Kouluratsastus pohdinnassa Ermelossa – Marko Björs nostaisi keskiöön oikein sovitetut varusteet ja tuntuman

Marko Björs, Kikko Kalliokoski, Janne Bergh, Kiki Nyberg, Jenny Eriksson, Anu Korppoo, Hanne-Mari Kiuttu ja Joanna Robinson edustivat Suomea kouluratsastuksen sidosryhmien kokouksessa Ermelossa 5.-6.11. Paikalla oli 120 henkilöä Anky van Grunsvenista Isabell Werthiin ja Jessica von Bredow-Werndliin ja Patrik Kitteliin. Järjestöistä edustettuina olivat ratsastajat eli IDRC, valmentajat eli IDTC, kisajärjestäjät ja toimihenkilöt. Etukäteen listatut keskustelunaiheet olivat:Pariisin olympialaisetFEINuoret hevosetMitä voidaan oppia esteratsastuksestaMedian osuus/vastuu nykytilanteestaMentaalinen ja istuntavalmennusKisajärjestäjien ongelmatAI tuomaroinnissaVaikuttaako ratsastajan nimi pisteisiinMiten auttaa ratsastajia sosiaalisen median hyökkäyksissä. Epäkohdat ja turpahihnatMedia ei ollut kutsuttuna paikalle, mutta tilaisuuden jälkeen järjestettiin lehdistötilaisuus, jossa olivat äänessä IDTC:n pääsihteeri Linda Keenan ja IDRC:n pääsihteeri Klaus Roeser. Virallisessa tiedotteessa kerrotaan, että vakavia epäkohtia kouluratsastuksen lajikuvassa, hevosen hyvinvoinnissa ja yleisön luottamuksessa on. Paljon aikaa meni turpahihna-asian käsittelyyn, ja siitä saatiin muodostettua konsensus, että hihnan kireyden objektiivinen mittaaminen on tarpeen. Se, miten tämä tulee tapahtumaan, herätti kuitenkin huolta ja tilaisuudessa todettiin, että käyttöönoton tulee tapahtua hallitusti. .Lehdistötilaisuudessa kävi ilmi, että keskeisenä puheenaiheena oli yleisön mielipide. Se, miten lajiin epäilevästi suhtautuva yleisö saataisiin voitettua takaisin omalle puolelle tilanteessa, jossa moni muodostaa mielipiteensä kuvien ja videoiden perusteella. Keenan ja Roeser kertoivat brittimedia Horse&Houndille, myös, että yksi päätavoite on pitää kouluratsastus olympialajina. Mitä yleisön mielikuviin tulee, Keenan ja Roser arvelivat "tarvitsevansa asiasta lisää dataa". "Mutta yleisön mielipide kouluratsastuksesta on melko positiivinen. Meillä on tämä melko pieni trollien ryhmä vastassamme."Vaikka lajissa on ollut kaksi-kolme korkean profiilin hyvinvointiongelmatapausta, ja vaikka asioita ei ole aina tehtykään oikein, tämän hetken hevosten huono kohtelu on "hyvin, hyvin vähäistä". "Verrattuna muihin lajeihin, olematonta", Keenan sanoo. Roeser huomautti, että viimeisimmät ovat lisäksi tapahtuneet yksityisissä talleissa, ei kilpailuissa. Keenan ja Roeser näkevät vahingollisena sen, että "jatkuvasti kirjoitetaan negatiivisista asioista". Sinisistä kielistä heillä ei kuitenkaan ollut mitään sanottavaa, vaikka niitä nähtiin Pariisissakin.Keenan tyytyi toteamaan, että hän ei sinisiä kieliä nähnyt, sillä ”ei ollut verryttelyssä”. Roeser totesi, että "emme halua sanoa, että ongelmaa ei olisi, mutta asia vaatii lisätutkimuksia". Keenan totesi, että sinisistä kielistä pohditaan tällä hetkellä, että ovatko ne ongelma, ja jos ovat, niin miksi.Moni asia nähdään hyvinvointiongelmana, vaikkei sellainen ole. "Hevonen