Mary Wanless: Kaikki eivät ole lahjakkaita, mutta kaikki oppivat ratsastamaan

Kaikkien, jotka kipuavat hevosen selkään, tulisi opetella ratsastamaan hallitusti, organisoidusti, koska vain sellainen ratsastaminen on hevosystävällistä. Ja ylipäätään ratsastamista. Hevosten hyvinvointi on tapetilla kaiken aikaa, mutta tätä puolta siitä ei juurikaan ajatella. Huonosti voi ratsastaa monella tavalla, myös tahtomattaan, myös käynnissä maastossa, ja hevosen näkökulmasta ne ovat kaikki hyvinvointiongelmia. "Jos olet hölskyvä kuollut paino hevosen selässä, vaikka kävisit vain kävelemässä metsässä ilman satulaa takapihalla asuvan hevosesi kanssa, se ei ole hyväksi hevoselle", Tampereen Hevoset-messujen päätähti, brittivalmentaja Mary Wanless sanoo. Nämä low key -hevosenomistajat, kuten Wanless heitä kutsuu, eivät kuitenkaan ole kriittisten katseiden kohteina, sillä he jäävät huomaamatta, "tutkan ulkopuolelle". Ulkopuolisten katse ja myös hevosihmisten oma katse kohdistuu kilparatsastajiin, koska he ovat esillä. Joskus täydestä syystä. Wanless kuitenkin sanoo, että esimerkiksi kouluratsastuksessa asiat muuttuvat parempaan vauhdilla juuri nyt, jotakin on siellä siis liikahtanut. Hyvin tekemisen ja asian tiedostamisen täytyy kuitenkin olla läpileikkaus koko alasta. Myös siksi, että jos tiedettäisiin mitä tehdään ja miksi, asiat olisi mahdollista selittää myös ulkopuoliselle maailmalle ja vaikuttaa siten aktiivisesti paljon puhuttuun sosiaaliseen lisenssiin. Tällä hetkellä ei olla siinä tilanteessa. . Kieli- ja mielikuvatBrittivalmentaja Mary Wanless ei päästä helpolla sen enempää klinikkaratsastajaa kuin klinikkayleisöäkään. Mutta hän yrittää. Sen takia kielikuvat ja metaforat ovat kovassa käytössä. Yritys on kuitenkin vaikea ja kun se ymmärretään, ollaan asian ytimessä. Wanless kertoo lopettaneensa hetkellisesti oman aktiiviratsastamisensa 45 vuotta sitten, 26-vuotiaana, syvästi turhautuneena alalla viljeltyyn jargoniin, josta hän ei ymmärtänyt mitään, koska se ei tarkoita mitään. Silloin 45 vuotta sitten Wanlessin mitta tuli täyteen. Hän kertoo viettäneensä tunteja juoksutusliinan toisessa päässä. Toisessa päässä oli valmentaja, eräs silloinen kuuluisa kouluratsastaja. Valmentaja ei selittänyt pyyntöjään ja käskyjään, kovensi vain volyymiään. Ratsasti toki itse varsin hyvin, minkä takia häntä pidettiin valmentamisen asiantuntijana, guruna suorastaan. Wanless jätti hevoset ja muutti Lontooseen, opiskeli psykoterapiaa ja fysiikkaa, luki hevoskirjoja ja ihmetteli miksi ratsastuksen valmennuksessa "pantataan tietoa". Miksi valmentaja ei koskaan suostunut kertomaan miten hänen pyytämänsä asia oli mahdollista tehdä?Vasta myöhemmin hän ymmärsi että valmentaja ei kyennyt avaamaan asioita, sillä hän itse ratsasti vaistonvaraisesti, tietämättä miten ja miksi hän teki ne asiat mitkä teki. Sitä on luonnonlahjakkuus. Luonnonlahjakas kuvittelee ehkä, että asia on yhtä helppo kaikille muillekin ihmisille, mahdollisesti ihmettelee siellä juoksutusliinan toisessa päässä, että miksi valmennettava ei tee niin kuin pyydetään. Seuraava steppi polulla oli, kun Wanless