Kaunis ja innokas Dioradus (Diarado – Coronaris) näyttää kilometrin päähän todella hienolta hevoselta. Kenttään sen laukka on toki ehkä vähän turhankin hieno: se kun etenee paitsi eteen, myös komeasti ilmaan. Ypäjällä 13-vuotias ruuna kuitenkin näytti, että kyllä vähän överilläkin laukalla mennään ainakin kolmen tähden vauhtia..Aada Puranen selittää, että tässä auttaa Dioraduksen esteäly: vaikka se todella haluaa hypätä, se jarruttaa itse hyvin esteistä. Siksi ratsastaja voi antaa mennä, eikä hänen tarvitse alkaa pidättää turhan aikaisin ennen estettä..Ratsastaja mainitsee myös, että Dioraduksen paras puoli on sen hyppykyky, joka yhdistettynä fiksuuteen tehtävissä on kenttäratsastajalle paras henkivakuutus. .Dioradus tuli vuonna 2018 Suomeen Saksasta, missä se oli tehnyt rataesteitä. Estehevonen siitä piti tulla, mutta eläinlääkärintarkastukset eivät olleet priimat..”Pilkku siirtyi nollien välissä oikeaan paikkaan, jolloin siitä tuli meidän budjetille sopiva. On sillä pieniä terveysasioita, mutta niiden kanssa osaamme elää. Totesimme, että eihän hevosten kanssa koskaan tiedä. Sen täysin terveen kanssa voi käydä mitä vain. Nyt Dioradus on mennyt 5 vuotta kenttää. Uskon, että monipuolinen treeni on hevosille parasta, se on se avain, millä ne saa pidettyä kunnossa”, Puranen miettii..Rataesteet haastavat henkisestiSM:issä ratasukko oli koulun jälkeen jaetulla toisella sijalla. Rataesteillä tuli yksi puomi, ja Dioradus oli toinen kahdesta hevosesta, joka ehti aikaan..Puranen kertoo, että koulukokeen kanssa on tehty erittäin iso työ, ja nyt se alkaa sujua. Alun perin ruuna liikkui helposti selkä alhaalla, kaula lyhyenä ja tuntumaa paossa. Pikkuhiljaa se on hyvällä perusratsastuksella saatu toimimaan oikeaoppisesti, mikä tuo kenttäradalla pisteitä. Liikkeet kyllä riittävät..Rataesteet ovat Dioradukselle vahvin osakoe, mutta Puraselle se vaikein..”Vaikka estekoe on meille varmin, eli siinä tulee melkein aina 0 tai 4, se hermostuttaa minua eniten. Yksi puolipidäte väärässä paikkaa, niin se on 4 virhepistettä, joka merkitsee paljon. Esteet ovat helpoin osakoe tehdä virhe”, Puranen selittää..Ypäjän maasto oli ratsukon viides kolmen tähden maasto ja ensimmäinen estevirheetön..”Maastoon on pikkuhiljaa tullut tasaisuutta, ja se on tuottanut tulosta”, Puranen myhäilee..Yhteisten vuosien aikana on tutustuttu yhdessä kaikenlaisiin estetyyppeihin ja tehtäviin, ja Dioradus on saanut luottamusta suorittaa ne. Lisäksi sen liika varovaisuus on vähentynyt, eikä se enää ylihyppää niin paljoa..Neljään tähteen Purasella ei ole kiire. Tämän kauden tavoitteena ovat PM:t syksyllä Ypäjällä, ja 4 tähteä tulee sitten myöhemmin, jos on tullakseen..Poneilla alkuunAada Purasen äiti on vaativaa A:ta kilpaillut kouluratsastaja Kirsi Lappalainen ja isä kansainvälisesti kenttää kilpaillut Perttu Puranen. Ensimmäisen kerran lapsi pistettiin ponin selkään parikuukautisena, ja pienenä hänellä oli ponit Fairy ja Tarzan..”Joilla humppailin menemään, ehkä kerran viikossa tai parissa”, Puranen muistelee..Kun hän oli kolmannella luokalla, hän aloitti ratsastuskoulutunnit Salla Aarion vetäessä ratsastuskoulua Purasten kotitallilla. 