Kommentti: Tietoa ja läpinäkyvyyttä niin, että Pihtiputaan mummokin ymmärtää!

Helsinki Horse Show´n ja Tallinn Horse Show´n ratsastajavalinnat ovat herättäneet keskustelua niin kauan kuin muistan. Valintoja on kyseenalaistettu ja epäilty, että mukaan pääsee suhteilla tai oikealla sukunimellä.Vielä 90-luvulla ei selityksiä annettu, mutta nykyään urheilijat ja yleisö vaativat läpinäkyvyyttä. USA:ssa on menty niin pitkälle, että monessa lajissa arvokisavalinnat tehdään vain nimettyjen karsintakisojen perusteella. Edes maailman kärkitulos ei auta, jos karsintakisat ovat menneet huonosti. Kisalippu jää saamatta.Toki Helsinki tai Tallinna eivät ole arvokilpailuja vaan tavallisia kansainvälisiä kilpailuja, mutta niihin haluaa mukaan enemmän suomalaisia kuin on paikkoja. Tänä vuonna Tallinnan valinnoista nousi sosiaalisessa mediassa kohu, sillä prosessi vaikutti epäselvältä.Ensinnäkin näytti siltä, että ilmoittautumisaikoja ei olisi noudatettu. Kipassa kun näkyy kellontarkasti aika, milloin ilmoittautuminen on otettu vastaan. Ilmoittautumisajan mentyä umpeen, ratsastajat saivat sähköpostin, jossa näkyivät varasijalla olevat ratsastajat. Seuraavaa ihmetystä herätti se, että ratsastajia hyväksyttiin kisaan mukaan eri järjestyksessä kuin listalla luki.Ei ihme, että asia aiheutti suuttumusta.Lopulta prosessi vaikuttaisi menneen kuten pitikin. Tallinnassa hypätään kahden tähden, U25- ja nuorten hevosten linjaa. Kaikkiin otetaan eri määrä ratsastajia ja paikkamäärän määrittää kisajärjestäjä. Linjojen välillä ei voi vaihtaa paikkoja.Tänä vuonna paikkoja avautui lopulta kaikille kahden tähden ja U25-ratsastajille, mutta nuoren hevosten paikkoja ei lisää saatu. Kaksi suomalaista nuorten hevosten ratsastajaa jäi ilman kisapaikkaa.Vaikka itse ratsastajat ymmärsivät ja hyväksyivät valinnan, somessa tapaus suututti monet.Kansainvälisen tason kilpailujen käytännöt tuntevalle valintaprosessi on tuttu, mutta uudet ratsastajat ja suuri yleisö eivät voi näistä tietää ennen kuin niistä kerrotaan. Kilparatsastuksen sisällä on liikaa käytäntöjä, joista tietävät vain pidempään lajin parissa toimineet. Se ei ensikertalaista lohduta, että jälkeenpäin kerrotaan, että perinteisesti Tallinnassa on rajattu osallistujamäärä ja valintoja joudutaan tekemään. Jos ei ole koskaan kilpaillut kansainvälisellä tasolla, ei voi tietää miten sen ilmoittautumisprosessi eroaa kansallisista kilpailuista. Varsinkin kun ilmoittautuminen tapahtuu Kipassa kuten kotimaan kisojenkin. Liiton sivuilla on lyhyt ohjeistus, mutta se ei ole tarpeeksi kattava, jos väärinkäsityksiä syntyy.Tiedonjakaminen on nykyään helppoa, mutta sen perillemeno on varmistettava. Ohjeiden tulee olla niin selkeästi ymmärrettävät, että ne tajuaa Pihtiputaan mummokin. Ei ole liian vaivalloista kirjoittaa Kipaan suosittujen kilpailujen, kuten Tallinnan, yhteyteen, että ilmoittautuminen ei varmista kisapaikkaa vaan se varmistuu vasta lähempänä kilpailua.Enää ei voi sanoa, että ratsastajien pitää soittaa ja kysyä. Miten kysyä, jos ei tiedä mitä pitää kysyä?Kilparatsastajien määrä on Suomessa laskussa, joten uusien kansainvälistä tasoa tavoittelevien ratsastajien tie pitää tehdä mahdollisimman helpoksi. Tietoa tulee jakaa etukäteen ja valintaprosessien pitää olla läpinäkyviä ja selkeitä. Sillä ovatko lajiliitot urheilijoitaan varten vai urheilijat lajiliittoa varten?.Tallinnan ratsastajavalinnoista nousi somekohu – "Kipassa voisi lukea, että mitkä ovat valintaa määrittävät tekijät"

Kommentti: Tietoa ja läpinäkyvyyttä niin, että Pihtiputaan mummokin ymmärtää!

Aiheeseen liittyvää