ratsasti tuttavan hevosta pari kertaa viikossa ja ihmetteli miksi hevonen aina välillä lakkasi ravaamasta, vaikka hän ei sitä erikseen pyytänyt. Vasta vuosia myöhemmin hän ymmärsi organisoineensa kehonsa, käyttäneensä omaa coreaan ja keskikehoaan tavalla, johon hevonen vastasi. Hän ymmärsi, että kehossa on tiheä faskiaverkosto, tiuhaan hermotettua sidekudosta, ja että verkko pitää kehon kasassa ja siinä kaikki on yhteydessä kaikkeen. Kun tämä ratsastajan verkosto istuu hevosen vastaavan verkoston päällä, viestejä vaihdetaan kaiken aikaa, tahtoen ja tahtomattaan. San Fransiscon tanssikoulussa Wanless oppi kehonkäyttöä. Siitä oli enää lyhyt matka siihen, että hän päätti kirjoittaa kirjan. Tänä päivänä hän sanoo suhtautuvansa ratsastukseen tiedeihmisen näkökulmasta ja olevansa kutsumuksessa opettaa ratsastamista muillekin.”Se on näinä sosiaalisen lisenssin aikoina erittäin tärkeää.”Kotiinvietävä viesti on se, että kaikki oppivat ratsastamaan, kunhan heitä opetetaan oikein. Wanlessin Ride With Your Mind -menetelmän tavoitteena on opettaa ratsastajalle samat tuntemukset ja taidot, joita luonnostaan lahjakkailla ratsastajilla on.On olemassa syiden ja seurauksien laki, joka määrittää ratsastusta: kun teet näin, hevonen tekee näin. Wanless avaa oppilailleen näitä syitä ja seurauksia. ”Kun ratsastaja muuttaa omaa kehoaan, hän muuttaa myös hevosen allaan”, Wanless kertoo. Sitten hän lisää: ”Sinun hevosesi tietää sinusta paljon enemmän kuin tiedätkään: se tietää vinoutesi ja heikkoutesi. Jos hevonen lakkaa keskittymästä, se teki sen siksi, että oma ajatuksesi alkoi hetkeä aiemmin harhailla.”Hän täsmentää, ettei ole istuntavalmentaja vaan hevosen ja ratsastajan välisen vuorovaikutuksen valmentaja.Kun ratsastajat pyydettiin lauantaina pyydettiin klinikan areenalle, Wanless paljasti arvioivansa ensimmäisten asioiden joukossa mitä tapahtuisi, jos hevonen katoaisi yhtäkkiä kunkin ratsastajan alta. Tippuisiko ratsastaja takapuolelleen vai mahalleen. Vai kenties jaloilleen, mikä olisi se toivottu tasapaino? Monet mätkähtäisivät pyllylleen, jos eivät suorastaan selälleen. Outoa on, että lähes kaikki tietävät tämän, mutta silti useimmat putoaisivat takapuolelleen. Istuntoja korjattiin. Taaksepäin kallistuneena istuminen on yleinen virhe. Wanless havainnollistaa tilannetta kietomalla pitkän kuminauhan ratsastajan olkapäiden yli. Kuminauhan toinen pää on kuvitteellisesti hevosen takapuolen takana kuin takavuosien Pessoa-apuohjat. Mitä tapahtuu, kun ratsastaja nojaa taaksepäin? Hevosen takajalat jäävät talliin, kuten sanonta kuuluu.Kevyessä ravissa Wanless katsoo kuinka raskaasti tai kevyesti he istuvat satulaan verrattuna siihen, miten paljon he nousevat satulasta. Jalustinhihnan pituus on erittäin tärkeä asia. Kenen reidet ovat kääntyneet sisään päin, kenen ulospäin? Reiden tehtävä on tärkeä, sillä reisi toimii vipuvartena. Sisäreisi on osa istuntaa. Näin hyvät ratsastajat istuvatkin, tai pikemminkin he roikkuvat sisäreisiensä varassa. He eivät istu niin, että painavat jalkaa alaspäin, jotta kantapää olisi alhaalla, koska näin he jäykistäisivät