Tänään iltapäivällä alkavat Ypäjällä kansainväliset valjakkokilpailut, jossa samalla mitellään SM-mitaleista. Ulkomaalaisia kilpailijoita tulee vain muutamia, mutta suomalaiset huiput ovat kisassa mukana.Kokenut Ben Simonsén osallistuu kahden tähden kilpailuun ja SM-taistoon kahdella hevosella. Omalla, jo 17-vuotiaalla Ragyogólla (Rooney – Ehrentusch) ja Elna Jokisen omistamalla 8-vuotiaalla Doratolla (Brandon – Evento).Mitkäs ovat odotukset Ypäjältä?”Kultaa taikka kunniaa”, laulaa lurauttaa Simonsén puhelimeen Jukka Kuoppamäen laulusta nauraen ja jatkaa:”Ainakin kunniaa. Aina on mahdollisuus kultaan, mutta voi joutua tekemään paljon töitä. Talvikilla (Järvinen) on sen verran hyvä kaula, ja hän on ainoa meistä suomalaisista kansainvälisellä huipputasolla.”Simonsénin mukaan on tärkeää, että Ypäjällä järjestetään kv-tason kilpailut. Varsinkin kun siellä kilpaillaan ensi vuonna PM-mitaleista.”Lajientusiastina mä olen hirveän iloinen, että Ypäjä ymmärsi järjestää kansainvälisen kilpailun nyt vuotta ennen PM:iä, niin että saavat kaiken sisään ajettua. Ypäjällä on taitoa ja kokemusta järjestää kilpailu, siitä ei ole kyse. Mutta se että pystyy järjestämään valjakkokisan, ja saa estepohjat, esteet ja kaikki sellaiset kuntoon, ja sen systeemin, jolla valjakkokisa pyörii”, Simonsén kertoo.Vaikka Ypäjällä järjestetään valjakkokisoja joka vuosi, edellisistä kansainvälisen tason kilpailuista on jo 15 vuotta. Viikonlopun kilpailuun tulee myös paljon ulkomaalaisia toimihenkilöitä.”On tärkeää saada ulkomaalaisia tänne näkemään meidän valjakkoajoa ja meidän olosuhteita, ja samalla pystyy kehittämään niitä. Kun joku tulee ulkomailta ja sanoo, että tämän pitää olla kunnossa ensi vuoteen mennessä, niin siihen laitetaan ihan eri tavalla efortia. Ensi vuonna Ypäjällä on isot kisat.”Ilmoittautuminen tämän vuoden Ypäjän kilpailuun aiheutti melkoisen somekohun valjakkopiireissä. SM-mitaleista kilpaillaan sekä kansainvälisen ja kansallisen luokan tuloksilla, mutta alun perin saman tason kv-luokan lähtömaksut olivat paljon suuremmat kuin kansallisen luokan. Kutsu ehti välissä muuttua ja aiheutti hämmennystä ja suuttumusta kilpailijoissa.”Ypäjä oli ehkä yliarvioinut sen, miten suuri halukkuus ihmisillä on maksaa enemmän kilpaillakseen kansainvälisellä tasolla”, Simonsén sanoo.Kilpailijat olivat äänestämässä jaloillaan, ja lopulta maajoukkueen joukkueenjohtajan Mici van Assendelftin piti puuttua asiaan ja neuvotella Hevosopiston kanssa. Nyt lähtömaksut ovat yhteneväiset kansainvälisissä ja kansallisissa luokissa, vaikka Simonsénin mukaan edelleen kv-luokissa kilpailevat joutuvat maksamaan vähän enemmän erilaisten lisämaksujen muodossa.”Ypäjän tapa hoitaa homma oli tosi sääli. Miksi mun pitäisi maksaa enemmän siitä, että voin voittaa SM:t, kuin mitä joku toinen maksaa? Sehän se oli suurin kiistanaihe.”