Melinda Ignatius matkalla kohti kansainvälistä GP:tä

Ei haittaa, vaikka töitä on paljon. Ei silloin, kun työskentelee unelmiensa ammatissa.Ignatius on ratsuttaja, joka tunnetaan etenkin pärjäämisestään nuorten hevosten kanssa. Hän on muun muassa ratsastanut Riverbank Farbenfrohilla (Fürst Fugger – Diamond Hit) Verdenin vuoden 2015 nuorten hevosten maailmanmestaruuskilpailuissa ja Lacosteen (Don Olymbrio – Londonderry) kanssa vuoden 2020 Bundeschampionatissa. Lacosteen kanssa oli kvalifiointi myös saman vuoden Verdenin maailmanmestaruuksiin, mutta ne jouduttiin koronapandemian vuoksi perumaan.”Tykkään kovasti kouluttaa nuoria hevosia”, Ignatius kertoo. ”Osaan lukea niitä ja saan ne hyvin puolelleni.”Ratsastaja kertoo myös hyvistä kisahermoistaan. Kilpailutilanne ei juuri jännitä, minkä ansiosta hän kykenee ratsastamaan kilpailuissa samalla tavalla kuin kotona. Rentous välittyy hevosiin, ja niiden on helpompi olla uudessa tilanteessa. Saksassa vuodesta 2016Äidin – Sari Ignatiuksen – ratsastusharrastuksesta tuli jo varhaisessa vaiheessa tyttären ammatti. Suomessa oma valmentautuminen jäi jatkuvasti työnteon jalkoihin, ja Melinda Ignatius onkin käynyt säännöllisesti harjoittamassa omia taitojaan ulkomailla – sekä Isossa-Britanniassa että Saksassa. Nykyiselle Saksan matkalleen hän lähti vuonna 2016. Alkuperäisenä tarkoituksena oli valmentautua muutama kuukausi Emma Kanervan silmien alla. Toisin kuitenkin kävi. Ensin nuori ratsastaja jäi Kanervan hevosenhoitajaksi Kaarina ja Jürgen Böckmannin omistamalle Reitstall Klövensteenille.”Kun oma hevoseni loukkaantui, Böckmannit järjestivät minulle nuorten hevosten ratsuttajan töitä Gert Saborowskilta, jonka hevosia Emma jo silloin ratsasti.”Nyt suomalaisratsastajat ovat työskennelleet Reitstall Haddorfissa yhdessä jo vuosia. Kaksikko huolehtii tallin kaikkien kolmentoista hevosen kouluttamisesta ja kilpailuttamisesta apunaan kaksi hevosenhoitajaa. Ratsastajilla on hyvä tilanne. He saavat työskennellä kyvykkäiden hevosten kanssa pitkällä tähtäimellä tavoitteena kansainväliset GP-areenat. Kyseiselle tasolle lahjakkuutta osoittavat hevoset pidetään tallissa.”Saborowskin tavoitteena ei ole hevosten myynti – hän on kiinnostunut kovan tason urheilusta”, Ignatius kertoo työnantajastaan, joka ei itse ratsasta tai juuri puutu tallin rutiineihin. On ratsastajan kannalta erinomainen tilanne, kun kaikkein parhaita hevosia ei myydä alta pois..Hevoset hankitaan nuorinaSaborowskin hevoset joko kasvatetaan tai ostetaan nuorina. Kaikki koulutetaan itse. Ignatiuksella on hänen tallissaan viisi nimikkohevosta. Niillä kaikilla on samat tavoitteet, koulutuksen täytyy mennä eteenpäin ja hevosten kehittyä suunnitelmallisesti. Ensin kilpaillaan nuorten hevosten luokissa – kuten Bundeschampionatissa – ja koulutustason noustessa yhä korkeammalla tasolla. Ignatiuksen mielestä lahjakkaita ja nopeaoppisia hevosia voi kilpailuttaa nuorten hevosten luokissa ilman liian aikaista aloittamista tai liiallista ratsastusmäärää.”Nuoren hevosen täytyy antaa kasvaa rauhassa, vaikka sitä ohessa tietenkin opetetaankin”, Ignatius toteaa. ”Lahjakasta ja oppivaista nuorta hevosta ei kuitenkaan tarvitse nuorten hevosten luokkia varten treenata paljon ja pitkiä aikoja, vaikka liiallista kuluttamistakin valitettavasti näkee.”Nuorten luokkien menestyjät eivät järkevän etenemisenkään jälkeen ole välttämättä tulevaisuuden GP-tähtiä. Ignatiuksen mukaan nuorten hevosten luokissa isoilla liikkeillään vaikuttanut hevonen voi myöhemmin osoittautua esimerkiksi vaikeaksi koota. Joskus taas nuorten luokissa häntäpäähän jäänyt yksilö voi loistaa myöhemmin. Hyvä esimerkki on Ignatiuksen nimikkoihin kuuluva hannover-ruuna Hans Im Glück (Herbstkönig – Danone I) joka ei pärjännyt nuorena, mutta nyt 10-vuotiaana se on saavuttanut menestystä intermediaire II -tasolla. Pieni ja kevyt hevonen on pysynyt terveenä, se on oppinut kaiken nopeasti ja sillä on hyvä kyky koota itseään liikoja rasittumatta. Ratsastaja on tyytyväinen hevoseen ja ylpeä myös omasta työstään, koska on