Kouluratsastaja ilman kenkiä ja suitsia – tavoitteena kansainvälinen mestaruustaso

Maria Fraser-Baggströmin kotitreenit eivät ole tavanomaisimmasta päästä. Kun hän keskiviikkona valmistautui viikonlopun joukkueSM:iin Ypäjällä, ohjelmassa oli kävelyä maastopoluilla, kiipeämistä kalliolle ja perinteisempääkin kouluratsastusta, mutta kaulanarulla. Elokuinen päivä Inkoon Barösundissa on aurinkoinen ja kaunis. Meri kimmeltää aivan vieressä. Fraser-Baggström tuo hevosensa maastoilun jälkeen ulkokentälle. Vähän temppuja, piffit ja paffit ja piruetit, laukanvaihdot ja, pitäisikö sanoa, courbettet. Ne Ranskan Cadre Noirissa tehdyt courbettet siis, joissa noustaan korkeammalle pystyyn kuin Wienin Espanjalaisessa ratsastuskoulussa. Hänen ratsunsa on Rivendell's First Hero (Fernet - Lauries Crusador xx) ja se on oppinut myös nousemaan pyynnöstä kahdelle jalalle. Saumurissa ja Wienissä tästä asennosta hypätään vielä kahdella jalalla eteenpäin, Barösundissa ei ainakaan toistaiseksi. Halutessaan ratsastaa Fraser-Baggström hakee hevosensa laitumelta, satuloi sen aidan vieressä ja palauttaa sen tunnin jälkeen jälleen laitumelle.Ratsastuksen lomassa ja sen jälkeen Fraser-Baggström rapsuttelee hevostaan satulasta käsin pitkät ajat, ja kun se palautetaan laitumelle, se odottaa hetken laitumen portin edessä vapaana, ilman mitään varusteita. Kun Fraser-Baggström saa satulan talteen, hän avaa langat ja ruohonsyönti porukassa jatkuu. . Johanna Holdenin kasvattama 13-vuotias FWB on ottanut isoja harppauksia kehityksessä, ja tekee jo grand prix -liikkeitä. Siis myös kaulanarulla ratsastettuna."Se on nyt mukavasti rauhoittunut tähänkin hommaan. Oli alussa todella haasteellinen ja sellainen, että jos homma meni yhtään liian vaikeaksi, se sulkeutui kuoreensa. Nyt ollaan päästy jo siihen vaiheeseen, että se uskaltaa yrittää uusiakin asioita hätääntymättä. Se on tärkeä uskaltaa, koska vain niin pääsee sitten myös palkitsemaan niistä asioita, jolloin tapahtuu oppiminen", Fraser-Baggström toteaa. Tarkoituksena oli lähteä joukkueSM:iin Ypäjälle, jossa lähtölistalla oli myös Väst-Nylands Ryttaren joukkue yhtenä kymmenestä. Tosin osallistuminen on nyt vaakalaudalla, sillä joukkuetta ei saatukaan kasaan. Fraser-Baggströmin oppilaan Sandra Heinströmin oli määrä ratsastaa lusitanoruuna Eçalla (Xarope - Nostradamus do Top), mutta Eça joutui keskiviikkona tapaturmaan laitumellaan. 16-vuotias ruuna liukastui ja kaatui, silminnäkijöiden sattumalta todistaessa tapahtuman.Fraser-Baggström antoi ruunalle kipulääkkeen, odotti, että se vaikuttaa ja lähti viemään sitä klinikalle. Hän huomasi hevosensa olevan kipeä, vaikka ulkopuolinen ei nähnyt siinä mitään kovin erityistä. Klinikalla saatiin ikäviä uutisia. Eçalla diagnosoitiin kaularangan murtuma. Aivan täsmällistä ennustetta ei saatu, mutta riippuen siitä, miten paraneminen lähtee käyntiin, lopputulos voi olla hyväkin. "Millään muulla ei ole väliä, kunhan saan pitää sen tuossa", hän sanoo. Kyömynenäinen kimoruuna on hänelle erittäin tärkeä hevonen.Ypäjä on mietinnässä. Kisahalut eivät tämän jälkeen enää ole katossa, se on selvä. "Jos siinä pyhä Yrjö-luokassa saa startata, vaikka joukkuetta ei olekaan, niin sitten varmaankin menen, koska Hero tarvitsee rutiinia", hän tuumii allapäin. Torstaina on soitettava Ypäjälle ja kysyttävä pääseekö startille vajaalla joukkueella. Tämä vuosi on vaativan A:n vuosi Herolla. Mutta tarkoitus ei ole jäädä pikkukierrokseen. "GP:hen tähdätään, ehdottomasti, mutta se olisi ensi vuoden loppupuolella varmaan sitten. Tämä loppuvuosi pyhää Yrjöä ja ehkä interiä. Intermediaire A:ta tai vastaavaa voisi vielä tämän vuodenkin puolella startata, jos joku luokka sopivasti tulee ja jos hevonen sillä hetkellä on ihan superhyvän tuntuinen", hän suunnittelee. Fraser-Baggström pitää hevosiaan laumassa laitumella, siellä on kuusi hevosta samoilla ruohoilla: kaksi äsken mainittua, 23-vuotias friisiläinen Gosse V (Sytse - Hannes) ja nelivuotias, niin ikään Holdenin kasvattama FWB HH Golden Eye (Florentinus - Riant) sekä kaksi vierasta hevosta, Bolero ja JSN His Highness. .Tämä on senkaltaista mutkatonta ja luonnonläheistä hevosenelämää, mitä hän pitää tärkeänä. Perinteistä ja konstailematonta. Kaikki hevoset ovat ilman kenkiä, niinpä metsäpolullakin kavioista kuuluu kuuluu vain pehmeä, vaimea tömähdys. Kun ratsukko kiipeää ylväänä kalliolle, syntyy mielikuva sioux-intiaanisoturista."Mä nyt vaan en harrasta kenkien pitoa, Fraser-Baggström naurahtaa.Janne Berghin 51-vuotias valmennettava sanoo, että niin pitkälle kouluratsastuksessa kuitenkin tähdätään kuin ikinä vain päästään. Ihan siinä perinteisessä olympiaurheilulajissa. "Los Angeles tulee vähän liian äkkiä, mutta mitäs sen jälkeen on, Brisbane?" hän naurahtaa. "Älä nyt ehkä kirjoita tota. Brisbane on aika kaukanakin."Enkö?"No, en mä tiedä. Tottahan se on, että sinne mä haluaisin."

Kouluratsastaja ilman kenkiä ja suitsia – tavoitteena kansainvälinen mestaruustaso

Aiheeseen liittyvää