Ilman lajiliiton töitä jäänyt maajoukkuevalmentaja Marko Björs tietää, mikä on menestymisen resepti

Tapaamme Marko Björsin kanssa hänen työpaikallaan Ruskeasuolla. Björs istuu Alli-koiran kanssa ratsastuskentän laidalla ja odottaa seuraavaa valmennettavaa tulevaksi.Hän toteaa, että ensimmäistä kertaa 16 vuoteen hän ei ole kouluratsastuksen maajoukkuevalmentaja. 1.10. asti hänellä oli pesti ponien ja lasten valmentajana ja viimeisin MJ-valmennus, joka oli itse asiassa katsastus, pidettiin viikko sitten sunnuntaina.Vuonna 2010 hänet ja Stella Hagelstam pyydettiin lajiliittoon MJ-valmentajiksi, liikaa tulijoita ei ollut, eikä sen jälkeenkään ole ollut tunkua paikoille. Viimeksi, kun haku julkistettiin, hakijoita oli paljon. Nyt hommat ovat loppuneet ja syyksi on ilmoitettu, että liiton kassassa ei ole rahaa. Tieto valmennusten loppumisesta oli tullut juuri ennen viikonloppua, perjantaina.Björs on apeana, vaikka sanoo ymmärtävänsä hyvin, että "jos rahaa ei ole, niin silloin sitä ei ole"."SRL:n uusi hallitus on tosi vakavan paikan edessä. Mä ymmärrän, että pitää reagoida ja kaikkee, mutta kyllä me Terhin (Stegars, junioreiden ja nuorten valmentaja) kanssa molemmat yllätyttiin."Hän toteaa, että häntä ei ole irtisanottu, vaan pikemminkin lomautettu, ilman varmuutta jatkosta. Sopimuskausi päättyi syyskuun lopulla, eikä sopimuksia jatkettu ja lisäksi kalenteriin merkityt valmennukset peruutettiin. Maajoukkuevalmennukset oli suunniteltu koko talvikaudeksi etukäteen, kuten on ennenkin ollut tapana tehdä. "Nyt sitten ilmeisesti käydään läpi ensi vuoden budjettia ja katsotaan, minkälainen toiminta siihen raamiin sopii."Björs sanoo odottavansa mielenkiinnolla miten toiminta vuoden 2027 alusta jatkuu ja luottavansa täysin HUJO:on, "Nooraan ja Henriin (Pentti ja Ruoste)."Björs toteaa, että ajat ovat kovat. Tämä näkyy jo siitä, että hänellä on tallissaan kaksi vapaata karsinapaikkaa, eivätkä ne täyty. Jokin aika sitten karsinapaikkoihin oli jonoa. Maajoukkuevalmennuksista saatavaa rahallista korvausta Björs ei kerro, sillä toteaa summan olevan liiton kanssa solmitun sopimuksen mukaan salassa pidettävä. "Mutta ei se summa suuri ole", hän sanoo. "Ei tämä kenenkään päätyö ole, mutta kyllähän jokaisen täytyy työstään joku palkka saada."Maajoukkuevalmennusta ei tehdä rahan takia, hän sanoo. "Tavallisista valmennuksista maksetaan ihan eri summia ja niitähän on niin paljon, kuin me valmentajat jaksetaan suurin piirtein tehdä. Nythän mulla on tietysti kalenterissa aikaa enemmän niitä varten", hän toteaa.. Mikä sitten harmittaa?"Se, että maajoukkuevalmennusta tarvitaan suomalaisessa kilparatsastuksessa, eikä sitä tällä hetkellä ole mahdollista saada."Björs muistuttaa, että kouluratsastusvalmennus on pitkäjänteistä. Niinpä talvikauteen painottuvat leirit oli lyöty kalenteriin maaliskuulle asti."Mulla vapautui aika paljon aikaa."Aluekatsastuksiin haki eri ikäryhmissä toista sataa ratsastajaa ja niistä nähtiin niistä noin 20 syyskuun viimeisenä viikonloppuna. "Oli kivoja talentteja. Mutta me jouduttiin sitten kasvotusten kertomaan ihmisille, että tälle ei nyt ole jatkoa.Valmennusryhmiä ei nimetty, koska ei tiedetä kuinka ja ketkä jatkavat."Mutta ei se leiri silti turha ollut. Palautetta on aina hyvä saada. Sanottiin kaikille, että älkää missään nimessä heittäkö valmentautumisessa hanskoja tiskiin."Hän sanoo, että Suomessa on paljon osaavia