Kasvattajan tavoitteena kasvattaa hevosia sellaisella reaktiokyvyllä, ettei itse voi nousta selkään - paneelikeskustelu kiinnosti Ypäjällä

Vakavastihan esteratsastus on toki otettava, mutta Salla Varentin puhetaidot ja ote alaan estivät luennon muuttumisen kuivakkaaksi. Paneelikeskustelussa kuultiin paljon mielenkiintoisia puheenvuoroja, ja illan iso tähti oli myös lentävä lääkäri, esteradoille muutamia vuosia sitten, pitkän, pitkän tauon jälkeen palannut Satu Väihkönen, joka ratsasti ennakkoluulottomasti ja korjauksia tehden kahdella energisellä nuorella hevosellaan ihanan Markus Scharmannin valmennuksessa. Paneelikeskustelussa mukana oli kasvattajia, sisäänratsastajia ja kilparatsastajia, joista kaksi kolmesta tosin tekee itse säännöllisesti myös sisääänratsastuksia. Mielenkiintoinen kasvattajaosuus on luettavissa erikseen alla linkitetyssä artikkelissa.Sisäänratsastajia paneelissa edustivat Hanna-Mari Korpi, Riikka Harjula ja Iina Purontakanen, kilparatsastajia Salla Varenti, Maija Yli-Huhtala ja Sanna Mikkola. Ei virheitäKaikki ratsuttajat haluavat mielellään hyvin valmistellun hevosen, mutta sitäkin enemmän hevosen, jonka kanssa ei ole tehty virheitä. Nuoren hevosen kanssa asiat pitää tehdä systemaattisesti ja selkeästi. Hyvää on se, että enää vain ani harvalle ammattilaiselle tulee hevosia, joiden kanssa on mokattu, mutta siitä ei kerrota ratsuttajalle.”Ehkä se johtuu siitä, että enää ei ole häpeällistä, jos ei pysty laittamaan omaa hevostaan”, kasvattaja Veera Leskelä veikkasi.Iina Purontakanen totesi, että pääsääntöisesti suomenhevoset reagoivat vähemmän ja ovat reaktioissaan pienempiä Selkeä etu on se, jos hevosella on ajettu ennen ratsutusta, koska silloin asiat sujuvat puolet helpommin ja nopeammin. Este- ja kouluratsutKaikki ratsuttajat pitivät hyvänä, että nuoret hevoset tekevät saman monipuolisen alkukoulutuksen maastoineen ja esteineen, oli niistä tulossa sitten este- tai kouluhevosia. Vain yhden ratsuttajan ja yhden hevosen kohdalla omistajan ohje oli ollut, että tätä ei sitten viedä yhdenkään puomin yli.Salla Varenti korosti, että pitkälle jalostetut este- ja kouluhevoset ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Kun pääsee istumaan oikein hienon kouluratsun selkään, se jo varsana nostaa rintakehänsä ja lähtee liikkumaan upeasti ylämäkeen, siinä kun moni estehevonen hyökkää alas ja juoksee naruille.Estehevonen säikähtää sitä, jos sen jalka osuu vähänkin selkäännousujakkaraan, mutta se taas ei säikähdä pyrähtävää lintua tai heiluvia lippuja, jotka tyypillisesti ovat kouluhevosilla kauhistus. Kouluhevosen vahvuus on ratsastettavuus, tosin isoliikkeisten, hämähäkkimäisten hevosten kokoamiseen on ymmärrettävä käyttää aikaa. Estehevosetkaan eivät pärjää enää ilman ratsastettavuutta, mutta eroa kouluhevosiin on.Varenti totesi kasvattavansa niitä estehevosia, joilla tavallisen ihmisen on kiva ratsastaa. Kasvattajia paikalla edustanut Helena Wistin äiti Tarja Wist taas kertoi, että hänen tavoitteensa on kasvattaa hevosia sellaisella reaktiokyvyllä, että hän ei itse voi nousta selkään.Estehevonen varoo puomia luonnonlahjana, mutta kouluhevosen takajalka tulee luonnostaan niin alle, että ratsastajan on osattava jättää tarpeeksi kauas puomeista.Varenti korosti jalostuksen kehittymistä: enää eläinsuojelijoiden takia ei voisi olla Totilaksen tapaista stressireaktion ilmentymää, ja taas oikein huimasti takajalkojaan avaava estehevonen leijuu esteiden päällä niin kauan, että voittaja on jo maalissa ja vienyt rahat.”Tosin Paul Schockemöhleä lainaten: scouppi ei mene koskaan muodista”, Tarja Wist muistutti.”Urheilu määrää, mihin suuntaan mennään”, totesi tutun ammattitaitoinen juontaja Håkan Wahlman. Millainen valmistelu?Kilparatsastajille oli eroa siinä, kuinka paljon he toivoivat hevosten tehneen ennen ratsutukseen tulemista.”Mua ei harmita jos 5-vuotiaaksi hevosta ei ole käytetty missään”, Sanna Mikkola sanoi.Hän suosii