Trakehnerit ja suomalainen ratsujalostus olivat Lauri Jalkasen sydämen asioita. Hän oli kävelevä ratsusukujen tietopankki, ja jakoi aina auliisti tietoaan muille. Jalkanen julkaisi vuonna 2014 kirjan Suomalaisen lämminveriratsun matka huipulle. Tätä ennen olivat ilmestyneet teokset Suomen ratsujalostus, vuonna 1984, ja Vuosisata ratsain, vuonna 1989. Kirjoissa käytiin läpi suomalaisen lämminveriratsukantakirjan vaiheita. .Lauri Jalkanen valikoitui Eva Wreden jäämistön haltijaksi. Wrede oli FWB-jalostuksen äiti ajalta ennen FWB:tä. Jalkanen tunsi Wreden henkilökohtaisesti ja oli ratsastustoimittajan ominaisuudessa tehnyt Wreden kanssa useita haastatteluja. Toimittajuus olikin Jalkasen rakas harrastus, vaikka varsinaisen uran Jalkanen teki biokemistinä laboratoriodiagnostiikan ja lääkekehityksen tutkimuksessa. Ammattinsa ansiosta hän tutustui myös Orionin palveluksessa olleeseen farmasia-alan tutkijaan, tulevaan vaimoonsa Orvokki Jalkaseen.”Muistaakseni tavattiin, kun olin kehittelemässä uutta raskaustestiä Orionille”, Jalkanen muisteli Hevosurheilun haastattelussa vuonna 2020. Molemmat Jalkaset harrastivat paitsi ratsastusta, myös hyvien hevosten etsimistä maailmalta. Ensimmäinen yhteinen hevoshankinta oli Intervent, wielkopolskihevonen Puolasta. Wielkopolskit olivat niiden trakehnereiden suoria jälkeläisiä, jotka jäivät Puolan ja Neuvostoliiton puolelle sodan seurauksena. .Lauri Jalkasen elämän kohokohtia oli, kun hän, ollessaan työmatkalla Liettuassa, löysi itsensä liettualaisten ja venäläisten hevosihmisten kuljettamana Trakehnenin pääsiittolan rapistuneelta, mutta olemassa olevalta pihalta Kaliningradissa, tarunhohtoisessa entisessä Itä-Preussissa. "Trakehnenin historia kiinnosti Lauria aivan valtavasti, vaikka itse hevosrotuun kiinnostus vähän hiipui sen takia, että trakehnerit lähtivät suuntautumaan hyvin vahvasti kouluhevospuolelle ja meidän sydäntä lähellä on aina ollut esteratsastus", vaimo Orvokki kertoo. Jalkasella ei matkallaan ollut aavistustakaan, missä vaiheessa jeepillä oli ylitettu raja, joka siihen aikaan oli rautaesirippu, mutta sen hän tiesi, ja tiesivät myös autossa olleet isännätkin, että ilman viisumia alueella ei olisi saanut olla. Hän oli tiettävästi ensimmäinen länsimaalainen ihminen, joka pääsi todistamaan, että paikka ylipäätään vielä oli olemassa eikä ollut jäänyt sodan aikana pommitusten alle. Hevosia ei siinä vaiheessa enää ollut ollut yli 40 vuoteen, vaan hienoissa talleissa oli nautoja. Kaikki oli rikki ja rempallaan, mutta kuitenkin yhä olemassa. Kokemus oli huikea ja Jalkanen kirjoitti näkemästään artikkelit saksalaisiin ratsastuslehtiin Reiter Revueen ja St Georgiin. .Jalkasten poika, kilparatsastajana tunnettu Tomi Jalkanen, omistaa ja ratsastaa Jalkasten viimeisintä löytöä, FWB-ori Clarimorea, joka on, kuten tiedetään, löytynyt Jalkasten tarkalla silmällä Suomesta.”Ehdottomasti meidän paras löytömme tähän asti”, Jalkaset ovat todenneet Clarimoresta.Toiseksi hienoin oli varmaankin Bazalt (Bumerang - Lucifers), joka muistetaan Heidi Svanborg-Lodmanin 1990-luvun lopun kansainvälisenä GP-ratsuna, sekin oli Jalkasten Itäblokin löytö.Lauri Jalkanen oli sairastanut muistisairautta jo pidemmän aikaa. Kuun vaihteessa kunto heikkeni, ja hän vietti viimeisen viikkonsa sairaalassa. Jalkasen voimat hiipuivat eilen tiistaina. Hän oli kuollessaan 80-vuotias.