joka roikkuu kuolaimella eikä kanna itseään ei saisi saada hyviä pisteitä radalla, eikä ole missään nimessä tarkoitus ratsastaa niin, mutta ei se myöskään ole hyvinvointiongelma."He painottivat, että kaikesta huolimatta Pariisi oli menestys. Pariisissa kouluratsastus antoi itsestään parhaan mahdollisen kuvan, niin yleisössä kuin somessa. Kysyttäessä FEI:n tiettävästi antamista varoituksista Pariisin kouluratsastusareenalla kumpikaan ei ollut sellaisista tietoinenMyöskään tarkempaa strategiaa ei ollut antaa. Sellainen saadaan mahdollisesti tällä viikolla FEI:n vuosikokouksessa. Marko Björs: "Ei kanki itsessään ole paha""Koskaan ei ole ollut niin paljon kouluratsastajia koolla", Marko Björs totesi Ermelon kokouksesta."Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että kun annetaan lajikuvaa ulos, on oltava rehellinen eikä vaan postata jotain kiiltokuvia someen. Mieluummin oikeita kuvia kulissien takaa, jotka näyttävät miten hevoset voivat", hän raportoi.Aktivistit haluavat muutoksia. Heille on näytettävä, että jotakin tehdään, Björs myöntää."Mutta onko turparemmi se oikea ongelma? Sitä mietittiin. Tai kankikuolain? Tai luotiviiva?"Björs, itsekin ratsastaja, valmentaja ja tuomari, jakaa Ermelonkin tilaisuudessa vallalla olleen käsityksen, että kouluratsukko on kokonaisuus, joka toimii oikein, jos asiat on tehty oikein ja osaaminen on riittävällä tasolla."Ei se kanki itsessään ole paha. Mutta jos sitä käytetään väärin, esimerkiksi siihen, että sillä yritetään koota hevosta, se on paha. Ratsastuksessa on paljon asioita, jotka vaativat paljon osaamista. Kankikuolain on herkempi väline, lisävaruste. Se on kuin kannus, se vaatii taitoa. Mutta silti kannus voi olla parempi vaihtoehto kuin se, että jatkuvasti hinkkaa saappaalla hevosen kylkeä. Samalla lailla voidaan pohtia raipan roolia. Jos sitä käytetään oikein, merkinantovälineenä, silläkin olisi paikkansa kouluradalla. Näitä asioita pitäisi yrittää selittää ja avata ihmisille."Luotiviivasta hän on sitä mieltä, että se ei kerro mitään. Björs toistaa saman, kuin niin moni. "Jos tuntuma on hyvä, ei ole luotiviivaongelmaa."Björsin havaintojen mukaan sinikieliongelmakin näyttäisi liittyvän liian kovaan tuntumaan, kovaan, staattiseen ja huonoon käteen. Ongelma on siis kova käsi. "On hyvä, että tämä asia on tullut esille. Vaikka omasta mielestä se tulikin esille turhan myöhään, ja valitettavasti kohun kautta. Olisihan tuon ongelman voinut poistaa nopeamminkin."Tämä herättää kysymyksen siitä, mistä kova tuntuma johtuu. Miksi hevonen nojaa etupainoisena kädelle? Onko vaikkapa niin, että jopa GP-radalle tuodaan hevosia, jotka eivät pysty kantamaan itseään oikealla tavalla? Voiko kyse olla jopa rakenteesta? Kyra Kyrklundhan on todennut, että kaikilla hevosilla ei voi tehdä kaikkea.Björs katseli Ermelossa turparemmidemoa, jossa hollantilainen U25 ratsastaja Marten Luiten esiintyi korviaan ja päätään herkästi ravistelevalla, terävänoloisella hevosella. Huomattiin, että kun varusteet sovitettiin tarkasti, hevonen viihtyi."Suitset kokonaisuudessaan