.Kilpaileminen maistuu edelleenSimonsénin hevosista ei ole tällä hetkellä kansainväliselle huipputasolle, mutta kuskin motivaatio on edelleen olemassa.”Ragyogó rupeaa olemaan vanha. Sen kanssa on tehty paljon huoltotöitä ja se on nyt paremmassa kunnossa kuin pitkään, pitkään aikaan. Dorato taas on nuori, erittäin hyvä maratonhevonen, mutta vähän liian vaatimaton koulukokeessa, toistaiseksi ainakin.”Dorato on käytössä Simonsénilla tämän kauden loppuun. Jatkosta ei ole sovittu, mutta on todennäköistä, että ensi kaudella kuskiksi siirtyy hevosen omistava Jokinen.”Kvaalit mulla on vissiin molemmilla hevosilla MM:iin, mutta en näe mitään syytä lähteä sinne sijoittumaan sijoille 50–60. Sen verran monta MM:ää jo ajanut, että ei tarvi vain sen takia mennä.”Välissä on eräänlainen välikausi, kun lupaavia nuoriakaan ei ole tulossa. Ensi kausi riippuu Ragyogón kunnosta ja vireestä, mutta ensi vuoden PM:t Suomessa kiinnostavat ja sinne hevosen kanssa tähdätään. Kotikisat toimivat motivaattorina, mutta ei kilpailuvietti ole kadonnut muutenkaan.”Kyllä mulla on halu kilpailla ainakin. Tykkään kilpailemisesta ja valmentautumisesta, mutta en tykkää hirveästi lumi- ja räntäsateessa ajamisesta”, Simonsén naurahtaa.Syksyllä valjakkoajon maajoukkuetta uudistettiin, kun van Assendelft aloitti maajoukkueen joukkueenjohtajana ja uudeksi maajoukkuevalmentajaksi valittiin ruotsalainen Axel Olin. Simonsén on tyytyväinen valmentajan valintatapaan, joka oli huomioitu ulkomaita myöden. Valmentajaa haettiin avoimella haulla.”Axel on mun mielestä todella hyvä valmentaja. Hän puhuu samaan kieltä kuin meidän entinen maajoukkuevalmentaja Tomas Erikson, ja nyt en tarkoita ruotsin kieltä. Eli valmennustapa ja ajatusmaailma on samanlainen. Ei yritetä keksiä pyörää uudestaan, vaan yritetään laittaa vähän paremmat pyörät alle ja saada hevoset kulkemaan paremmin.”B-maajoukkuetta valmentava Simonsén harmittelee, että viime viikolla käytyihin ikäryhmien EM-kilpailuihin ei saatu joukkuetta. Flyingessä kilpaili vain U25-kuski Eveliina Koivula.”Kuskit olisivat pystyneet suorittamaan sen, mutta niiltä puutui kaikilta rutiini. Vähän enemmän rutiinia ja pari kansainvälistä kilpailua lisää, niin meillä olisi ollut joukkue. Mutta kun Suomesta lähdet Eurooppaan hakemaan kansainvälisiä kisoja, niin on todella pitkät matkat eikä sielläkään ole hirveästi ikäryhmäkisoja.”Katse on kuitenkin tulevaisuudessa. Ensi kesän PM:iin joukkueen runko on jo olemassa.”Meillä on vähintään yksi lapsikuski, juniorikuski ja U25-kuski. Tavoitteena on, että meillä olisi joukkueessa kaksi jokaiseen laittaa ensi vuonna PM:iin, ja siitä lähteä rakentamaan 2026 EM:iin joukkuetta. Mun henkilökohtainen suuri tavoite ja haave b-renkaan valmentajana on, että 2026 EM:issä mulla on joukkue.”B-renkaaseen on tarkoitus ottaa sisään kaikki selkeästi varteenotettavat ikäryhmäkuskit, joilla olisi edellytys ensi kauden PM:iin.