valmentajia, kunhan he vain saavat perille sen viestin, kuinka paljon on treenattava kotona silmän alla."Mä itse sanon aina, että tee enemmän kuin muut, ole parempi kuin muut. Se kymppi alkutervehdyksestä ei tule sattumalta." Björs muistuttaa, että ratsastus ei ole laji, jota voi opetella verkon kautta."Siinä tarvitaan ihan fyysisiä kohtaamisia."Björs piirtää kuvaa nuorista ratsastajista, joille pitää luoda käsitys siitä, mitä kouluratsastusvalmentautuminen ylipäätään on, minkälaisista tuntimääristä on kyse ja milloin hevonen voi hyvin. Sosiaalinen media tuo häiriöitä linjoille, hän sanoo. Monikaan ikäluokkaratsastaja ei hahmota omin avuin mistä on kyse, vaan muodostaa valmentautumisesta kuvan somessa näkemänsä perusteelle. Somettaminen on niin tärkeää, ettei sieltä pääse irroittautumaan edes valmennustunnilla."Kun tunti on ohi, sen sijaan, että laitetaan se hevonen taas karsinakuntoon ja tutkitaan vaikka sen jalat, äkkiä postataan omasta mielestä parhaat palat johonkin tiktokkiin. Kun on nähty jossakin jonkun huippunimen postaus, jonka se on tehnyt ihan muista motiiveista - esimerkiksi muokkaamaan suuren yleisön mielikuvaa hevostenpidosta tai yhteistyökumppanin takia", hän huokaa. "Tietyllä laillahan sä et oo olemassa jos et ole somessa.""Mutta kyllä tämä on yksi uhka, enkä tiedä mitä ratkaisuja siihen voi löytää. Mä ymmärrän, jos on koulunkäyntipaineita, mutta jos sen somessa vietetyn ajan käyttäisi sataprosenttisesti hevosen kanssa olemiseen, niin tilanne olisi aika paljon parempi."Björs ei usko ulkomaalaisiin huippuvalmentajiin maajoukkuevalmennuksessa, sillä hän muistuttaa valmennuksen olevan perusratsastusta ja yhteydenpitoa vastuuvalmentajaan, joka viimeksi mainittu on yksittäisen ratsastajan tärkein pääsyavain kilpa-areenoille ja jonka on oltava maajoukkuevalmentajan kanssa samoilla linjoilla siitä, mitä ratsukko tarvitsee. Valmennus on pitkälti myös hiljaista työtä, joka perustuu siihen, että kaikki tuntevat kaikki, ja myös kokemukseen. Valmennus on "vanhojen laji". On tiedettävä, mitä maailmalla vaaditaan, mutta on myös tunnettava valmennettavat."Mä olen ollut noin 300 CDI-kilpailussa elämäni aikana. Toki osassa myös urheilijana."Maajoukkueleirejä on maksimissaan kuusi vuodessa."Laskin, että viime vuonna mulla oli 66 teamsiä ja 111 puhelua, sisältäen kehityspalaverit eli kepat, kuten me niitä kutsutaan, strategiapalaverit, palaverit vastuuvalmentajien kanssa, sun muut."Seuraavaksi ohjelmassa on kansainvälisen valmentajayhdistyksen IDTC:n Aachenin MM:ien jälkeispalaveri Puolan Bytomissa, jossa maailmanmestaruudet käydään läpi suoritus suoritukselta, arvioidaan stewarditoiminta, käydään läpi kaikki kisaan liittynyt. Sinne lähtivät sunnuntaina Björsin lisäksi Janne Bergh, Kiki Nyberg, Anu Korppoo, Hanne-Mari Kiuttu ja Kikko Kalliokoski."Itse maksetaan. Tämmöstä itseopiskelua tämä on."Hän viestittää Puolasta, että anti on ollut hyvää, 80 kansainvälistä valmentajaa ja FEI:n kouluratsastusjohtaja Ronan Murphy on paikalla. Björs muistuttaa takamatkasta, joka kaikilla Suomessa asuvilla kilparatsastajilla on jo maantieteellisesti. Suomi on pitkä maa ja Kuopiosta Ypäjälle on yhtä pitkä matka ja pidempikin, kuin monesta paikasta Tanskaa on maailman ykköskilpakentille Saksaan. "MM:issä juttelin tanskalaiskollegan kanssa ja kysyin mikä on hänen resepti siihen pärjäämiseen, mikä tanskalaisilla on. Hän kertoi ykkösasiana, että