Kun Cathrine Laudrup-Dufour kävi Ypäjällä vuonna 2006, Kyra Kyrklund oli hänelle vain kaukainen hahmo televisiossa

Cathrine Laudrup-Dufour on viimeksi ollut Suomessa vuonna 2006. Hän ratsasti Ypäjällä Tanskan ponijoukkueessa. Kisa ei mennyt hänen kohdaltaan parhaalla tavalla, sillä poni sairastui kuljetuksessa, ja se piti jättää joukkuekisasta, mutta Tanskan joukkue hänen muistaakseen menestyi kullan arvoisesti ja hän itse sai henkilökohtaisen hopean. "Sen muistan, että silloin satoi", hän muistelee. Tuolloin Kyra Kyrklund oli Dufourille kaukainen, mutta ihailtu nimi. Jonkinlainen käsite. Yli-ihminen, joka näkyi televisiossa. "Sen muistan, että kun vuonna 2004 Vilhelmsborgissa oli world cup, ja me poniratsastajat pääsimme katsomaan paikan päälle, Kyra Kyrklund ratsasti siellä tähtenä."Kun tätä vuotta muisteltiin, mietittiin oliko se vielä Flyinge Amiralin aikaa, vai jo Masterin."Jos Masterin, silloin varmaankin voitin", Kyrklund naurahtaa. "Olit kärjessä, sen muistan", Laudrup-Dufour kertoi. Tarkistus: Se ei ollut kumpikaan, vaan Masterin poika Max. Suorituksesta löytyy jopa youtubevideo. Laudrup-Dufourilla on ollut hyviä valmentajia ennen Kyrklundia. Onneksi. Jopa aikaansa edellä olevia. Hän muistelee poni- ja juniorivuosiensa valmentajaa Vibeke Degn Andersenia, joka oli ensimmäisiä, jotka puhuivat siitä, että ratsastajan täytyy olla myös kunnossa. "Jos meitä oli vaikka 10 tyttöä hän lähetti juoksemaan 5 kilometrin päähän, jossa oli yksi polkupyörä ja vain yksi tytöistä sai ajaa sillä takaisin. Muut kävelivät. Se oli tehokasta."Siilinjärvellä vaikuttanut Salla Salkola tuotti Andersenin myöhemmin Suomeenkin, ja muistaa, että nainen oli todella hyvä asiassaan. "Jostakin PM:istä bongasin", Salkola muistelee. Oliko Kyralla vastaavaa valmentajaa aikoinaan, joka olisi miettinyt asioita niin sanotusti "boksin ulkopuolella"?"Ehkä Maire Andersson-Blondyx oli minun aikanani sellainen, joka oli aikaansa edellä. Mutta esimerkiksi mentaalivalmennus tuli paljon myöhemmin."Laudrup-Dufourin myöhempi, pitkäaikainen valmentaja Rune Willum oli yrittänyt tavoitella Kyrklundia saadakseen hänet vierailemaan omassa paikassaan. Lopulta onnisti. "Silloin minulla oli jo Cassidy, eikä se oppinut piaffia helposti. Vuonna 2015 yhtäkkiä kävi sitten niin, että se oppi piaffiaskelia."Kiitos Kyrklundin. Siitä se sitten lähti. Vuonna 2017 Kyra Kyrklund alkoi tehdä aiempaa enemmän yhteistyötä tanskalaisten kanssa. Hän ryhtyi yhteistyöhön prinsessa Nathalie zu Sayn Wittgensteinin kanssa. "Ja nyt olen ollut Knutkalasetin jäsen kaksi vuotta", Laudrup-Dufour kertoo Kyrklundin Ruotsissa pitämästä valmennusryhmästä. Ahaa-elämyksiä on tullut siitä pitäen, kun Kyrklund pyysi hänet alas Cassidyn satulasta ja opetti ruunalle maasta käsin piaffin. Kyrklund kertoo, että on kiinnostunut opettamaan kaikentasoisia ratsukkoja hyvänsä. Kuten tällä kertaa Ruskeasuon klinikassa, jossa oli muutamia hyvin hienoja hevosia, mutta myös tavallisempia. Cathrine Laudrup-Dufour puolestaan kertoo, ettei ole pitänyt enää klinikoita, sillä ei tunne oloaan varmaksi puhuessaan tuhansille ihmisille. "Mutta Kyran kanssa yhdessä se tuntuu paremmalta idealta, sillä istun satulassa, jossa on minun mukavuusalueeni ja Kyra ja Richard hoitavat puhumisen."Heitä kaikkia yhdistää, että he pitävät samantyyppisistä hevosista, Eteenpäin menevistä. "Olemme Runen ansiosta myös samalla aaltopituudella, mikä on tärkeää.""Rune on tuttu myös Kyralle ja Richardille, joten puhumme samaa kieltä." Laudrup-Dufour jakaa Willumin periaatteen, jonka mukaisesti kouluratsastus on piece of art, ja hevosille tulee olla lempeä. Onko ratsastus taidetta vai urheilua?"Jännä. Tästä puhuimme eilen", Laudrup-Dufour vastaa. Kyrklund lisää: "Kouluratsastus oli aiemmin enemmänkin urheilua, mutta kuten eilen puhuimme, se on sekoitus taidetta ja urheilua, kuin balettia, joka on molempia. Myös baletin on näytettävä helpolta, mutta se vaatii vuosia harjoittelua."Baletissa aloitetaan nuorena, mutta ratsastajalle sopiva ikä aloittaa ei ole välttämättä 7 vuotta."Itse aloitin 