istunnan.Ratsastajan alaosassa on kolmio, jonka kärki on häpyluu ja kaksi muuta kulmaa ovat istuinluut. Tämän kolmion päällä tulisi istua tasaisesti, neutraalisti, mieluummin rahtusen edessä kuin takana. Wanless pyytää etsimään istuinluut istumalla niiden päälle. Kun notkistaa selkäänsä, istuinluut siirtyvät taaksepäin, ja näin monet istuvat. Ja saavat selkänsä kipeäksi. Koe: Laita molemmat jalat maahan istuessasi ja paina toista jalkaa lattiaan. Mitä tapahtuu? Sen puolen istuinluu nousee. Myös tämä on syy, miksei jalustimiin saa painaa: istunta vinoutuu. Hyvä jalka vain lepää jalustimella. Ja kun näin on, usein hevonenkin hakeutuu hyvälle kuolaintuntumalle.. Aktiivinen keskivartalo on hyvän ratsastajan merkkiHyvät ratsastajat ratsastavat keskivartalo aktiivisena ja tiukkana kaiken aikaa. Se tarkoittaa sitä, että heidän keskivartalossaan on painetta. Koe: rykäise pari kertaa ja tunnustele sormilla mitä vatsan yläosassa tapahtuu. Aktivoituuko keskikeho? Nyt siellä on painetta ja tämä tunne pitäisi olla, kun ratsastaa, oikeastaan, kun tekee mitä tahansa tasapainoa vaativaa. Ratsuhevoselta pyydetään tiettyjä asioita, mutta jotta siltä ylipäätään voidaan pyytää mitään, sen pitää ymmärtää pyyntö. Ratsastavan ihmisen kommunikaatio hevosen kanssa tapahtuu satulasta käsin apujen kautta. Avut ovat kieli, jolla kommunikoidaan. Jos ihminen yrittää puhua toiselle ihmiselle vieraalla kielellä, jota hän ei hallitse, kommunikaatio ei suju. Sama pätee ratsastaessa hevoseen. Jos sen ratsastaja ei hallitse kehoaan, vaan heiluu sinne tänne, on vino ja holtiton, se on, kuin hän puhuisi vierasta kieltä ja vieläpä kuuma peruna suussaan. Ratsastaminen ei ole helppoa. Varsinkaan se ei ole helppoa kaikille.Maailma on muuttunut. Ihmiset eivät liiku paljon, ja heistä tulee fyysisesti arempia. Se ei ole hyvä ominaisuus hevosen kanssa.Valitettava tosiasia on myös, että jotkut ovat lahjakkaampia kuin jotkut.. Cathrine Laudrup-Dufour on lahjakas, Ben Maher on, Scott Brash on. Ja moni muu on, mutta kaikki eivät ole. Monet eivät ole. "Monet ihmiset haluavat ratsastaa, mutta tekevät kaiken väärin", Wanless sanoo.Wanless sanookin, ettei päästä oppilaitaan niin vain istumaan harjoitusravissa, sillä se on monille fyysisesti liian vaikeaa. "Jos ravissa on syystä tai toisesta vaikea istua, kiusaus on kova korjata tilanne hiljentämällä ensin vauhtia."Hyvässä harjoitusravissa ratsastajan ranka on suora ja liikkumaton kuin kynttilä. Mitä organisoidumpaa ravi on ja mitä enemmän "vettä on letkussa", sitä helpompaa siinä on myös istua. Heiluminen ja huojuminen on aivojen tuottama virhemalli, jota harva heiluja ja huojuja itse edes tunnistaa, ennen kuin näkee itsensä videolla.Siinä ei auta, että valmentaja huutaa "ratsasta se tuntumalle" tai "ratsasta se läpi". Tyhjää täynnä oleva jargon-kieli on saattanut joskus tarkoittaa jotakin, tai ollut alusta asti väärinkäsitystä, mutta joka tapauksessa tällä hetkellä aivan liian moni käyttää ratsastusterminologiaa ymmärtämättä käyttämiensä sanojen merkitystä. Ja jos ymmärtääkin, ymmärtää omalla laillaan, joka on taatusti vähän erilainen kuin