maajoukkueratsastajat eivät koskaan ratsasta yksin. Siis koskaan! Toinen asia tässä lajissa on kokemus, jopa nuorilla ratsastajilla, joissa saattaa olla sellaisia nimiä, jotka olivat jo seitsemänsissä isoissa kansainvälisissä kisoissaan. Eli ennen viime kesän EM:iä he olivat saaneet jo kuusi kertaa vastaansa maailman parhaat."Björs toteaa, että kaikki edellä mainittu on juuri sitä, mikä auttaa ratsastajaa arvokisapäivänä. "Meillä Ulrika Salminen ja Anniina Kolu ovat tämäntyyppisen prosessin tuloksia. Aivan samalla lailla kuin aikoinaan Henri Ruoste ja Emma Kanerva, jotka ratsastivat juniorimaajoukkueessa Suomessa ennen kuin tekivät päätöksen lähteä maailmalle."Björs muistaa ajan 16 vuotta sitten, kun hän ja Hagelstam kysyivät ikäluokkaratsastajilta ketkä ovat heidän vastuuvalmentajia. Monellakaan ei sellaista ollut, sen sijaan he antoivat pitkän listan erilaisista viikonloppukursseista ja vastaavista lyhyemmistä pätkistä jonkun nimiratsastajan silmien alla, aina eri nimen. Jos joku näkikin aina samaa valmentajaa, se oli kerran viikossa, kun Björsin mielestä sitä on oltava vähintään kolmasti viikossa ja sen lisäksi muiden päivien ohjelma on valmentajan kanssa yhdessä sovittua. . Kovat ajatOma tallinpito."Tallit tekevät tappiota aika yleisesti, kulut on niin kovat."Björs on laskenut kulujen nousseen lyhyessä ajassa noin 40 prosenttia. Hän tekee selkävaivoistaan huolimatta säännöllisesti iltapäiviä tallilla, koska siten säästää.Björs kertoo, että hänen tallissaan karsinavuokra asiakkaalle on 1185 euroa ja 90 maneesinvuokra siihen päälle talvisaikaan. Ensimmäistä kertaa koskaan, hänen tallinkäytävällään on kaksi vapaata karsinaa, eikä tulijoita niihin. Se ei helpota toimeentuloa tilanteessa, jossa kaikki on laskettu hyvin tarkkaan, eikä katetta jää oikeastaan ollenkaan. Björs sanoo, ettei ole vuosikausiin maksanut itselleen yrityksessään palkkaa. Sen sijaan Ruskeasuolla kaikki erilliset toimenpiteet maksavat erikseen, tallista, tarhoista ja myös maneesista maksetaan vuokraa. "Kun alueen talonmies Antsa vie pellettikuorman vintille tai tyhjentää lantalan, hän lähettää siitä erillisen laskun. Mä olen itse sponsoroinut mun asiakkaita vuosikaudet ihan siksi, että saan olla täällä, koska haluan olla täällä Rusalla, mitä pidän ihan henkisenä kotinani. Mä tulisin koiran kanssa tänne, vaikkei olisi täällä töitäkään."Koska karsinavuokria ei voi nostaa, puskuria "yllättävään heinälaskuun" täytyy kerätä muilla tavoin."Kun viimeksi nostin viidellä kympillä kuukausivuokraa muutama vuosi sitten, kyllä siitä käytiin keskustelua."Björs kertoo tietävänsä, että tämänpäivän hevosenomistaja haluaa, että hevonen on ryhmätarhassa koko päivän. Näin pitkään tarhaaminen ei keskellä Helsinkiä ole mahdollista muille, kuin ratsastuskoulun hevosille. Björs kuitenkin paljastaa, että Ruskeasuolla haaveillaan uusista tarhapaikoista. Kaupungin kanssa on neuvoteltu isohkosta määrästä uusia tarhaneliöitä. Mutta hän sanoo myös tietävänsä, että valmennuksessa oleva hevonen arvostaa myös karsinassaan oloa, sanottiin siitä mitä hyvänsä. "Mä tiedän, että tätä ei haluta kuulla, mutta niin se vaan kuitenkin on!"Björs ja Stegars lähettivät SRL:n urheilujohdolle kirjeen, jossa he avasivat maajoukkuetoiminnan tarpeellisuutta. Kirje alla. .Kirje SRL:ään: Miksi nuorten maajoukkueleirejä tarvitaan?Nuorten maajoukkueleirit ovat paljon enemmän kuin muutaman päivän