kouluttanut Hansin alusta asti itse – Kanervan valmennuksessa.Tavoitteeni on oppia Emman esimerkkiä seuraamalla kouluttamaan erilaisia hevosia alusta aina GP-tasolle saakka, toteaa Ignatius, joka haluaa oppia hallitsemaan hevosen kaikki kehitysvaiheet.”Ei riitä, että osaa opettaa kaikki liikkeet. Jos tavoittelee aitoa kansainvälistä GP-tasoa, täytyy osata kehittää hevosta myös liikkeiden sisällä.”Koulutustaidoista on hyötyä myös oman tallin pyörittämisessä ja pienimuotoisessa kasvatustoiminnassa, jota Ignatius harjoittaa yhdessä miesystävänsä Hannes Jarckin kanssa.Hannes ei itse ratsasta ammatikseen, mutta on taitava nuorten hevosten kanssa ja tekee esimerkiksi tilan heinät – remontoimisesta puhumattakaan. Oma talliTalli on remontoitu vanhasta navetasta ja ratsastusalueisiin kuuluu hyväpohjainen kenttä. Maneesikin on tarvittaessa lähellä, vaikka Saksan olosuhteissa voikin ratsastaa ulkona vuoden ympäri.Lisäksi tilalla on kaksi varsapihattoa, joihin on joka vuosi tavoitteena saada kasvamaan yksi oma kasvatti. Urheilussa kun yksi hyvä hevonen ei riitä, jatkumoa tarvitaan. Tänä vuonna Ignatiuksen ja Jarckin maatilalle odotetaan järjestyksessä toista varsaa yhdistelmästä Shufu – Rotspon. Myös ensimmäinen varsa on samaa sukua.Omalla tilallaan Ignatius huolehtii kaikista tallin rutiineista ja ratsastaa nelisen hevosta päivässä. Lisäksi tilaa remontoidaan ahkerasti. Yhdistettynä Saborowskin tallin töihin ei vapaa-aikaa juuri jää, eikä esimerkiksi oheisharjoittelulle tai psyykkiselle valmentautumiselle ole kalenterissa tilaa. Ignatiusta vapaa-ajan vähäinen määrä ei häiritse – paitsi Suomessa hän kävisi mielellään useammin kuin pari kertaa vuodessa perhettään tapaamassa. Tilan laajat laidunmaat helpottavat arjen ajankäyttöä ja ratsastaja kiitteleekin Saksan pitkää laidunkautta, joka kestää huhtikuusta loka–marraskuuhun. Hevoset pääsevät sekä vihreälle että liikkumaan ja kehittymään.”Meillä ei, kop kop, ole koskaan ollut laidunvammoja”, Ignatius kertoo. ”Vaikka hevoset ovat taitavia loukkaamaan itsensä vaikka karsinassa – en vahingoittumisen pelossa jättäisi niitä päästämättä laitumelle.” AsiakkaatOmien varsojen ja sisäänratsastettavien nuorten hevosten lisäksi Ignatiuksen tallilla on ratsutettavana muutamia asiakkaiden hevosia. Yksi niistä on Marjo Vainikan oldenburg-ruuna L’Diamante RB (L’Espoir – Diamond Hit). Ignatius on nähty myös muun muassa Vainikan kasvattamien FWB-ruuna Riverbank Farbenfrohin ja FWB-tamma Riverbank Tiffanyn (L’Espoir – Damsey) satulassa.”Hyvä yhteistyömme Marjon kanssa on jatkunut jo vuosikymmenen ajan”, Ignatius kertoo. ”Olen ratsastanut hänen hevosiaan jo Suomessa, ja nyt minulla on ollut pidempään yksi hänen hevosensa täällä Saksassa luonani.”Ignatius kertoo saaneensa kaiken kasvatukseen ja varsojen käsittelyyn liittyvän tietonsa juuri Vainikalta. Esimerkiksi sen, mitä tulevan varsan vanhemmissa tulee katsoa. Ignatiukselle tärkeitä fyysisiä ominaisuuksia ovat muun muassa lapojen liikkuvuus ja takajalkojen käyttö – se, että takajalat ovat hyvin rungon alla eivätkä liian takana. Lisäksi hän haluaa korostaa luonteen merkitystä.”On kaikkein tärkeintä, että hevonen on yhteistyöhaluinen”, Ignatius toteaa. ”Lisäksi hevosen tulisi olla fiksu oppimaan – näiden avulla päästään jo todella pitkälle.”Myös nopeutta tarvitaan. Kilpaurheiluun soveltuva hevonen on mieluummin nopea kuin hidas. Tavoitteet Ignatius asettaa itselleen ja hevosilleen tavoitteita aina 1–2 kaudeksi kerrallaan. Kuluvalla kaudella tavoite on nostaa ja vakiinnuttaa oma tulostaso. Vaativas:sta inter I -tason kilpailuihin hänen on tarkoitus ratsastaa Lacosteella, Quentinilla (Quasar de Charry – Münchhausen) ja Dantella (De Niro – Alantas xx).Hans Im Glückin kanssa tavoitteena on kilpailla GP-tasoa läheneville nuorille hevosille tarkoitettua inter II -sarjaa ja päästä finaaliin.Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, tähtäimessä on myös startata ensi talvena molempien ensimmäinen GP.

Melinda Ignatius matkalla kohti kansainvälistä GP:tä

Aiheeseen liittyvää