvasti mukana kuvioissa, vaikka kyse oli nuorisourheilusta. Penttilä muistuttaa, että miesten harjoittama ahdistelu oli ratsastavan yhteisön tiedossa. Kysymykseen Kuka tiesi? Vastaus kuuluu: Hyvin moni.Penttilä on suorasukaisempi: "Kaikki tiesivät mitä oli meneillään. Kaikki muut, paitsi ehkä tyttöjen vanhemmat."Jo yläasteikäisenä hän itse tajusi, että nuori ja kaunis nainen vetää miehiä puoleensa magneetin lailla ja kertoo käyttäneensä tilanteen tarvittaessa myös hyödykseen."Mä en ole koskaan ollut mikään arkajalka."Viikonloppuisin järjestetyissä tärkeissä SM-kisoissa valmentajat olivat kaikkein pahimpia. Messilässä isojen kisojen yhteydessä oli mökkimajoitus, jossa valmentajat ahdistelivat meitä tyttöjä iltaisin. He yrittivät juottaa meille siideriä ja saada meidät humalaan. Penttilää ihmetytti tuohon aikaan myös se, että aikuiset ratsastajanaiset syyllistivät pikkutyttöjä siitä, että aikuiset miehet yrittivät päästä näiden suosioon. Hänen mukaansa osa naisista pikemminkin suojeli ihailemiaan miehiä kuin puolusti tyttöjä.Eräskin totesi Gumbölen aikoina närkästyneesti 13-vuotiaan pikkuponiratsastaja-Penttilän kuullen, ja häntä merkitsevästi mulkoillen, että "on se kumma, kun aiemmin miehille kelpasivat sentään juniori-ikäiset, nyt pitää olla jo poniratsastajaikäinen, jopa pikkuponi-"."Eli en myöskään pidä tätinaisista, joita kiinnosti tuohon aikaan vain hyysätä näitä palvomiansa setämiehiä ja olla kateellisia ja katkeria nuoremmilleen", Penttilä sivaltaa. Hän näkee tässäkin asiassa aikojen muuttuneen: "Tämän päivän naiset eivät enää antaisi mennä läpi sormien, vaan nousisivat puolustamaan pikkutyttöjä."Espoon Tallin senaikainen huono eläintenpito ja likaiset olosuhteet jäivät sen sijaan kummittelemaan. Lopulta eläinsuojeluviranomaiset kävivät tallilla."Musta tuli kettutyttö. Ymmärsin jo kauan sitten, että voi olla suurinta eläinrakkautta jättää eläin hankkimatta. Eläinten pitäminen, etenkin hevosten, on äärimmäisen aikaavievää ja kallista.". Ystävyys Björsin kanssaToinenkin hevosiin liittyvä juoni kulkee läpi kirjan, syvä ystävyys pari vuotta vanhempaan Marko Björsiin, johon Penttilä tutustui jo yläasteikäisenä, Espoon Tallin aikoinaan ja jonka hän koki turvalliseksi mieshahmoksi. Ystävysten tiet erkanivat, kun Penttilä jatkoi Gumbölen Tallille ja Björs lähti Kyra Kyrklundin tallille Ruskeasuolle. "Me ollaan oltu ystäviä aina", Björs sanoo ja kertoo Penttilän käyneen monet kerrat ratsastamassa esimerkiksi joulun aikaan hänen tallinsa hevosia, kun niitä on täytynyt liikuttaa joulunpyhinä. Björsiä ahdistaa nyt, että hän ei tiennyt Penttilän kokemuksista."Ei Suski noihin aikoihin koskaan puhunut mistään sellaisesta. En tosin tiedä olisinko voinut auttaa", Björs tuumaa.Penttilän tavoitteellinen kilparatsastus päättyi 1990-luvun taitteessa. Hän kilpaili SM-tasolla poneilla Dollylla ja Red Baronilla sekä Diogramma-nimisellä hevosella. Yksi syy lopettamiseen oli harrastuksen kalleus: Penttilä ei tullut erityisen varakkaasta perheestä. Myös elämässä alkoi tapahtua muuta. Hän perusti vaateliikkeensä Ferrerin Helsingin Korkeavuorenkadulle jo 19-vuotiaana, ja laajensi sitä parhaimmillaan Helsingin seudun kauppakeskuksiinkin. Ferrer on olemassa edelleenkin, nyt on palattu alkuperäiseen kivijalkaliikkeeseen Helsingin Punavuoressa.Penttilä kertoo, että asiakkaissa on yhä paljon ratsastajia."Ennen Horse Show'ta myynneissä on aina piikki, kun porukat hakee vähän uutta vaatetta ennen kuin mennään sinne näyttäytymään", hän kertoo. Penttilä palasi 2000-luvulla vielä kilpasatulaan, ja joutui 33-vuotiaana vakavaan onnettomuuteen saatuaan puomin kasvoihinsa radalla. Lopulta hän myi hevosensa Aadan, alettuaan 34-vuotiaana odottaa poikaansa. Vuodet ovat vierineet ja tänä päivänä Susanna Penttilä on kovaa tulosta tekevä bisnesnainen, jonka aika jakautuu vaatemyymälän ja OnlyFans -sisällön tekemisen kanssa. Kirjan tarinat ovat ammattikirjoittajan kynästä, mutta ne tuntuvat vilkkaan, puheliaan ja sydämellisen kertojansa omilta. Ne ovat usein hauskoja, hervottomia, kiinnostavia ja roiseja, paikoin myös poukkoilevia ja ristiriitaisia.Kuten on Penttilän vaiherikas elämäkin. Penttilä on sinut itsensä ja elämäntapansa kanssa ja kuin kala vedessä julkisuudessa, joka perustuu hyvin pitkälti hänen rooliinsa aikuisviihteen tuottajana. Olen seksuaalinen ihminen, eikä siinä ole minusta mitään hävettävää. .Alaston TotuusKatri Utula, Susanna PenttiläKustannusyhtiö Otava, 2026

Kirjat: Susanna Penttilän kirja on lähes alaston totuus myös ratsastusmaailmasta

Aiheeseen liittyvää

Kirjat: Susanna Penttilän kirja on lähes alaston totuus myös ratsastusmaailmasta

Kati Niinistö Hippoksen asiantuntijaeläinlääkäriksi ja osastopäälliköksi – ”Erittäin hienoa päästä hyödyntämään asiantuntemustani”

Marika Rättö ja Amanda Immonen äiti-tytär kisamatkalla Puolassa

Janne Ruskeeniemi lähtee ehdolle SRL:n hallitukseen – "Näyttää siltä, että pahimmat kriisiajat ovat ohi"