Kyra Kyrklund: "Kritiikki oli paikallaan"

Uudenvuoden aatonaattona Kyra Kyrklund palaa Suomesta kotiinsa Iso-Britanniaan. Palapeli-valmennus on pidetty."Vuosisummaus on hyvä", Kyrklund sanoo ja toteaa, että ryhmässä on niitäkin hevosia, joilla on kansainvälisen huippu GP-hevosen elkeet. Kyrklund tietenkin seuraa suomalaista kouluratsastusta laajemminkin.Alkanut vuosi on MM-vuosi. Kyrklund valmistelee sitä jo kovasti, mutta oman valmennettavansa, tanskalaisen Cathrine Laudrup-Dufourin kanssa. Hän muistuttaa, että ne tehtävät, joita hän teettää Laudrup-Dufourilla, ovat ohjelmassa myös palapeliläisille.Suomalaisia hän arvelee MM:issä nähtävän, mutta joukkuetta sinne ei välttämättä saada kasaan. Ei ole Kyrklundin mielestä välttämättä tarpeenkaan. MM-kisat eivät ole päämäärä, vaan olympialaiset Los Angelesissa vuonna 2028. Niitä silmällä pitäen rakennetaan hevosia tällä hetkellä. "Näin ollen se, jos MM:issä ei ole joukkuetta, ei ole mikään katastrofi. Suomen joukkueen ei sitäpaitsi ole realistista toivoa saavansa joukkueena kvaalia olympialaisiin tänä vuonna Aachenista, vaan se tapahtuu vuoden 2027 EM-kisoissa, johon kannattaa satsata kaikki", hän arvelee. Kokenut valmentaja iloitsee suunnasta, joka kouluratsastuksessa maailmanlaajuisesti on otettu.Kuluneet pari vuotta ovat olleet hullunmyllyä, jossa kansainvälisen ratsastajainliitto FEI:n on ajoittain ollut vaikea pysyä mukana, mutta lopputulos on hyvä. Muutos näkyi Kyrklundin mielestä selvästi jo EM-kisoissa viime vuonna. "Se kritiikki, joka oli, oli usein paikallaan", Kyrklund sanoo, vaikka lisääkin, että osa kriitikoista on ollut asian vieressä ja osa somessa nähdystä eniten jonkun tahon oman erinomaisuuden toitottamista, hyvin aggressiiviseen sävyyn. "Mutta tuomarit piti herättää asiaan ja siinä kyllä onnistuttiin."Kyrklund sanoo, että nyt on meneillään toisenlainen meininki. Radoilla ei haluta enää nähdä jännittyneitä hevosia. Tässä ovat avainasemassa tuomarit ja heihin vaikuttaminen on edelleen keskiössä FEI:n kouluratsastuksen strategisessa työryhmässä, Dressage Strategic Action Planissa, joka on nyt kaksivuotisen toimikautensa puolivälissä. Kyrklund on jäsenenä tässä ryöryhmässä.. Dressage Strategic Action PlanRyhmään kuuluvat George Williams (USA), Monica Theodorescu (GER), Raphael Saleh (FRA), Kyra Kyrklund (FIN), Klaus Roeser (GER), Lise Berg (DEN) ja Gareth Hughes (GBR).. Ajatus on, että koulutuomareille laaditaan niin selkeät reunaehdot toiminnalleen, että erilaisten vaikutusryhmien ja pikkuklikkien aika on ohi. Tuomareita ajaa halu päästä arvokisoihin. Keino vaikuttaa tähän reittiin on myös keino vaikuttaa tuomareihin. Takavuosina FEI:n koulukomitean puheenjohtajalla, joka aiemmin oli aina itsekin koulutuomari, oli painava sanansa siitä, ketkä tuomaroivat olympialaisissa. Tämä ei enää ole asianlaita, vaan arvokisoja jaetaan toisenlaisin perustein, vaikkapa sen mukaan "kuka ei ole vielä päässyt olympialaisiin". Tämä on Kyrklundin mielestä väärin, sillä laji tarvitsee kipeästi sen, että olympialaisiin lähetetään aina parhaat tuomarit. Seuraavaksi on sitten selvitettävä, ketkä ovat parhaita tuomareita. Milloin tuomari on hyvä ja milloin huono?Hyvä tuomari peilaa luotettavasti radalla tapahtunutta sääntöihin nähden, jolloin hän antaa oikeat pisteet ratsukoille.Huono tuomari ei anna pisteitä siitä, mitä on nähnyt, vaan siitä, mitä halusi nähdä ja mikä on päätetty jo ennalta. Miksi tuomari ei sitten anna oikeita pisteitä jostakin liikkeestä? Tätä on pohdittu paljon. Käytännössä vaihtoehtoja on kaksi, molemmat huonoja. "Joko hän ei nähnyt virhettä, tai ei halunnut nähdä sitä, koska ei ehkä uskaltanut", Kyrklund sanoo.Kyrklund arvelee, että uskalluksen puute tuollaisessa tilanteessa ei liity ratsastajaan tai hevosenomistajaan, vaan toisiin tuomareihin. Systeemi valitettavasti mahdollistaa vääränlaisen kollegiaalisuuden. Kyrklund sanoo, että huonossa tuomaristossa mielletään jo etukäteen sellaisia linjauksia, että Isabell Werth saa 80 prosenttia, tapahtui mitä tapahtui, mutta