Kyra Kyrklund: "Me voidaan rakentaa meidän formulaykkönen itse"

Kyra Kyrklundin valmennustilaisuus suomalaisvalmentajille, ratsastuksenopettajille ja koulutuomareille oli vetänyt katsomot täyteen Ypäjällä. Ypäjällä, jossa syntyy vuosittain enemmän varsoja kuin lapsia, tiet ruuhkautuivat hetkellisesti autoista ja parkkipaikkoja oli laajennettava viereiseen metsään. Kyrklund on ratsastuksenopettaja itsekin, siltä ajalta, kun asiaa käytiin vielä opiskelemassa Ruotsin Strömsholmassa. Opinnot siellä alkoivat vuonna 1972, samana vuonna kuin Suomessa ja Ypäjällä vasta alettiin kouluttaa ratsastuksenopettajia. Kaikki tietävät, että Kyrklund hyppäsi aluksi esteitäkin, mutta kuinka moni tietää, että hän on hypännyt 150-esteitä?Kun Chrisse Wegeliuksen ratsastama ja Melita Ehrnroothin omistama No Girls joskus 1970-luvulla lähetettiin hetkeksi Kyrklundille, viimeksi mainitun tulevaisuuden suunta olisi voinut olla esteratsastus."Mä kyllä silloin jo tiesin, että sain paremmat tulokset aina kouluratsastuksessa", Kyrklund muistelee. "Ja kyllä Melitan mieli sitten myös muuttui, ja se hevonen jatkoi minulta muille ratsastajille."Viimeinen niitti oli, kun Laukkoon, jossa Kyrklund oli 1970-luvulla töissä, tuotiin irlantilaisia huntereita. Hän joutui yhden niistä kanssa pahaan onnettomuuteen ja jäi hevosen allekin. Se säikäytti. "Ja silloin oma hevonen oli Piccolo, joka todellakaan ei osannut hypätä, totta kai sekin vaikutti", hän kertoo. Kyrklund on tyytyväinen siitä, että oppi ratsastamaan myös esteitä. Se vei hänen ratsastustaan eteenpäin. "Jos olet taitoluistelija, sun pitää osata myös tulla siihen piruettiin ja jos olet jääkiekkoilija, on osattava luistella, että pääsee tekemään sen maalin."Kyrklund toteaa, että esteratsastus tänä päivänä on kuin kouluratsastusta, sillä hevoset ovat niin herkkiä ja reaktiivisia ja urheilu niin nopeaa.On osattava kouluttaa hevoset itse. Silloin ei ole markkinoiden armoilla.Kyrklund toteaa, että Suomessa sitä päivää tuskin tulee, että joku laittaa 20 miljoonaa euroa johonkin ratsastajaan ja hänen hevoseensa, kuten rikkaammissa maissa tapahtuu. Se hevonen on kuitenkin satulan alle saatava, jos haluaa kilpailla tasaveroisesti muiden kanssa. Tässä kohtaa Kyrklund toteaa, että vaikka ratsastus on tiukasti välineurheilua ja sitä voi verrata formula 1 -urheiluun siksi, että se välttämätön väline on niin huipputasoinen ja kallis, että se on vain äärimmäisen harvojen ulottuvilla, ratsastuksessa välineen voi muokata raakileesta itse, formulassa ei. "Me voidaan rakentaa se meidän formulaykkönen itse. Kaikki ne miljoonien hevoset ovat olleet varsoja joskus. Mutta jos et uskalla tai pysty ratsastamaan nuorta hevosta ja istumaan siellä kevyessä istunnassa, jos ne vähän pukkailee, se rakentaminen ei onnistu."Kyrklund sanoo, että jos kaikki olisi vain rahasta kiinni, hän ja moni muu tämän päivän huippu ei olisi huipulla: "Isabell Werth, Charlotte Dujardin, Cathrine Dufour, kukaan heistä ei ole syntynyt rahoille", Kyrklund