Epätavallinen taktiikka piti Iisalmen kenttämestaruuksissa: "Sain hyvin vauhdin pois"

Vesiesteeseen oli suorastaan tungosta mitalien selvittyä. Mitalikolmikko hilpaisi sinne aivan vapaaehtoisesti hellepäivän päätteeksi. Vilma Leppäkangas ja pienhevosori Paletin Liekki uusivat suomenhevosten kenttäkullan Iisalmen Tuorilan tilalla pidetyissä mestaruuksissa. Leppäkankaalle taktiikka mitalikasteeseen oli mennä viimeisessä osakokeessa, maastossa, tarpeeksi hiljaa, että pysyy ajassa. Ihanneajan alituksesta kun ei saa mitään hyvityksiä, päin vastoin. Se voi olla helpommin sanottu kuin tehty, kun hevonen on pyrkivää sorttia oleva suomenhevonen. Leppäkangas kuitenkin onnistui ylittämään Paletin Liekillä (Friisin Paletti - A.T. Musta-Ritari) enimmäisajan ja sai 3,6 miinuspistettä."Olin laskenut, että meidän tulos kyllä kestää", hän perusteli. "Sain hyvin vauhdin pois muutamassa kohtaa."Jos eläimestä voisi sanoa 'työnarkomaani', niin tässä olisi sellainen. Paletin Liekin ajatusmaailma on sellainen, että jos jokin tuttu homma on edessä, niin se hoidetaan heti alta pois. Estely-yritykset saavat sen hieman hermostumaan. Mutta kun homma on hoidettu, sitten voi vetää vähän henkeä. Syödä vaikka ruohoa. Tosin siinäkin näkyy tuttu vimma: mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti tehdään sekin. .Liekki on vain 140-senttinen pienhevonen ja Leppäkangas 180, mutta ratsukko antaa silti sopusuhtaisen vaikutelman."Se on niin pirun ryhdikäs", Leppäkangas toteaa oriistaan. Hän kertoo myös, että näki aikoinaan heti, että tässä hevosessa on jotakin enemmän. "Kaksivuotiaana se meille tuli. Siinä on vaan joku semmonen. Se rakastaa suorittaa. Vaikka on nyttemmin pikkuhiljaa jo oppinut jo relaamaankin, mitä ei aiemmin osannut yhtään!"Leppäkangas ja Janna Sironen käsittelevät vireää tapausta tottuneesti ja kokeneesti. Ei voi ehkä sanoa, että ori olisi karjas. Se on enemmänkin äänekäs ja vilkas. Suitsia siltä ei silti missään vaiheessa kodin ulkopuolella oteta pois. "Sitä riskiä en todellakaan halua ottaa, että ori juoksee kisapaikalla irti", Leppäkangas. Ori on hyvinkin moni poni. Tänä vuonna sillä yritetään kolmea mestaruutta: kenttää, valjakkoa ja esteitä. Neljäskin tulee kuvioon lähivuosina, ehkä jo ensi vuonna, kouluratsastus.Leppäkangas on erityisen innostunut vauhtilaji valjakosta."Huomenna pistetään poni valjaisiin ja ajetaan valjakkokamppeilla. Tiistaina lepo ja sitten let's go taas vaan!"Kenttämestaruuksissa ori antoi jo osviittaa siihen, että neljäskin mestaruuslaji voi olla pian sen ohjelmassa. Se keskittyi koulukokeessa hyvin suoritukseensa."Mutta se saattoi myös johtua siitä, että pohjassa oli lauantaina täysi tekeminen, että pysyi pystyssä", Leppäkangas nauroi. "Se ilmeisesti sopi tälle ja pakotti keskittymään. Liekki tikutti aika varmanoloisesti menemään." Kouluareenan pohjaMitalikolmikko paljasti, että jokainen heistä harkitsi vakavasti kotiinlähtöä lauantaina. Siinä soiteltiin valmentajat ja tukijoukot. Mutta päätettiin kuitenkin jäädä. Kisapaikalla oli ollut perjantaiyönä erittäin paikallinen sadekuuro. Niin paikallinen, että lähiympäristössä ei satanut lainkaan. Koulukenttään ajettiin soraa ja paikkaakin hieman siirrettiin. Muita paikkavaihtoehtoja ei kuitenkaan pitkälle kouluradalle ollut ja teknisenä asiantuntijana toiminut Paavo Huttunen arvioi pohjan kunnon tilanteessa riittäväksi. Leppäkangas totesi, että koulukokeesta tuli "kuka kompastelee vähiten" -kisa. Hän sanoi, että inhoaa purnata. "Tuli paha mieli, kun tietää miten vaikea ja kallis näitä kisoja on järjestää. Mutta fakta on, että eilinen ei ollut hyvä. Tuommosilla pohjilla meneminen on veren kerjäämistä nenästä, kun nämä hevoset tuppaavat