Tänään iltapäivällä alkavat Ypäjällä kansainväliset valjakkokilpailut, jossa samalla mitellään SM-mitaleista. Ulkomaalaisia kilpailijoita tulee vain muutamia, mutta suomalaiset huiput ovat kisassa mukana.Kokenut Ben Simonsén osallistuu kahden tähden kilpailuun ja SM-taistoon kahdella hevosella. Omalla, jo 17-vuotiaalla Ragyogólla (Rooney – Ehrentusch) ja Elna Jokisen omistamalla 8-vuotiaalla Doratolla (Brandon – Evento).Mitkäs ovat odotukset Ypäjältä?”Kultaa taikka kunniaa”, laulaa lurauttaa Simonsén puhelimeen Jukka Kuoppamäen laulusta nauraen ja jatkaa:”Ainakin kunniaa. Aina on mahdollisuus kultaan, mutta voi joutua tekemään paljon töitä. Talvikilla (Järvinen) on sen verran hyvä kaula, ja hän on ainoa meistä suomalaisista kansainvälisellä huipputasolla.”Simonsénin mukaan on tärkeää, että Ypäjällä järjestetään kv-tason kilpailut. Varsinkin kun siellä kilpaillaan ensi vuonna PM-mitaleista.”Lajientusiastina mä olen hirveän iloinen, että Ypäjä ymmärsi järjestää kansainvälisen kilpailun nyt vuotta ennen PM:iä, niin että saavat kaiken sisään ajettua. Ypäjällä on taitoa ja kokemusta järjestää kilpailu, siitä ei ole kyse. Mutta se että pystyy järjestämään valjakkokisan, ja saa estepohjat, esteet ja kaikki sellaiset kuntoon, ja sen systeemin, jolla valjakkokisa pyörii”, Simonsén kertoo.Vaikka Ypäjällä järjestetään valjakkokisoja joka vuosi, edellisistä kansainvälisen tason kilpailuista on jo 15 vuotta. Viikonlopun kilpailuun tulee myös paljon ulkomaalaisia toimihenkilöitä.”On tärkeää saada ulkomaalaisia tänne näkemään meidän valjakkoajoa ja meidän olosuhteita, ja samalla pystyy kehittämään niitä. Kun joku tulee ulkomailta ja sanoo, että tämän pitää olla kunnossa ensi vuoteen mennessä, niin siihen laitetaan ihan eri tavalla efortia. Ensi vuonna Ypäjällä on isot kisat.”Ilmoittautuminen tämän vuoden Ypäjän kilpailuun aiheutti melkoisen somekohun valjakkopiireissä. SM-mitaleista kilpaillaan sekä kansainvälisen ja kansallisen luokan tuloksilla, mutta alun perin saman tason kv-luokan lähtömaksut olivat paljon suuremmat kuin kansallisen luokan. Kutsu ehti välissä muuttua ja aiheutti hämmennystä ja suuttumusta kilpailijoissa.”Ypäjä oli ehkä yliarvioinut sen, miten suuri halukkuus ihmisillä on maksaa enemmän kilpaillakseen kansainvälisellä tasolla”, Simonsén sanoo.Kilpailijat olivat äänestämässä jaloillaan, ja lopulta maajoukkueen joukkueenjohtajan Mici van Assendelftin piti puuttua asiaan ja neuvotella Hevosopiston kanssa. Nyt lähtömaksut ovat yhteneväiset kansainvälisissä ja kansallisissa luokissa, vaikka Simonsénin mukaan edelleen kv-luokissa kilpailevat joutuvat maksamaan vähän enemmän erilaisten lisämaksujen muodossa.”Ypäjän tapa hoitaa homma oli tosi sääli. Miksi mun pitäisi maksaa enemmän siitä, että voin voittaa SM:t, kuin mitä joku toinen maksaa? Sehän se oli suurin kiistanaihe.”