12-vuotiaana Aada päätti suunnata kenttäradoille äidin kouluhevosella Aspenhill’s Ivanhoella..”Se oli niin kiltti kuin olla ja voi. Perttukin meni sillä aikanaan jonkin kenttäkisan”, Aada kertoo..Silloin 2010-luvun alkupuolella isä ja äiti lopettelivat kilpailemista, mutta tytär pääsi vauhtiin. Pari vuotta nuorempi pikkuveli Nooa ei innostunut ratsastuksesta, vaan hänen nykyinen lajinsa on golf..Alku kangerteli, sillä Aspenhill’s Ivanhoe katkaisi ikävä kyllä jalkansa tarhassa ennen kuin kenttäkisaura Purasen kanssa ehti alkamaan. Sen sijalle löytyi omakasvatti Carisma d'Aro, jonka kanssa alkoi tavoitteellinen kilpaileminen harraste- ja tutustumisluokissa. Kun tamma oli tarkoitus nostaa metriin, isä nousi selkään – ja ratsukko kaatui maastossa..”Se ei ollut kaikkein kapasiteetikkain hevonen”, Aada Puranen hymähtää..Kilpailemista jatkettiin vielä, mutta erityisesti äiti päätti, että Aadalle pitää alkaa etsiä kilpaurheiluun laadukkaampi ja sitä kautta turvallisempi hevonen. Ja kuten nyt tiedetään, se oikea valkoinen timantti löytyi Perttu Purasen hyvän ystävän Simo Leppäsen kautta. Koko perhe rakastui siihen heti. ."Ei siinä kauaa mietitty, että otetaanko vai ei", Puranen muistelee..Siinä vaiheessa hän oli kilpaillut kentässä vasta 90 sentin tasolla.."Kun sain Dioraduksen, tuntui, kuin olisi vaihtanut Ferrariin. Ensimmäinen talvi harjoiteltiin 80 sentin ylittämistä kotona. Ensimmäisellä kaudella 2018 aloitimme 90 sentin luokista ja samalla kaudella menimme pari metriä ja syksyllä jo kahta tähteä”, Puranen kertoo. .2019 hypättiin ensimmäinen kansainvälinen kilpailu Lempäälässä, ja sen jälkeen on kilpailtu säännöllisesti mutta harvakseltaan ulkomailla: Puolassa, Italiassa, Norjassa ja Ruotsissa..Puranen kertoo, että Dioradus on juuri niin ihana, kuin miltä se näyttää. Verryttelyssä se voi jopa olla pohkeen takana, mutta päästessään lähtökarsinaan kierrokset nousevat. Kotona ja matkustaessa se on rento ja onnellisen oloinen..Muutto pihattoonPuranen ratsastaa nyt ensimmäistä seniorikauttaan. Ajatuksena on pitää ratsastus hyvänä harrastuksena, mutta etsiä leipätyö muualta. Hän on hakenut lukemaan farmasiaa, ja pääsykokeiden tuloksia odotellaan vielä. Kesä menee lähihoitajan sijaisuuksia tehden..Kotitallissa Lapinlahdella on vain 5 hevosta, joista 1,5 on Purasten omia..”Pikkuhiljaa pitää alkaa pitää silmiä auki, jos löytyisi joku tosi kiva nuori siihen rinnalle”, Aada Puranen paljastaa..Dioradus muutti kuluneena keväänä asumaan pihattoon, ja se vaikuttaa sille hyvältä ratkaisulta..”Se on siellä elementissään. En ole koskaan tavannut noin puuhakasta ja veikeää hevosta. Sen kanssa sattuu ja tapahtuu, mutta jos se joutuu johonkin pulaan, sitten se vain odottelee, että ihminen tulee pelastamaan sen”, Puranen kertoo hellyyttä äänessään..Siinä onkin varmasti yksi syy, mihin ratsukon menestys on rakentunut. Kun hevonen luottaa ihmiseen, ja ihminen hevoseen, on helppo luottaa yhteiseen tekemiseen. Kun lisäksi on vielä taitoa ja kapasiteettiä, se saatetaan palkita jopa kultamitalilla..Aada Purasesta ja Dioraduksesta kentän suomenmestarit – Rämäpäinen ratsastaja ja varovainen ratsu ovat voittava yhdistelmä.Puranen miettii miten pitkälle lajissa pääsee ilman täyttä verta.Puranen yllättyi - tuomarit tykkäsivätkin .Aada Purasen ja Dioradus G:n kesä käynnistyi onnenkilpailulla