muistuttaa. Kysymykseen, olisiko olympiamitalisti, jos olisi tiennyt kaiken tämän jo aiemmin, Kyrklundin vastaus on, että siitä se ei kuitenkaan ole ollut kiinni, vaan pikemminkin siitä, minkä maan lipun alla hän on ratsastanut. Hän sattui syntymään köyhään -ratsastusmaana köyhään- Suomeen. Heti perään hän muistuttaa, että häntä on kosiskeltu eri maiden joukkueisiin, mutta vastaus on aina ollut jyrkkä ei. Siinä menee raja hänen kohdallaan. Kyrklund on suomalainen nyt ja aina. . Hevosen kouluttaminen on tapa tuoda siinä oleva huippuhevonen esiin, ja siinä Kyrklund on huippu. Hän puolestaan kehuu työtovereitaan, hevosia, siitä, että ne elävät tässä ja nyt, ja mukautuvat aina kulloiseenkin hetkeen. Jos siinä hetkessä ratsastaja on vireessä, hevonenkin on. Se ei muistele edellistä kertaa. "Ne on aina, että no mitä me tänään tehdään?" Kyrklund naurahtaa. "Ja kyllä ne myös yrittävät omalla tavallaan meille kertoa, jos ratsastaja tekee virheitä. Kysymys onkin siitä, ymmärretäänkö me, mitä ne sanovat."Kansainvälisillä kilparadoilla voi olla ihmisiä, jotka eivät ymmärrä hevosta, eikä heille ole sellaista välttämättä koskaan opetettu. Kaikki eivät tulee lajiin pitkää tietä. "Ja jossain vaiheessa laji meni suuntaan, jossa haluttiin, että ratsastus on "urheilua". Eikä kysytty, mitä se väline haluaa."Nyt suunta on taas oikea, Kyrklund sanoo. Ei niin, ettäkö se kaikkia innostaisi. Kaikki huippuratsastajat eivät tervehdi innolla kansainvälisiinkin GP-ohjelmaan suunnitteilla olevaa alaspäin venytystä, koska eivät ole aiemminkaan sitä tehneet.Kyrklund näkee, että huiput eivät sitä liikettä niin kipeästi tarvitsekaan, ja myös, että he osaavat ilman muuta tarvittaessa sen tehdä. "Ei se liike heidän takiaan ohjelmiin tulekaan, vaan niiden ratsastajien takia, joille se tuottaa ongelmia. Ja kun se näytetään kisoissa, sitä harjoitellaan myös kotona. "Se lisää hevosen hyvinvointia. Se, pystyyko hevonen pidentämään kaulaansa eteen-alas tahtinsa säilyttäen, kertoo sen, miten hevonen kantaa itsensä ja myös, liikkuuko se puhtaasti ja symmetrisesti. Mikään uloslyöntiliike se ei kouluohjelmassa kuitenkaan ole."Ei niin voi sanoa. Kyllä sä kouluohjelmassa voit missata jonkun liikkeen ja silti vaikka voittaa luokan. Mutta sitten se, jos missaat eteen-alas -venytyksen, missaat todennäköisesti aika paljon muutakin siinä samassa luokassa.". Valmennustunnilla Kyrklund esitti leegion omia keinojaan ja välineitä, joilla ratsastajan kehon hallintaa voi parantaa ja istuntaa kehittää, ja saada hevonen ymmärtämään mitä siltä pyydetään.Ratsastajan pitää ratsastaa mahdollisimman paljon. Kuten Kyrklund muistutti, uusin tieto on, että jonkin asian osaamiseen tarvitaan kymmenen tuhatta tuntia. Se on valtava määrä tunteja. Kyrklund on laskenut, että viiden ratsastuskerran viikkomäärällä tuntimäärän hankkimiseen menee noin 38 vuotta. Kahdesta kolmeen päivittäisellä ratsastustunnilla aika lyhenee - 10 vuoteen. . Kyrklund ei itse ole ratsastanut enää kolmeen vuoteen. Häneltä leikattiin