.Kilpaileminen maistuu edelleenSimonsénin hevosista ei ole tällä hetkellä kansainväliselle huipputasolle, mutta kuskin motivaatio on edelleen olemassa.”Ragyogó rupeaa olemaan vanha. Sen kanssa on tehty paljon huoltotöitä ja se on nyt paremmassa kunnossa kuin pitkään, pitkään aikaan. Dorato taas on nuori, erittäin hyvä maratonhevonen, mutta vähän liian vaatimaton koulukokeessa, toistaiseksi ainakin.”Dorato on käytössä Simonsénilla tämän kauden loppuun. Jatkosta ei ole sovittu, mutta on todennäköistä, että ensi kaudella kuskiksi siirtyy hevosen omistava Jokinen.”Kvaalit mulla on vissiin molemmilla hevosilla MM:iin, mutta en näe mitään syytä lähteä sinne sijoittumaan sijoille 50–60. Sen verran monta MM:ää jo ajanut, että ei tarvi vain sen takia mennä.”Välissä on eräänlainen välikausi, kun lupaavia nuoriakaan ei ole tulossa. Ensi kausi riippuu Ragyogón kunnosta ja vireestä, mutta ensi vuoden PM:t Suomessa kiinnostavat ja sinne hevosen kanssa tähdätään. Kotikisat toimivat motivaattorina, mutta ei kilpailuvietti ole kadonnut muutenkaan.”Kyllä mulla on halu kilpailla ainakin. Tykkään kilpailemisesta ja valmentautumisesta, mutta en tykkää hirveästi lumi- ja räntäsateessa ajamisesta”, Simonsén naurahtaa.Syksyllä valjakkoajon maajoukkuetta uudistettiin, kun van Assendelft aloitti maajoukkueen joukkueenjohtajana ja uudeksi maajoukkuevalmentajaksi valittiin ruotsalainen Axel Olin. Simonsén on tyytyväinen valmentajan valintatapaan, joka oli huomioitu ulkomaita myöden. Valmentajaa haettiin avoimella haulla.”Axel on mun mielestä todella hyvä valmentaja. Hän puhuu samaan kieltä kuin meidän entinen maajoukkuevalmentaja Tomas Erikson, ja nyt en tarkoita ruotsin kieltä. Eli valmennustapa ja ajatusmaailma on samanlainen. Ei yritetä keksiä pyörää uudestaan, vaan yritetään laittaa vähän paremmat pyörät alle ja saada hevoset kulkemaan paremmin.”B-maajoukkuetta valmentava Simonsén harmittelee, että viime viikolla käytyihin ikäryhmien EM-kilpailuihin ei saatu joukkuetta. Flyingessä kilpaili vain U25-kuski Eveliina Koivula.”Kuskit olisivat pystyneet suorittamaan sen, mutta niiltä puutui kaikilta rutiini. Vähän enemmän rutiinia ja pari kansainvälistä kilpailua lisää, niin meillä olisi ollut joukkue. Mutta kun Suomesta lähdet Eurooppaan hakemaan kansainvälisiä kisoja, niin on todella pitkät matkat eikä sielläkään ole hirveästi ikäryhmäkisoja.”Katse on kuitenkin tulevaisuudessa. Ensi kesän PM:iin joukkueen runko on jo olemassa.”Meillä on vähintään yksi lapsikuski, juniorikuski ja U25-kuski. Tavoitteena on, että meillä olisi joukkueessa kaksi jokaiseen laittaa ensi vuonna PM:iin, ja siitä lähteä rakentamaan 2026 EM:iin joukkuetta. Mun henkilökohtainen suuri tavoite ja haave b-renkaan valmentajana on, että 2026 EM:issä mulla on joukkue.”B-renkaaseen on tarkoitus ottaa sisään kaikki selkeästi varteenotettavat ikäryhmäkuskit, joilla olisi edellytys ensi kauden PM:iin.
