Kolumni: Esteratsastus laajenee kuin jalkapallo, mutta kiinnostuuko yleisö?

Oli laji mikä tahansa, paluu arkeen arvokisojen jälkeen tuntuu tyhjältä. Niin myös Aachenin MM-kisojen jälkeen, vaikka en edes seurannut kaikkia kilpailupäiviä.Esteratsastuksen osalta kisoja voisi kutsua suurimmiksi ja kauneimmiksi MM-kisoiksi ikinä. Kauneimmat, koska ne käytiin ratsastuksen Mekassa eli Aachenissa, valtavan yleisömeren edessä. Suurimmat, koska osallistujamaita oli enemmän kuin koskaan.Neljä vuotta sitten Herningissä esteratsastukseen osallistui 34 maata, nyt Aachenissa eri maita oli peräti 50. Joukkuekisan osallistujamääräkin kasvoi kahdeksalla maalla, nyt niitä oli 30.FEI:n tavoite on samankaltainen kuin kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n: saada lajiin mukaan uusia maita maailman joka kolkasta. Hieno ajatus, mutta samalla MM-kisat paisuvat isommiksi ja isommiksi. Hyötyykö laji tästä? Jalkapallon MM-kisojen alkulohkon kisat eivät jaksaneet innostaa minua kuten ennen, ja sama kohtalo oli esteratsastuksen kahdella ensimmäisellä päivällä.Kolme vuotta sitten arvostelin EM-kisoja katsojan kannalta tylsiksi, sillä ne kestävät liian monta päivää. Mielipiteeni vuoksi sain melko lailla arvostelua hevosihmisiltä, ja minua haukuttiin mm. kukkahattutädiksi ja demaritoimittajaksi.Kilpailuformaattia puolusteltiin sillä, että mestaruuskisan tulee olla erikoiskilpailu, jossa erottuu paras ratsastaja ja hevonen. Ehkä niin, mutta nyt MM-kultaa voittanut Steve Guerdat otti hopeaa myös olympialaisissa, jossa karsinnan jälkeen ratsukot lähtevät finaalissa nollatilanteesta. Eli parhaat voittavat, oli formaatti mikä tahansa, mutta hevosurheilussa uudistuksia vastustetaan viimeiseen asti.Edelleen olen sitä mieltä, että MM- ja EM-kisat ovat pitkäveteiset penkkiurheilijan kannalta. Siitä kannattaisi olla huolissaan, sillä vaikka ratsastajat jaksavat katsoa päivässä seitsemän tuntia saman esteradan hyppelyä, iso yleisö ei jaksa. Ja jotta sponsorit pysyvät kiinnostuneina lajista, sen tulisi olla houkutteleva isolle yleisölle.On hyvä asia, että lajiin saadaan uusia maita ja he pääsevät kilpailemaan MM-tasolla. Silti ehdottaisin, että voisiko ensimmäinen päivä olla eräänlainen karsinta tai alkuerä, josta maltillinen määrä pääsee jatkamaan varsinaiseen kisaan? Jopa niin, että maailmanrankingin parhaiden ei tarvitsisi osallistua karsintaan?Tällainen järjestely on käytössä monissa lajeissa. Yhtä lailla maailmanvalloitusta hakeva maastohiihto järjestää MM-kisoissa karsintakisan niille, joilla ei ole ennestään tarpeeksi kovia tuloksia. Yleisurheilussa on alkueriä, joihin ei kauden parhaita tuloksia tehneiden tarvitse osallistua. Kun alkukisat selvittää, saa oikeuden kilpailla maailman valioita vastaan.Vaikka MM-kisoihin pääsemiseksi vaaditaan tietyt kvaalit, mukana on paljon ratsukoita, joille jo ensimmäisen päivän rata on taitotason ylärekisterissä. Heillä ei olisi mitään mahdollisuuksia selvitä finaalipäivän radasta, ja osallistuminen arvokisaan on kokemuksen hakemista tai mahdollisuus hypätä upeassa kilpailussa.Siksi tuntuu hullulta, että ensimmäisen päivän aikaluokan jälkeen kaikki saavat jatkaa seuraavana päivänä. Myös hylätyt! Kaiken lisäksi kilpailulla ei ole mitään arvoa katsojille, sillä kaikki nollat ovat saman arvoisia. Virhepisteet vaikuttavat toki kokonaistulokseen, mutta nyt luokassa oli 49 ”voittajaa”.Penkkiurheilun suurkuluttajana en voi käsittää tällaista MM-kisaformaattia, mutta ehkä FEI ei edes yritä tavoittaa urheiluhulluja?Saksa on iso hevosmaa ja Aachenissa riitti niin isoja sponsoreita kuin katsojiakin, mutta Teksasin maailmancupin finaalissa katsomot ammottivat tyhjyyttään. Onko lajin sisällä pyörimässä niin paljon rahaa, että muille sponsoreille ja katsojille ei ole tarvetta?Ehkä pitkäveteisen kisaformaatin tarkoitus on mahdollistaa rikkaille harrastajille mahdollisuus kisata arvokisoissa huippuratsastajien rinnalla. Eikä kokemus lopu yhteen päivään, vaikka huonosti menisi!Esteratsastus on hieno laji ja sen huiput ovat todella taitavia ratsastajia ja hevosihmisiä. MM-kisoissakin saattoi huomata, että uudet, nuoret taiturit tekevät tuloaan, mutta myös sen, että laji luisuu yhä enemmän superrikkaiden amatöörien temmellyskentäksi.Mukaan saadut uudet maat, ovat yleensä maita, joissa tavallisen pulliaisen ei ole mahdollista edes harrastaa ratsastusta. Ja mitä enemmän lajiin tulee rahaa, sitä kalliimmaksi se muuttuu.Pohdin yhä useammin esteratsastusta asemaa olympialajina. Voiko laji olla olympialaisten arvoinen, jos kisapaikan voi ostaa itselleen rahalla?.Maailmanmestaruuteen vaadittiin 80 puhdasta hyppyä .Steve Guerdat on vanhan liiton esteratsastaja - "Rahalla ei saisi voida ostaa urheilumenestystä".Kolumni: Hevosella pääsee ja rahalla saa paikan olympialaisiin

Kolumni: Esteratsastus laajenee kuin jalkapallo, mutta kiinnostuuko yleisö?

Aiheeseen liittyvää

Kolumni: Esteratsastus laajenee kuin jalkapallo, mutta kiinnostuuko yleisö?

Nyt se tapahtuu: Ypäjä Paavo osallistuu mestaruuksiin – "Kyllä mä tiedän, mitä se vaatii"

Lassi Lehmusto johdatti Ypäjän Ratsastajat jälleen SM-kultaan – Vekardon kanssa katse jo vuoden päätapahtumaan

Uusi hevosurheilutapahtuma Jyväskylään syksyllä 2027 – urheilu edellä, vetonaulana Henri Ruoste