valmentajakollegan käsitys. Muistatteko rikkinäinen puhelin -leikin?Kuitenkin, 12-vuotias lapsikin ymmärtää mistä on kyse, jos hänelle sanoo, että "istu siellä satulassa kuin A-kirjain niin, että reisien sisäpuolet ovat kontaktissa satulassa, jotta et lysähdä painavasti satulaan, mutta polvesta alaspäin eivät, älä myöskään istu pyllylläsi, vaan kuvittele päinvastoin, että olet putoamassa polvillesi" - siinä tuli hyvinkin ymmärrettävästi kuvailtua oikea istuma-asento.. "Outoa"Ryhti sitten. Nykyään tiedetään jo, että takavuosien yliryhdikäs notkoselkäistunta ei ole toimiva. Core, vatsalihakset ja lantionpohja, eivät ole toiminnassa. Ei siellä satulassa tietenkään etukumarassakaan olla. Wanless pyytää kuvittelemaan tilanteen, jossa hän painaa sormella ratsastajan rintakehää ja ratsastaja painaa takaisin. Ajatuksena on saada volyymia kehon sisäpuolelle, mutta pysyä samalla joustavana ja rentona. Ratsastajan painopiste on mahdollisimman alhaalla istunnassa."Kuvittele, että olet vanhanaikainen kahvimasiina, jossa porot painetaan männällä kannun pohjalle. Ne eivät saa jäädä siihen pinnalle kellumaan."Wanlessille ratsastaminen on urheilua, jossa hevonen etenee reippaassa tempossa. Mielikuva letkusta, jossa on sopivalla paineella vettä, ei liikaa, jolloin letku räjähtää, eikä liian vähän. Usein painetta näinä päivänä on liian vähän, ja hevonen näyttää täiltä tervassa. Ihmiset ovat eräällä lailla arkoja fyysisesti, eikä nykyinen yhteiskunta kannusta muuhun. Ratsastajan oma mielikuva voi silti olla aivan toinen. Kun istunta sitten korjataan, ensimmäinen tunne on "outoa". "Se 'outoa' on kehittyvän ratsastajan paras ystävä!" Wanless vakuuttaa. "Outoa on koko homman juju."Istunta on niin tärkeä kuin on siksi, että sillä kommunikoidaan. Viesti menee perille, kun taustakohinaa on mahdollisimman vähän. Istuinluut asetellaan tasan molemmin puolin hevosen selkärankaa. Käytännön elämässä tätä estää se, että usein kyseiset luut eivät ole symmetriset, vaan usein toinen on iso ja paksu ja toinen vastaavasti pieni ja terävä. Se isompi ja paksumpi on se, mikä on enemmän käytössä.Ihminen käyttää kehoaan satulassa aivan samoin kuin tehdessään mitä tahansa muuta asiaa jokapäiväisessä elämässään. Hevonen tuntee tietenkin satulankin läpi tämän epätasapainon. Tunnemmehan mekin, kun lentokoneessa takana istuva iso mies työntää polvensa kiinni penkkiin, jolla istumme. Wanless on kirjoittanut useita teoksia, joista yksi on suomennettukin jo parisenkymmentä vuotta sitten. Perhemedioiden kustantama "Mielekästä ratsastusta" (Ride with your Mind) löytyy käytettynä antikvariaateista ja on Wanlessin omasta mielestä hyvä kirja aloittaa opiskelu. Muita kirjoja ovat Rider Biomechanics ja For the Good of the Riderwanless.Daniel Bachmann Andersenin mielestä paras ja suorin kommunikaatiotapa hevosen kanssa on ratsastaa sitä .Kommentti : Selkä "ylhäällä" ja selkä "alhaalla", voiko ei-ratsastaja koskaan ymmärtää ratsastajaa?.Mary Wanless hakee lauantain klinikassaan hukassa olevaa kieltä

Mary Wanless: Kaikki eivät ole lahjakkaita, mutta kaikki oppivat ratsastamaan

Aiheeseen liittyvää