hajoamaan muutenkin", hän pohti. Raveissa kilpailueläinlääkärinä pajon toimiva Johanna Sokka kävi erityisen kuumana lauantaina. "Perstuntuma sanoi, että älä mene ja perstuntuma on yleensä oikeassa", hän kertoi. Sokka jäi koulukokeen jälkeen toiseksiviimeiseksi ja mietti jättääkö leikki kesken. Mutta hän jatkoi estekokeeseen ja vielä seuraavaankin päivään. "No mä nukuin yön yli ja join yhden lonkeron."Pohja kuitenkin imi hyvin vettä lauantain ja sunnuntain välisen yön, jolloin maastokokeessa mentiin jo hyvissä olosuhteissa.Maasto on hänen Rokki Rols -ruunansa (Turon Into - Niko-Vokker) vahvinta osaamista ja niin se nousi puhtaasti aikaan menneenä viimeiseltä tilalta hopealle. Hän paineli menemään isoa kovaa ensimmäisenä maastoon startanneena siksikin, että kello ranteessa ei paristakaan yrityksestä käynnistynyt, ja oli mentävä sokkona. "Sai hyvin hengen auki heti alkuun."Mitä maastoon tulee, hän oli tyytyväinen maastoratamestari Jarmo Tuorilaisen kädenjälkeen."Tämä oli hyvä mestaruusrata tähän kohtaan. Kaikki oikeat elementit, kun oli kaksi vesiestettä ja hautoja monenlaisia. Ja kaikki pääsivät maaliin, vaikka oli uusiakin hevosia."Sokka huomautti, että säännöt olisivat antaneet myöten koulukokeen siirtämisen lyhyellekin radalle ja niin hänen mielestään olisi kuulunut toimia. "Puoli tuntia radanopetteluaikaa kaikille ja sinnehän oltais kaikki menty samalta viivalta", hän sanoi. Pronssimitalisti on ensikertalainen. Paula Pajunen oli tyttärensä kanssa liikenteessä Porvoosta asti. "Oltiin viime vuonna neljänsiä."Hän sanoi ratsastaneensa "luokattoman huonosti" lauantaina. "Mietin vain, että missä ne pehmeät kohdat on ja rataesteillä muuten vaan mokailin."Kotiinlähtö kangasteli mielessä hänelläkin, mutta soitto valmentaja Minna Pekkalalle ja keskustelu tyttären kanssa saivat jäämään jäämään ja katsomaan tilanteen sunnuntaina. Se osoittautui viisaaksi päätökseksi.Hän kertoo ostaneensa kulomustan tamma Rinna Låglandin (Ramses Lågland - Vokkerilla) aikoinaan parin videon ja valokuvan perusteella kahdeksan vuotta sitten. Yhteistyö on sitä luokkaa, että tamma menee vaikka takaperin puuhun, jos pyydetään. "Etenkin maastoradalla, kun vauhti on päällä, jos olen itse menossa, tamma ei sano ei."Rataesteet ratsastaja kokee astetta vaikeammiksi ja siksi osallistuminen estemestaruuksiin on vielä haaveen tasolla.Luonteeltaan tamma on hieman totinen, se on helposti ahdistuva ja vieraisiin ihmisiin epäluuloisesti suhtautuva. Kengittäjä pystyi kengittämään sen vasta kuusivuotiaana. "Niinpä minun piti opetella myös kengittämään."Tämän tasoinen yhteen hitsautuminen toimii hyvässä ja huonossa: "Se reagoi mun ajatuksiin. Jos mä ajattelen vääriä asioita, me otetaan puomeja.".Tulokset täällä.Ride for Salla-MariIisalmen mestaruuskisat kulkivat nimellä Ride for Salla-Mari. Kyseessä on vuonna 2020 tapaturmaisesti uudenvuoden aattona IIsalmen keskustan vesistöön vain 20-vuotiaana menehtynyt Salla-Mari, kisajärjestäjäperhe Tuorilaisten lahjakas kenttäratsastajatytär. Salla-Mari oli ratsastavan perheen keskushenkilö, jota ei unohdeta. Kristiina Tuorilainen ei pysty vieläkään puhumaan tyttärestään ilman kyyneliä, mutta kenttäratsastusyhteisö on suurena apuna vanhempiens surussa.Salla Marin Sandrine Tuor (Rock N Jetset - Bayus) voitti metrin luokan hänen siskonsa Saaran ratsastamana.

Epätavallinen taktiikka piti Iisalmen kenttämestaruuksissa: "Sain hyvin vauhdin pois"

Aiheeseen liittyvää

Tammapalkkioiden haku ajankohtaista – kaikista tammoista hakemusta ei tarvita

Ratsastuksen viikko 38: Nuorten estehevosten MM:t ja syyskisat Ypäjällä

Hevosen viimeinen maanantai ei ole kiireinen

Kuka saa lopettaa hevosen – ja mitä tilanteessa pitää tietää?