neljä vuotta sitten keuhkosyöpä, jonka seurauksena hänestä tuntui, ettei hän saa tarpeeksi happea satulassa. Hän katsoi, ettei tilanne ollut reilu hevoselle, sillä hän on sitä mieltä, että myös ratsastajan on oltava kunnossa ja omattava staminaa. Kyrklund huomasi, että oma väsyminen satulassa kääntyi kiukkuisuudeksi myös hevoselle. Oli siis aika lopettaa. Viimeinen oma hevonen oli Max, mutta sen jälkeen hän ratsasti vielä Heroi de Seixolla, joka oli ostettu häntä varten. "Kun sitten lopetin ratsastamisen, kysyin sen amerikkalaiselta omistajalta, että mitäs nyt tehdään. Hänelle kävi, että Richard (White) alkaa ratsastaa sillä. Ja niin on siitä pitäen tehty."Kotona Snowhill farmilla on neljä hevosta, Heroi ja kolme muuta, jo iäkästä hevosta, muun muassa 26-vuotias Matata (Matador - Amiral) ja kaksi 20-vuotiasta, Tenor ja Tiffany. Karsinapaikkoja on 23, mutta jos tallin pitää täynnä, matkustaminen ympäri maailmaa ei onnistu. Ja matkustamista Kyrklund paljon tekee. Ykkösvalmennettava jo 9 vuoden takaa, Cathrine Dufour tähtää MM-kisoihin, mutta maailmancupin finaali oli päätetty jo aiemmin kaudella jättää väliin. Matka sinne on pitkä, sillä kilpailu järjestetään Teksasissa, ja hevonen Mount St John Freestyle on jo 17-vuotias. "Päätettiin, että hän menee kaksi osakilpailua, mutta ei lähdetä metsästämään finaalipaikkaa."Valmentaminen muuttui koronavuosina radikaalisti ja peruuttamattomasti. Hyvään suuntaan, sanoo Kyrklund, joka ottaa vähän väliä etäyhteyden valmennettaviin ympäri maailmaa, milloin milläkin tavalla, joskus whatsupillakin. Kouluratsastus on muuttumassa huimaa vauhtia. Kyrklundilla on iso osa siinä asiassa, että Tanskassa viime kesänä jo käyttöön otettu eteen-alas -ratsastaminen otetaan tällä viikolla käyttöön kansallisesti myös Suomessa. Hän tietää, että se on tulossa myös kansainvälisiin FEI:n ohjelmiin, mutta millä aikataululla, se ei vielä ole tiedossa.Kyrklund sanoo, että mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä enemmän hän rakastaa valmentamista. Opettamista. Ja hevosenhoitamista. Kyrklund paljastaa olevansa nykyään aviomiehensä hevosenhoitaja kisoissa. Kun Tiina Tarkkala veisteli, että on yleisesti tiedossa, että hyviä hevosenhoitajia on nykyään vaikea löytää, mutta Whitella on käynyt tuuri, Kyrklund pisti vielä paremmaksi: "Niin, ja vielä sellaisia hevosenhoitajia, jotka osallistuvat maksuihinkin!".Kun Cathrine Laudrup-Dufour kävi Ypäjällä vuonna 2006, Kyra Kyrklund oli hänelle vain kaukainen hahmo televisiossa

Kyra Kyrklund: "Me voidaan rakentaa meidän formulaykkönen itse"

Aiheeseen liittyvää

Lännenratsastus vetää harrastajia, kisaradat kutsuvat ja adoptioprosessi etenee – Maria Astikainen-Helbigilla riittää tekemistä

Kolumni: Esteratsastus laajenee kuin jalkapallo, mutta kiinnostuuko yleisö?

Nyt se tapahtuu: Ypäjä Paavo osallistuu mestaruuksiin – "Kyllä mä tiedän, mitä se vaatii"

Lassi Lehmusto johdatti Ypäjän Ratsastajat jälleen SM-kultaan – Vekardon kanssa katse jo vuoden päätapahtumaan