valmennustapahtumia. Ne ovat olennainen osa nuoren urheilijan pitkäjänteistä kehityspolkua, jossa yhdistyvät valmennus, arviointi, oppiminen, kilpailuihin valmistautuminen, hevosen hyvinvointi ja joukkueeseen kasvaminen.Urheilijan ja hevosen kokonaisvaltainen kehittäminenMaajoukkueleiri antaa valmentajille mahdollisuuden nähdä ratsastajan ja hevosen työskentelyä käytännössä. Pelkät kilpailutulokset eivät kerro kaikkea urheilijan osaamisesta, kehityskohteista tai hevosen todellisesta tilanteesta.Ratsastuksessa urheilijan kehittyminen tapahtuu aina yhdessä hevosen kanssa. Hevosen koulutuksen, osaamisen, hyvinvoinnin ja kehityspotentiaalin arviointi on pitkä prosessi, joka edellyttää asiantuntemusta ja kokemusta. Maajoukkuevalmentajilla on vuosien kokemus hevosten kouluttamisesta ja ratsastajien valmentamisesta aina arvokilpailutasolle saakka.Hevosen ja ratsastajan kehitystä on myös tärkeää seurata säännöllisesti. Tietyin aikavälein toteutettavat fyysiset leirit mahdollistavat sen, että kehitystä voidaan arvioida konkreettisesti ja harjoittelun suuntaa tarvittaessa muuttaa. Ratsukkoa ei voi valmentaa menestyksellä pelkästään internetin välityksellä. Ratsastuksen ja hevosen kouluttamisen tärkeät yksityiskohdat on nähtävä paikan päällä.Maajoukkuevalmentajan ja kotivalmentajan yhteistyöFyysisellä leirillä maajoukkuevalmentaja voi antaa sekä ratsastajalle että hänen kotivalmentajalleen uusia näkökulmia ja impulsseja. Myös kotivalmentajat hyötyvät ulkopuolisesta näkemyksestä ja kansainvälisistä valmennuskäytännöistä.Kaikki valmentajat tarvitsevat jatkuvasti uutta tietoa ja osaamista. Kansainvälisen kilpailun taso kehittyy koko ajan, ja myös Suomen on pysyttävä tässä kehityksessä mukana. Jos kehityksestä jäädään jälkeen, myös kansainvälinen kilpailukyky heikkenee.Maajoukkuevalmentaja voi lisäksi kiinnittää huomiota asioihin, joihin kotivalmentajan voi joskus olla vaikeampi puuttua. Nuorelle urheilijalle rakentava ja rehellinen palaute on arvokasta, vaikka se ei aina olisi mieluisaa kuultavaa. Kansainvälisellä tasolla vaatimukset ovat korkeat, eikä kehitystä voida rakentaa sen varaan, että vaikeista asioista vaietaan.Suomessa tarvitaan fyysisiä kohtaamisiaSuomessa tilanne on monella tavalla erilainen kuin Keski-Euroopassa. Meillä ei ole suuria, keskitettyjä valmennuskeskuksia, joissa ratsastaja voisi päivittäin seurata oman tasoistensa ja sitä taitavampien ratsastajien harjoittelua.Pitkät välimatkat ja harva asutus tarkoittavat, että monelle nuorelle maajoukkueleiri on harvinainen mahdollisuus nähdä läheltä muiden tavoitteellisesti harjoittelevien ratsastajien työskentelyä.Leirillä voi nähdä, miten erilaisia ongelmia ratkaistaan, miten hevosta koulutetaan ja millä tasolla kanssakilpailijat työskentelevät. Kaikkea ei tarvitse oppia oman hevosen ja omien virheiden kautta.Samalla nuori saa realistisemman käsityksen omasta osaamisestaan. On tärkeää välttää sekä yli- että aliarviointia: todellinen kehitys edellyttää realistista käsitystä omasta lähtötasosta ja siitä, mitä seuraavalle tasolle pääseminen vaatii.Joukkuehenki ja sosiaaliset taidotVaikka ratsastus on yksilölaji, kansainvälisissä arvokilpailuissa toimitaan joukkueena. Nuorten on tärkeää oppia jo varhain toimimaan muiden kanssa, tukemaan joukkuetovereitaan ja kantamaan vastuuta yhteisestä tavoitteesta.Leireillä syntyy kontakteja kanssakilpailijoihin ja parhaimmillaan vahva