Henri Ruoste jää 75 prosenttiin - niin ikään riippumatta siitä, mitä radalla todellisuudessa nähtiin. Kyrklund toteaa olevan yleisesti tiedossa, että tällaisia tuomariklikkejä on.Joskus joku tuomari saattaa olla yksin oikeassa, josta seuraa se, että hän onkin väärässä, ja tässä käy ilmi kouluratsastusta vaivaava rakenteellinen ongelma, eli se, että tuomaritoimintaa ei peilata absoluuttiseen oikeaan, vaan tuomarit vertautuvat toisiinsa. Siitä ei päästä, että makuasioita on inhimillisessä toiminnassa aina. Yksi tuomari arvostaa yhdenlaista, toinen toisenlaista hevosta. Mutta se kilpailutilanteita suuresti vaivannut yksityiskohta, että yksin "oikeassa oleva" tuomari on väärässä on vääryys, josta urheilussa on ehdottomasti päästävä eroon, sillä antaa mahdollisuuden paitsi sille, että lopputulos ei ole oikein, myös sille, että tilanne ei myöskään korjaudu. Tähän vääristymään halutaan nyt kiinni FEI:n kilpailudatan avulla. Käytössä on valtava määrä tuloksia, arvosteluita ja kilpailuvideoita.Pääseekö tuohon asiaan käsiksi?"Luulen, että kyllä me pääsemme."Kyrklundin mielestä oiva parannusidea olisi tuoda kisoihin vielä yksi tuomari, jonka tehtävä on arvioida tuomareiden toiminta jälkikäteen peilaten sitä videoiden avulla annettuihin pisteisiin. Jälkikäteen havaitut virheet sitten käsiteltäisiin riittävin seurauksin. Tämä olisi omiaan terävöittämään silmää tilanteessa ja olemaan kiinnittämättä kollegojen reaktioihin liikaa huomiota. Takaisin kultaiselle keskitielle"Monta kertaa vähemmän on enemmän, ja nyt sen näkee. Enää ei tunneta tarvetta työntää sitä viimeistä hikipisaraa ulos", Kyrklund toteaa. Kultainen keskitie on jälleen suosiossa."Mutta onhan se ollut suosiossa joskus aiemminkin", Kyrklund sanoo ja viittaa siihen, että asioissa vallitsee aaltoliike."Jossain vaiheessa haluttiin lisää näyttävyyttä liikkeisiin, ja siellä ääripäässä sitten käytiin. Nyt sieltä tultiin pois. Ehkä jossain vaiheessa mennään taas liikaa siihen toiseen suuntaan, jolloin urheilu on jonkun mielestä taas vähän tylsää. Ja niin edelleen."Muutoksia on saatu aikaiseksi, hyvin pitkälti uutisoinnin takia. Turparemmin kireyden mittaaminen otettiin käyttöön FEI:ssä, eikä se Kyrklundin mukaan aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia kenellekään. "Ratsastajat ovat ihan okei sen kanssa. Meillä on kisoissa aika hyvät stewardit, ja jos jollakulla nyt on ihan hirveän pelokas hevonen, hevosen hoitaja saa olla siinä apuna."Kouluratsastuksen suuressa maassa Tanskassa operoiva Kyrklund on ottanut kantaa myös Suomessa kiivaana vellovaan HUJO-uutisointiin. Hän muistutti sosiaalisessa mediassa (linkki sivun alareunassa), että Suomi on pieni maa eikä meillä ole määrällisesti yhtä paljon ratsastajia/hevosia kuten esimerkiksi Saksa, Hollanti, Tanska tai Ruotsi. Se fakta tulee aina olemaan meillä ongelmana..Hän näkee, että meillä ei arvosteta tarpeeksi suomalaista osaamista, eikä ole ajateltu valmennuskuviota käytännön kannalta loppuun asti. Kyrklund muistuttaa, että läpi vuoden tarvitaan valmennusmielessä tarpeeksi osaavat silmäparit kansallisten kenttien ja valmennusmaneesien reunoille ja huomauttaa, että maajoukkuevalmentajat ovat vain yksi lenkki osaamisketjussa."Liittovalmentajat pitävät kahden päivän valmennuksen joka toinen kuukausi. Eivät he muuta asioita." Liian vähälle huomiolle jäävä lenkki ovat kotivalmentajat, eli he, jotka päivittäin ratsukoita opastavat. Heidän osaamisensa taso on ratkaisevassa asemassa. Tähänkin hänellä on käytännön neuvo: Hakeutua sellaisen valmentajan silmien alla, jonka ympärille on jo kerääntynyt joukko menestyviä ratsastajia. "Kyllä se kuitenkin on sillä tavalla, että perusvalmennuksen täytyy tapahtua Suomessa", hän näkee. "Jos valmentaja ei asu ja vaikuta Suomessa, hän ei tiedä mitä kentällä tapahtuu ja minkälaisia hevosia Suomessa ylipäänsä on. Tilanne on vähän sama kuin minulla Palapelissä - mä näen, vaan ne ratsukot mitkä valmennukseen sinä päivänä tulevat."

Kyra Kyrklund: "Kritiikki oli paikallaan"

Aiheeseen liittyvää