sitä, että tehdään paljon hyvää työtä kotona, ja sitten mennään kilpailuihin, kun on sen aika. Hanna-Mari Korpi kertoi, että he itse ottavat mielellään aina 1 tai 2 hevosta vanhempien hevosten kanssa samaan reissuun katsomaan vieraita paikkoja, niin nuoret oppivat rauhallisuutta vanhemmiltaan. Maija Yli-Huhtala ei ehdi käyttää hevosia muualla treeneissä, mutta toteaa, että hevoset oppivat toimimaan kilpailuissakin.Salla Varenti epäili, että Yli-Huhtala tekee kotona niin paljon ja niin hyvin, mutta hän suositteli, että tavallisten kuolevaisten kannattaa tehdä erikseen olosuhdeharjoittelua.”Saaliseläimenä hevosen pitää pystyä ennakoimaan, mitä tulee”, hän painotti.Kasvattaja Veera Leskelä huomautti, että Kyvyt esiin -tapahtumat ovat hyvä harjoittelutapahtuma. Melkein kaikki nuoret hevoset jäätyvät ensimmäisellä kerralla, mutta jo toisella kerralla ne uskaltavat hypätä. Russi voi olla tärkeinYhdessä oltiin sitä mieltä, että kaikista hevosista ei ole kilpahevosiksi, ja niiden kanssa ei kannata yrittää väkisin.”Mä olen kyllä huono sanomaan, mutta kyllähän omistajatkin sen itse huomaa ja totuus tulee ilmi”, Yli-Huhtala naurahti.Varenti korosti, että jokaisella hevosella on arvo ja kilpailullinen arvo erikseen.”Mun paras hevonen on russi, joka on 19 vuotta opettanut lapsia menemään ilman talutusta ja laukkaamaan ensimmäistä kertaa. Sen tuomia onnistumisia ei voi mitata missään rahassa”, hän sanoi.Silloin kun kilpauralle tähdätään, ja työ tuo tulostakin, kärsivällisyyden merkitystä ei voi liikaa korostaa.”Kun kerrotaan hienoja tarinoita menestyneistä hevosista, niitä yhdistää se, että koskaan, kukaan ei ole päässyt kuukaudessa mihinkään”, Varenti sanoi.Se tarkoittaa myös rahanmenoa. Jos ratsutushinta on 1500 euroa, vuosi tarkoittaa sen kertomista 12:lla. Jos ratsutusta tehdään kolme vuotta, kerrotaan sekin kolmella. Lukua ei tapahtumassa laskettu, mutta se on 54 000 euroa..Jos ratsutusta tehdään kolme vuotta, kerrotaan sekin kolmella. Lukua ei tapahtumassa laskettu, mutta se on 54 000 euroa.Ratsutuksen hinta. Kilpailupäivät miinukselleRahasta puhuttiin tällä kertaa lähinnä ratsuttajia ja erityisesti heidän kilpailupäiviään ajatellen. Niiden aikana ratsuttaja perinteisesti ottaa kovasti takkiin. Usein omistaja maksaa kulut, mutta ratsuttaja käyttää kisoihin kokonaisen työpäivän ja maksaa sen ajaksi talliinsa työntekijän.Panelistien ai auttanut kuin myöntää, että kisapäivät tehdään intohimosta, ilman taloudellista syytä.Hyväksi lääkkeeksi ei laskettu myyntiprovisioitakaan, sillä ne ovat varsin epävarmaa rahantuloa.Riikka Harjula huomautti, että olisi löydettävä keinot ja tavat, joissa hevonen voisi olla osittain kasvattajansa tai omistajansa luona, jolloin sen pitämisen kustannuksia saadaan laskettua. Suomen tämän hetken kilpailujärjestelmään oltiin tyytyväisiä. Se mitä Keski-Euroopasta kaivataan, ovat kasvattajan ominaisuudessa paneelissa olleen Johanna Talvion pienet laadukkaat harjoituskisat, joihin on helppo ja halpa mennä tiheästikin ja joissa sopii ratsastaa vaikka useamman kierroksen. Yli-Huhtala huomautti, että jonkin verran kesään mahtui myös ratoja, jotka eivät olleet kehittäviä ainakaan niille nuorille hevosilla, joiden selässä oli kokemattomampi ratsastaja.Ossi Sopenluoma yleisöstä kertoi kiinnostavasta uudistuksesta Ruotsin sääntöihin: siellä alle 105 sentin luokissa hylätään vasta kolmannesta kiellosta. Sillä tavoin nuorille hevosille ja ratsastajille saadaan parempaa kokemusta.Lopuksi puhuttiin siitä, miten uusi ostaja parhaiten löytäisi hyvät varsat ja ratsuttajat, ja mietittiin yhteisrekisterin perustamista kohtaamisen helpottamiseksi. .Pointteja esteratsukasvatuksesta: aiemmin neuvottiin, että astuta paras parhaalla ja toivo parasta, nykyään pitää osata valita paras yhdistelmä

Kasvattajan tavoitteena kasvattaa hevosia sellaisella reaktiokyvyllä, ettei itse voi nousta selkään - paneelikeskustelu kiinnosti Ypäjällä

Aiheeseen liittyvää