me-henki. Nuoret voivat vaihtaa kokemuksia, keskustella harjoittelusta ja kilpailuista sekä oppia toisiltaan.Leireillä opitaan myös tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tämä on tärkeä taito myöhemmin kansainvälisillä kilpailumatkoilla, joissa joukkueen toimivuudella ja yhteistyöllä on suuri merkitys.Kilpailuihin valmistautuminenMaajoukkueleiri tarjoaa mahdollisuuden harjoitella kilpailutilanteita mahdollisimman realistisesti: valmistautumista, aikataulutusta, verryttelyä, radan ratsastamista, keskittymistä ja suorituksen hallintaa.Samalla voidaan käsitellä käytännön asioita, joita päivittäisessä kotivalmennuksessa ei välttämättä ehditä tai osata käydä perusteellisesti läpi:-kilpailusäännöt ja kansainväliset käytännöt-matkustaminen ja kilpailumatkoihin valmistautuminen-varusteet ja niiden toimivuus-palautuminen ja ravinto-yhteistyö hevosenhoitajien ja muun tukijoukon kanssa-median kanssa toimiminen-kansainvälisten kilpailujen erityispiirteet.Näiden taitojen oppiminen etukäteen helpottaa nuoren siirtymistä kansainväliseen kilpailuympäristöön.Motivaatio ja sitoutuminenKuuluminen maajoukkuetoimintaan antaa nuorelle tavoitteita ja tunteen siitä, että hänen tekemistään seurataan ja hänen kehitykseensä uskotaan.Fyysinen kohtaaminen maajoukkuevalmentajan kanssa tekee tavoitteista konkreettisia. Nuori saa henkilökohtaista palautetta, voi esittää kysymyksiä ja ymmärtää paremmin, mitä kansainväliselle tasolle eteneminen häneltä edellyttää.Hyvin toteutettu leiritoiminta voi siten olla merkittävä motivaatiotekijä ja auttaa nuorta sitoutumaan pitkäjänteiseen harjoitteluun.Maajoukkueleirit ovat investointi tulevaisuuteenKaikissa ratsastusmaissa pyritään jatkuvasti kehittämään valmennusta ja kilpailutoimintaa. Myös Suomen on huolehdittava siitä, että nuorilla ratsastajilla on mahdollisuus saada sellaista osaamista ja valmennusta, jota kansainvälisellä tasolla kilpaileminen edellyttää.Taloudellisesti vaikeassa tilanteessa on ymmärrettävää, että toiminnasta joudutaan etsimään säästöjä. Samalla olisi tärkeää selvittää aktiivisesti myös uusia rahoitusmahdollisuuksia ja sponsoreita. Nuorten tavoitteelliseen urheiluun panostaminen on investointi tulevaisuuteen, ja uskomme, että myös Suomessa on tahoja, jotka haluavat olla tukemassa nuorten ratsastajien kehitystä.Olisi erittäin valitettavaa, jos nuoret ratsastajamme joutuisivat tinkimään mahdollisuuksistaan kehittyä aikaisempien taloudellisten ratkaisujen seurauksena. He ovat suomalaisen kilparatsastuksen tulevaisuuden tekijöitä, ja heille tulisi antaa mahdollisuus saada korkeatasoista, säännöllistä ja pitkäjänteistä valmennusta. Leiritoiminta edistää koknaisvaltaisesti nuorten kilpaurheilijoiden henkistä ja fyysistä kehitystä, hevosten hyvinvointia ja nuorten sosiaalista kanssa käymistä, mikä pitkien etäisyyksien maassa on vaikeaa toteuttaa ja mitä erityisesti tarvitaan nykyään kun sosiaalinen media pyrkii hallitsemaan nuorten arkipäivää.

Ilman lajiliiton töitä jäänyt maajoukkuevalmentaja Marko Björs tietää, mikä on menestymisen resepti

Aiheeseen liittyvää

Ilman lajiliiton töitä jäänyt maajoukkuevalmentaja Marko Björs tietää, mikä on menestymisen resepti

Kilpailujärjestämisen tuotto – Mitä, jos sukkamyynti ei auta?

Kristupas Petraitis voitti, mutta Petra Heikkinen oli hyvä kakkonen Tallinnan maailmancupissa

"Nyt lähe meneen" - suomenhevosen omistaja hätisti sutta Eurajoella