Kaunis ja innokas Dioradus (Diarado – Coronaris) näyttää kilometrin päähän todella hienolta hevoselta. Kenttään sen laukka on toki ehkä vähän turhankin hieno: se kun etenee paitsi eteen, myös komeasti ilmaan. Ypäjällä 13-vuotias ruuna kuitenkin näytti, että kyllä vähän överilläkin laukalla mennään ainakin kolmen tähden vauhtia..Aada Puranen selittää, että tässä auttaa Dioraduksen esteäly: vaikka se todella haluaa hypätä, se jarruttaa itse hyvin esteistä. Siksi ratsastaja voi antaa mennä, eikä hänen tarvitse alkaa pidättää turhan aikaisin ennen estettä..Ratsastaja mainitsee myös, että Dioraduksen paras puoli on sen hyppykyky, joka yhdistettynä fiksuuteen tehtävissä on kenttäratsastajalle paras henkivakuutus. .Dioradus tuli vuonna 2018 Suomeen Saksasta, missä se oli tehnyt rataesteitä. Estehevonen siitä piti tulla, mutta eläinlääkärintarkastukset eivät olleet priimat..”Pilkku siirtyi nollien välissä oikeaan paikkaan, jolloin siitä tuli meidän budjetille sopiva. On sillä pieniä terveysasioita, mutta niiden kanssa osaamme elää. Totesimme, että eihän hevosten kanssa koskaan tiedä. Sen täysin terveen kanssa voi käydä mitä vain. Nyt Dioradus on mennyt 5 vuotta kenttää. Uskon, että monipuolinen treeni on hevosille parasta, se on se avain, millä ne saa pidettyä kunnossa”, Puranen miettii..Rataesteet haastavat henkisestiSM:issä ratasukko oli koulun jälkeen jaetulla toisella sijalla. Rataesteillä tuli yksi puomi, ja Dioradus oli toinen kahdesta hevosesta, joka ehti aikaan..Puranen kertoo, että koulukokeen kanssa on tehty erittäin iso työ, ja nyt se alkaa sujua. Alun perin ruuna liikkui helposti selkä alhaalla, kaula lyhyenä ja tuntumaa paossa. Pikkuhiljaa se on hyvällä perusratsastuksella saatu toimimaan oikeaoppisesti, mikä tuo kenttäradalla pisteitä. Liikkeet kyllä riittävät..Rataesteet ovat Dioradukselle vahvin osakoe, mutta Puraselle se vaikein..”Vaikka estekoe on meille varmin, eli siinä tulee melkein aina 0 tai 4, se hermostuttaa minua eniten. Yksi puolipidäte väärässä paikkaa, niin se on 4 virhepistettä, joka merkitsee paljon. Esteet ovat helpoin osakoe tehdä virhe”, Puranen selittää..Ypäjän maasto oli ratsukon viides kolmen tähden maasto ja ensimmäinen estevirheetön..”Maastoon on pikkuhiljaa tullut tasaisuutta, ja se on tuottanut tulosta”, Puranen myhäilee..Yhteisten vuosien aikana on tutustuttu yhdessä kaikenlaisiin estetyyppeihin ja tehtäviin, ja Dioradus on saanut luottamusta suorittaa ne. Lisäksi sen liika varovaisuus on vähentynyt, eikä se enää ylihyppää niin paljoa..Neljään tähteen Purasella ei ole kiire. Tämän kauden tavoitteena ovat PM:t syksyllä Ypäjällä, ja 4 tähteä tulee sitten myöhemmin, jos on tullakseen..Poneilla alkuunAada Purasen äiti on vaativaa A:ta kilpaillut kouluratsastaja Kirsi Lappalainen ja isä kansainvälisesti kenttää kilpaillut Perttu Puranen. Ensimmäisen kerran lapsi pistettiin ponin selkään parikuukautisena, ja pienenä hänellä oli ponit Fairy ja Tarzan..”Joilla humppailin menemään, ehkä kerran viikossa tai parissa”, Puranen muistelee..Kun hän oli kolmannella luokalla, hän aloitti ratsastuskoulutunnit Salla Aarion vetäessä ratsastuskoulua Purasten kotitallilla. 