Kisojen vähyys ja hintataso pistävät Keski-Euroopasta palaajan silmään – Suomessa tarvitaan "vähän enemmän yritystä"

Suomeen tyttäresä Sanin kanssa palannut ja ensi viikonlopun Pohjola-kisoihin tähtäävä Sanna Illi avasi somesivuillaan keskustelun Suomen kansallisen kilpailemisen tilanteesta. Avaus synnytti vilkkaan keskustelun (linkki jutun lopussa). Jone Illi jäi hevosineen samalle tallille Hollantiin, jossa on majaillut pari kuukautta. "Sinne se yksin jäi. Osaa kyllä pitää huolen asioistaan", äiti totesi. "Jo pitkään Jone on kävellyt ratansakin yksin."Elokuussa 18 vuotta täyttävän ratsastajan tähtäin on asetettu junioreiden EM-kisoihin Riesenbeckissä heinäkuun puolivälissä ja valmistautumista niihin ei sotketa eikä häiritä millään tavoin. Ohjelmaan kuuluu valmistavaa kilpailemista paikallisissa hyvissä kahden tähden kilpailuissa. "EM:ien jälkeen katsotaan tilanne", Sanna Illi kuittaa. . Mitä tapahtuu kansallisille kisoille?Kisat vähenevät, se on tiedetty jo joitakin vuosia, ja kävi ilmi alkuvuonna julkaistusta hevostalouden mittarit -tilastopaketista, joka uutisoitiin Hevosurheilu Ratsastuksessa maaliskuussa otsikolla "Suomessa on 69 000 hevosta ja 150 000 ratsastuksen harrastajaa".Kisaaminen on erittäin kallista, kun yhden ratsukon Pohjola Gold Grand Prix -startit (2 kpl) maksavat asumisen kanssa 325 euroa ja siihen lasketaan bensat ja omat ja hevosen syömiset päälle. Niinpä Illi miettiikin, puoliksi leikillään toki, olisiko kani-agility edullisempi harrastus. Sellainenkin kisa Ypäjällä nähdään. Kansallisen kilpailemisen trendi on laskeva. Kurjistumisen kierteen mekanismi on, että jos ja kun kilpailijoilla ei ole rahaa osallistua, myös kilpailunjärjestäjät putoavat pois. Pienet häviävät ensin, mutta myös Pohjola-kisoihin osallistuminen on laskussa. Illi on vertaillut Pohjola Small Tour -karsintastartteja, joita oli viime vuonna 89 ja nyt 65. Pudotus on prosentuaalisesti valtava: 26,9 prosenttia. HUJO:n aktiiivinen puheenjohtaja Tom Gordin otti heti somessa koppia ja toteaa kilparatsastuksen tarvitsevan uuden strategian.Hevosurheilu Ratsastukselle hän täsmensi, että "tarvitaan strategia ylipäätään, ei uutta, sillä vanhaa strategiaa ei taida olla". Gordinin mukaan tämä on lajikomitean vastuualuetta. Pikamallina Gordin näkee kolmen tason kilpailemisen: kansainvälisiin valmistelevat kisat, kouluttavat ja kehitttävät (nuoret hevoset, ratsastajat ja ratsukot kisat ja "sosiaalinen taso”, eli kisat suurille massoille, jotka ovat harrastekilpailijoita ihan omaksi iloksekseen.Kansainvälinen kilpaileminen on nouseva trendi ja koetaan kaikin tavoin "paremmaksi ja hienommaksi", Gordin totesi. On eri asia osallistua kahden tähden kansainväliseen luokkaan kuin kansalliseen luokkaan. Parhaillaan Ruotsin mallia paikan päällä tarkasteleva kilparatsastaja Antti Linna toteaa asiasta näin: "Kansallinen kilpaileminen on pudonnut vähän joka paikassa, myös Keski-Euroopassa. Kansallinen kilpailutoiminta pienenee ja vähentää merkitystään ja on putoamassa tavallaan aluetason toiminnaksi. Ne, jotka tekee tätä vähän enemmän tosissaan, menee sitä kahden tähden kansainvälistä linjaa", Linna sanoo.Kansainvälisiä pikkukisoja ei hevin Suomen kaltaiseen syrjäiseen maahan saada, joten Linnan mielestä Suomen olosuhteissa olisi tärkeä pitää kiinni kansallisesta GP-sarjasta, joka on eräänlainen "viimeinen linnake". "Siihen pitäisi saada vähän enemmän yritystä!"Olosuhteet eivät ole tarpeeksi hyvät. "Kasteluvaunu, lana ja tiivistysjyrä pitäisi olla, mutta missä meillä on sellaisia koneita? Hyvin harvassa ovat ne paikat. Täällä Mantorpissa on rakennettu raviradan keskelle ratsastuskenttiä, koska radat saavat valtiolta vähemmän avustusta ja kenttiä vuokraamalla ne saavat tuloa. Synergia tulee siitä, että radoilla on kaikki kalusto jo valmiina olemassa. Fredde Jönsson juuri kertoi, että Ruotsissa on neljä tällaista vastaavaa ravirataa", LInna paljastaa. Suomessa rakennetaan parhaillaan ratsastuskenttää Vermon raviradan keskelle. Linna toivoo, että pohjamateriaalien valinnassa kysytään neuvoa asiantuntijalta, "eikä ensimmäiseltä vastaankävelevältä konsultilta". "Historian saatossa me ei olla oikein onnistuttu tässä hommassa."Linna neuvoo hiekan valinnassa olemaan yhteydessä vaikkapa Mantorpin ravirataan. Mutta osaamista löytyy myös Suomesta. "Suomessakin on tietyistä paikoista saatavilla hyvää hiekkaa, jota sekoitetaan sopivassa suhteessa kuituun. Sanna Backlundin kenttä on hyvä. Antti Palin on tehnyt Ypäjän derbykentän verryttelyn, mikä on hyvä pohja. Pohja on alusta asti tehtävä kunnolla ja sen jälkeen sitä täytyy hoitaa ja huoltaa."Linna näkee, että Keski-Euroopassa tällainen pohjien huolto ja osallistujien arvostus on viimeisen päälle. Ja syykin on selvillä: "Se johtuu tietenkin niistä huippuratsukoista, jotka sanovat herkästi, että ai te ette panosta pohjiin, me lähdetään kilpailijalle.".Suomessa on 69 000 hevosta ja 150 000 ratsastuksen harrastajaa.SRL:n kevätkokouksessa haluttiin "kehittää, ei pelkästään pelastaa lajia" – pienenevät luvut keskusteluttivat kokousyleisössä .Jukka Rantanen: "Esteratsastus on sitä, että sä etenet ripeästi pum pum pum"

Kisojen vähyys ja hintataso pistävät Keski-Euroopasta palaajan silmään – Suomessa tarvitaan "vähän enemmän yritystä"

Aiheeseen liittyvää