11-vuotiaana", Kyrklund kertoo. "Mielestäni se riittää. Hevosten sen sijaan on aloitettava ajoissa."Kyrklund toteaa, että on kyse myös siitä, minkä ikäistä ihmistä voi valmentaa niinkin vaikeassa lajissa kuin ratsastuksessa niin, että opin saa myös perille. "7-vuotiaalle voi olla vaikea selittää asioita. Mielestäni sen ikäisille riittää, että he mukautuvat hevoseen ja hankkivat hyvän tasapainon selässä."Kyrklund näkee, että hyvä silti olisi, että lapset viettäisivät aikaansa hevosten kanssa hyvissä olosuhteissa ja silmien alla. Tätä varten ovat ratsastuskoulut. "Ennen annettiin lasten viettää aikaansa tallissa, nykyään ei, koska se voi olla vaarallista ja sitä paitsi se nähdään ilmaistyönä tallilla heidän taholtaan", hän huokaa. Nuorena aloittamisessa on riskinsäkin. Sillä mitä pidempään toistaa väärin opittua, sitä vaikeampi siitä on päästä eroon. Aikuisena mukana saattaa olla iso määrä painolastia. Ongelmana ei niinkään ole aloittaminen 20-vuotiaana, vaan aloittaminen sellaisen 20-vuotiaan kanssa, joka on jo ehtinyt ratsastaa pitkään väärin. "Tärkeitä minulle on, että ei ole pahoja virheitä istunnassa. Usein vaikeinta on poistaa vanhat, huonot tavat.". Kouluratsastus nytEntä mitä mieltä nämä lajin tekijänimet ovat kouluratsastuksen nykytilanteesta? Kysymys synnyttää keskustelua. "Meillä on valtava vastuu näyttää hevosia oikein keskellä tätä myrskyä Meidän lajimme on niin erikoislaatuinen ja me olemme valmiita tekemään hevosten eteen kaikkemme", Laudrup-Dufour aloittaa tavalla, joka ei varmasti ole hänelle ensimmäinen kerta."Me tarvitsemme tietoa!"Kyra Kyrklund jatkaa, esimerkkinä sininen kieli. "Se onkin todella hankala kysymys, sillä tosiasiassa me emme tiedä, mistä se sinisyys johtuu. Onko se sama kaikilla hevosilla? Jos puristat omaa sormeasi, mitä tapahtuu? Se tulee nopeasti punaiseksi, mutta sattuuko se? Ei. Sattuuko hevosta? Me emme tiedä", Kyrklund toteaa. "Voi olla vaarallista rynnätä toimimaan ja päättämään vaikka että tästedes ratsastetaan nivelellä ja turpahihnalla. Jos juurisyytä ei korjata kunnolla, silloin kiristetään ehkä vain turpahihnaa."Richard White toteaa omasta puolestaan, että sininen kieli enimmäkseen ilmaantuu, kun kontakti ei ole hyvä ja elastinen. "Se ei siis ole missään nimessä mikään hyvä asia. Mutta hevosihmisenä tiedän myös, että jos se olisi niin kivuliasta, näkisit paljon enemmän vastustelua hevosilla." "Koska sen vastustelun näkee heti, jos hevosella on kipua. Jos joku väittää jotakin muuta, hän ei tiedä hevosista mitään", Dufour-Laudrup vahvistaa. Kyrklund kertoo tanskalaiseläinlääkäristä, joka avasi hevosensa suun 10 minuuttia ratsastuksen jälkeen, ja hämmästyi, kun hevonen oli ollut jo pitkään riimunpäitsissä ja sen kieli oli sininen. Eräs tutkimus laukka- ja ravihevosilla puolestaan osoitti, että puristava kieliside saa kielestä pikemminkin valkoisen. Tutkittavaa siis on. Lopuksi tuli puheeksi aviomies Richardin ratsastus Kyrklundin valmennuksen alaisena. Richard itse toteaa, että se ei ole aina yksinkertaista. "Mutta meillä on hyvä mentaalivalmentaja joka opettaa meille että olemme kumpikin valmentajia ja tiedämme mitä haluamme. Että toinen ei ole johtaja ja toinen ratsastaja, vaan että haluamme kumpikin samaa asiaa, hyvää ratsastusta ja hevosenpitoa."Kyrklund myöntää, että on vaikea erottaa vaimon ja valmentajan roolit. "Siksi onkin helpompi valmentaa Cathrinea. Pidän hänestä paljon, mutta en elä hänen kanssaan.""Richardille kun sanon että tee näin, hän vastaa "en voi". Jolloin sanon, että älä samperi sitten.""Se ei ole helppoa, jos ollaan 30 vuotta tehty niin päin, että se olen minä joka katson Kyraa."Tämä saa molemmat nauramaan. Roolit ovat vaihtuneet, mikä ei ole helppoa. Työ kuitenkin jatkuu, sillä seuraavaksi White starttaa lusitanoruuna Heroi do Seixolla Iso-Britannian mestaruuksissa. Entä puheenaiheet avioparin kesken? Onko se pelkkää hevosta? "Myös koiria", Kyrklund valaisee. "Niin, ja kanoja."

Kun Cathrine Laudrup-Dufour kävi Ypäjällä vuonna 2006, Kyra Kyrklund oli hänelle vain kaukainen hahmo televisiossa

Aiheeseen liittyvää