12-vuotiaana Aada päätti suunnata kenttäradoille äidin kouluhevosella Aspenhill’s Ivanhoella..”Se oli niin kiltti kuin olla ja voi. Perttukin meni sillä aikanaan jonkin kenttäkisan”, Aada kertoo..Silloin 2010-luvun alkupuolella isä ja äiti lopettelivat kilpailemista, mutta tytär pääsi vauhtiin. Pari vuotta nuorempi pikkuveli Nooa ei innostunut ratsastuksesta, vaan hänen nykyinen lajinsa on golf..Alku kangerteli, sillä Aspenhill’s Ivanhoe katkaisi ikävä kyllä jalkansa tarhassa ennen kuin kenttäkisaura Purasen kanssa ehti alkamaan. Sen sijalle löytyi omakasvatti Carisma d'Aro, jonka kanssa alkoi tavoitteellinen kilpaileminen harraste- ja tutustumisluokissa. Kun tamma oli tarkoitus nostaa metriin, isä nousi selkään – ja ratsukko kaatui maastossa..”Se ei ollut kaikkein kapasiteetikkain hevonen”, Aada Puranen hymähtää..Kilpailemista jatkettiin vielä, mutta erityisesti äiti päätti, että Aadalle pitää alkaa etsiä kilpaurheiluun laadukkaampi ja sitä kautta turvallisempi hevonen. Ja kuten nyt tiedetään, se oikea valkoinen timantti löytyi Perttu Purasen hyvän ystävän Simo Leppäsen kautta. Koko perhe rakastui siihen heti. ."Ei siinä kauaa mietitty, että otetaanko vai ei", Puranen muistelee..Siinä vaiheessa hän oli kilpaillut kentässä vasta 90 sentin tasolla.."Kun sain Dioraduksen, tuntui, kuin olisi vaihtanut Ferrariin. Ensimmäinen talvi harjoiteltiin 80 sentin ylittämistä kotona. Ensimmäisellä kaudella 2018 aloitimme 90 sentin luokista ja samalla kaudella menimme pari metriä ja syksyllä jo kahta tähteä”, Puranen kertoo. .2019 hypättiin ensimmäinen kansainvälinen kilpailu Lempäälässä, ja sen jälkeen on kilpailtu säännöllisesti mutta harvakseltaan ulkomailla: Puolassa, Italiassa, Norjassa ja Ruotsissa..Puranen kertoo, että Dioradus on juuri niin ihana, kuin miltä se näyttää. Verryttelyssä se voi jopa olla pohkeen takana, mutta päästessään lähtökarsinaan kierrokset nousevat. Kotona ja matkustaessa se on rento ja onnellisen oloinen..Muutto pihattoonPuranen ratsastaa nyt ensimmäistä seniorikauttaan. Ajatuksena on pitää ratsastus hyvänä harrastuksena, mutta etsiä leipätyö muualta. Hän on hakenut lukemaan farmasiaa, ja pääsykokeiden tuloksia odotellaan vielä. Kesä menee lähihoitajan sijaisuuksia tehden..Kotitallissa Lapinlahdella on vain 5 hevosta, joista 1,5 on Purasten omia..”Pikkuhiljaa pitää alkaa pitää silmiä auki, jos löytyisi joku tosi kiva nuori siihen rinnalle”, Aada Puranen paljastaa..Dioradus muutti kuluneena keväänä asumaan pihattoon, ja se vaikuttaa sille hyvältä ratkaisulta..”Se on siellä elementissään. En ole koskaan tavannut noin puuhakasta ja veikeää hevosta. Sen kanssa sattuu ja tapahtuu, mutta jos se joutuu johonkin pulaan, sitten se vain odottelee, että ihminen tulee pelastamaan sen”, Puranen kertoo hellyyttä äänessään..Siinä onkin varmasti yksi syy, mihin ratsukon menestys on rakentunut. Kun hevonen luottaa ihmiseen, ja ihminen hevoseen, on helppo luottaa yhteiseen tekemiseen. Kun lisäksi on vielä taitoa ja kapasiteettiä, se saatetaan palkita jopa kultamitalilla..Aada Purasesta ja Dioraduksesta kentän suomenmestarit – Rämäpäinen ratsastaja ja varovainen ratsu ovat voittava yhdistelmä.Puranen miettii miten pitkälle lajissa pääsee ilman täyttä verta.Puranen yllättyi - tuomarit tykkäsivätkin .Aada Purasen ja Dioradus G:n kesä käynnistyi onnenkilpailulla