vaikuttavat, ja etenkin niskaremmi. Ei pelkästään joku turparemmi. Kaikkien remmien on oltava oikeilla paikoillaan, oikein sovitettuina. Eikä mitään kaikille hevosille sopivaa kuolainta ole olemassakaan. Mutta silläkään ei ole merkitystä, onko suussa kaksi vai yksi kuolainta, vaan kyse on siitä, miten ne ovat siellä suussa ja miten niitä käytetään", Björs sanoo.Demohevosen kohdalla ei tullut eroa siitä, oliko sillä kanget tai nivelet. Kunhan varusteet oli oikein sovitettu. Ja kun selässä oleva ratsastaja oli lähtökohtaisesti hyvä.Demoratsukkoa katsellessa kokousyleisölle nousi esiin myös tuttu keskustelu luotiviivasta. Se jakaa edelleen. Kouluratsastajien mielestä ei ole olemassa "luotiviivaongelmaa", vaan tuntumaongelma ja selkäongelma. Ongelmallista tietenkin on, että tämä näkemys ei ole yhteisesti hyväksytty."Monet tulevat rikkomaan hevosensa, jos eivät uskalla luotiviivan pelossa ratsastaa hevosta pyöreässä muodossa. Moni pitkän linjan valmentaja totesi, että siinä menetetään sitten selkä ja takajalat. Jos verryttelyssä hevosta ei saa taivutella ja ratsastaa pyöreässä muodossa, se on tuho", Björs jatkaa.Björs sanoo ratsastajana, että sen tuntee satulaan, kun hevonen nostaa vatsalihaksiaan ja pyöristää selän. "Silloin selkä joustaa ja sä istut kukkulan laella. Ylämäkiasento tulee siitä, että se lisäksi nostaa koko rintakehää ja säkää."Björsin mielestä luotiviivan sijaan pitäisi puhua tuntumasta. Siitä, että jos tuntumaa ei ole, hevonen on kuolaimen takana, tyhjä. Ratsastamisen tarkoitus on saada jatkuva tuntuma, jota hevonen seuraa ja hakee paljon toistetulla tavalla takaa eteen, takajaloilla kohti etuosaa työntäen. Jos hevonen on apujen välissä, jos se hyväksyy kuolaimen ja tuntuman, ohjat ovat kuin kaksi keppiä: jos ratsastaja myötää, hevonen avaa muotoaan."Ja siitä päästään sitten siihen, että kisa-areenalla noudatetaan sääntöjä, ja hevonen on kurkun puolelta katsottuna pään ja kaulan liittymästä U:n muotoinen, ei V:n muotoinen."Björs toteaa lopuksi, että vaikka ongelmia kouluratsastuksessa onkin, kaikki ei ole pelkästään ongelmaa."Me ei muisteta sitä, että kokonaisuudessaan kouluratsujen elämä on tänään parempaa kuin vaikka 20 vuotta sitten. Sitäkin mietin, että pitäisi puhua objektiivisesti siitäkin, onko se pihatossa 24/7 seisominen oikeasti hevoselle parempi vaihtoehto. Kun kisahevosilla on omat karsinat, joissa ne saavat nukkua rauhassa, hyvä ravinto, hieronnat sun muut."Mutta kumman elämä on lajityypillisempää?"Niin. En sitten tiedä." .Ei niska edellä, vaan selkä edellä.Kyra Kyrklund: "Kaikilla hevosilla ei voi tehdä kaikkea".Dressagea vai stressagea? Hevosurheilu Ratsastuksen avoin kirje IDRC:lle: Ratkaisu on tuomaroinnissa.FEI:n kouluratsastuksen kriisikokouksessa todettiin, että tärkeää on harmonia ja keveys: "Nyt voimme keskittyä palauttamaan yleisön luottamuksen ja uskon lajiin" .Päivitys 12.11. klo 17: Lisätty Jenny Eriksson.

Kouluratsastus pohdinnassa Ermelossa – Marko Björs nostaisi keskiöön oikein sovitetut varusteet ja tuntuman

Aiheeseen liittyvää