Omahan koulufinaali 2: Voittopiaffit Piafin säestyksellä

Palkintojenjaossa ranskalaischansonit vaihtuivat siihen musiikkiin, joka tässä yhteydessä yleensä kuullaan: Saksan kansallishymniin. Haastattelussa nähtiin sädehtivä, liikuttunut ja kiitollinen voittaja, Jessica von Bredow-Werndl, joka oli hetkeä aiemmin vetäissyt muhkeat 90,4 prosenttia vapaaohjelmastaan. "Wow, wow, wow", hän aloitti ja jatkoi kuvailemalla tilannettaan toteamalla, että se "ei ole normaali". Ratsastaja viittasi siihen, että hänellä ylipäätään on TSF Daleran kaltainen hevonen, jonka kanssa yhteistyö on hioutunut pisteeseen, jossa se on. Pisteeseen, jossa tamma nousee ja ryhdistyy astuessaan radalle, peilaa ratsastajaansa ja tekee mitä tämä haluaa. Mikäli virhe tulee, se on ratsastajan virhe, sillä hevonen toteuttaa ratsastajan apuja. Von Bredow-Werndl kertoi, että kun musiikki alkaa, hän siirtyy omaan maailmaansa. "En mieti enää mitään. Suoritan vain ohjelmaa", hän kuvaili. Ja voiko parempaa esittäjää kouluratsastuksen vapaaohjelman musiikkiin enää löytää, kuin taiteilija, jonka sukunimi on Piaf? Edith Piaf. Ratsukko iski heti syvään päätyyn ja ohjelma alkoi passagesulkuväistöillä ja piaffipirueteilla, taustalla laulavan Piaf vakuuttaessa, ettei kadu mitään tunnetussa hittikappalessaan Non, je ne regrette rien.Siirtyminen käyntiin ja lisättyyn käyntiin piaffipiruetin jälkeen korosti hevosen kuuliaisuutta, samoin laukkapirutti heti lisätyn laukan jälkeen. Loppusuoran sulkutaivutukset keskilinjan molemmin puolin sijoittaen väliin aina piaffia oli taidonnäyte.Mutta Dalerakin on vain hevonen. Voittokolmikon shamppajan suihkutusta palkintojenjaon jälkeen seurannut kunniakierros pimeässä vilkkuvissa valoissa oli liikaa jopa sille, eikä ratsastaja meinannut päästä juhlallisuuksien jälkeen kapuamaan enää hoitaja Anna Liebingin pitelemän hevosensa satulaan. Nykyajan vaatimusten mukaisetsi FEI:n TV-kamerat siirsivät kamerat pois voittajasta, kuvaamaan hevostensa selkään jo päässeitä Skodborg-Merraldia ja Werthiä. ProsentitVoittoprosentit eivät olleet ratsukon parhaat, eivät edes kauden korkeimmat, puhumattakaan kouluratsastuksen kaikkien aikojen korkeimmista prosenteista 94,3, jotka ovat edelleen brittiratsukko Charlotte Dujardinin hallussa. Von Bredow-Werndl ratsasti tammikuussa Baselissa 90.7, lokakuussa Lyonissa 90,1 ja viime vuoden finaalissa Leipzigissa 90,8 prosenttia. Tokion olympialaisissa tuli 91,7 ja Hagenin EM-kisoissa 91 prosenttia. Saksalainen valmennustiimi Monica Theoderescu ja Johnny Hilberath olivat von Bredow-Werndlin mukana. "Kiss and cry" -nurkkauksessa suoritusta seurasi myös hevosen omistaja, entinen sveitsiläinen koulutuomari Beatrice Burchler-Keller, joka on ratsastajan pitkäaikainen sponsori. . Tanskan Nanna Skodborg-Merrald ratsasti elastisella Blue Hors Zepterillä kakkoseksi prosentein 87,1. Lukema on ratsukon tähän astinen paras. Taustalla soi oopperalaulaja Andrea Bocellin laulama Time to day goodbye.Rautias Blue Hors Zepter on voimakas, elastinen, voimakas ja tyytyväisen näköinen hevonen ja Skodborg-Merrald ratsastaa sitä loistavasti. . Zepter on ratsastajan aiemman hevosen Blue Hors Zackin poika ja siirtynyt hänelle Ruotsin Patrik Kitteliltä viime vuoden lopulla. Hevosella on upea, kimmoisa, oikeaoppinen piaffi, joka henkii tekijänsä voimaa. Muutkin liikkeet onnistuivat. Ohjelma meni jopa niin hyvin, että kommentaattori huomioi Skodborg-Merrald käytti jokerilinjansa "vain lisättyyn laukkaan".85,7 prosenttia ratsastanut Isabell Werth ja DSP Quantaz aloittivat piruttipiruetilla. Musiikki oli kooste 80-luvun poppia, jossa kuultiin muun muassa Bonnie Tylerin Total eclipse of heart. Piaffipiruetin vaihtaminen laukkapiruettiin ei ole helppo liike. Tämä siirtyminen ei ehkä aivan 100-prosenttisesti sujunut, mutta se onnistui. Samoin siirtyminen hetkeä myöhemmin laukkapiruetista takaisin piaffiin.Ratsastaja itse totesi onnistuneensa ohjelmassaan. "Tämä oli paras freestyleni koskaan. SIinä oli erittäin korkea vaikeusaste ja kaikki liikkeet onnistuivat", Werth totesi. Hän huomautti, että myös yleisö huomasi asian. Werth sai standing ovationin.Neljäs oli USAn oma ratsastaja Steffen Peters, joka iski tuomareiden sydämiin aloittaen ohjelmansa laukkaohjelmalla, kasari- ja ysäribiisien tahtiin. Haddawayn What is Love soi kantavana teemana. . Tulokset täällä .KommenttiHevosurheilun ennakkojutussa pohdittiin, onko jo iällä oleva Dalera yhä parhaimmillaan. Kouluratsastuken katsojaa vaivaa toisinaan ajatus tuomarityöskentelystä. Asia on toki tiedostettu, ja arvostelua on vuosien varrella yritetty parantaa ja täsmentää. Kysymys isolla K:lla on edelleen, voiko ihmissilmän ja ihmisaivojen yhteistyö koskaan olla niin kylmää ja objektiivista, etteikö tietoisuus ratsukon henkilöllisyydestä vaikuttaisi arvosteluun. Voitto-ohjelma oli aivan alun pientä haparointi lukuunottamatta virheetön, mutta katsojaan silmään tamma ei kaikessa korrektiudessaan ole liikkumisensa puolesta samaa luokkaa kuin muutama muu samassa kisassa nähty. Tässä näyttäytyy kouluratsastuksen vaikeus yleisölajina. Ennen kuin arvostelua saadaan kehitettyä, kenties tekoälyn avulla, suuntaan, jossa jokaiselle annetulle pisteelle annetaan myös välitön selitys, tuomarityöskentely jää aina jossain määrin arvoitukseksi. Tällä kertaa ei voinut välttyä ajatuksesta, että vaikka Tanskan Mette Skodborg-Merrald nousikin hienosti kakkoseksi, voittoa ei olisi tullut, vaikka hän olisi tunkeutunut neulansilmän läpi.