Pariisin olympialaisissa oli kaksi suomalaista kenttäratsastajaa myös sata vuotta sitten - Lars Ehrnrooth ratsasti 7 kilometriä ylimääräistä

Heinäkuun 26. päivä alkavat vuoden 2024 olympiakisat Pariisissa. Suomi on saanut kisoihin mukaan 5 ratsastajaa, kaksi kenttäratsastajaa ja kolme kouluratsastajaa. Paralympialaiset ratsastetaan olympialaisten jälkeen, ja myös siellä starttaa 3 ratsastajaa. Mutta jo tasan sata vuotta sitten, 1924, kaksi suomalaista ratsastajaa osallistui olympiakisoihin. Kisat järjestettiin Pariisin lähellä sijaitsevalla 1907 valmistuneella Stade Olympique Yves-du-Manoir -stadionilla, joka on vieläkin käytössä. Suomen ratsastusurheilun historia -teoksen kirjottaja Erkki Vasara kertoo:”Vuonna 1924 Pariisissa Suomi keskittyi kenttäkilpailuun, joka monipuolisuudessaan antoi tasoitusta varsin heikkotasoisille, mutta sitkeille suomalaishevosille.”Suomea edustivat Lars Ehrnrooth Salomella ja Viljo Forssell Amorilla. Molemmat olivat ratsuväen upseereita, kuten valtaosa kilparatsastajista tuohon aikaan, ja toimivat olympialaisten jälkeen lajin kehittäjinä ja vaikuttajina Suomessa. Lars Ehrnrooth oli legendaarisen kenraali Adolf Ehrnroothin veli.Forssell ei loppujen lopuksi päässyt osallistumaan lainkaan, koska hänen hevosensa alkoi ontua juuri ennen kilpailun alkua. Lars Ehrnrooth taas oli hyvissä asemissa kouluosuuden jälkeen. Vasara kirjoittaa:”Lars Ehrnrooth suoriutui sekaestelaukasta oivallisesti, mutta sitä seuranneella matkaratsastusosuudella alkoivat vaikeudet. Paikalla ollut toimittaja Yrjö Halme kertoi, että "oli tehty anteeksiantamaton virhe siinä, ettei tiennäyttäjiä oltu kunnolla opetettu". "Siitä seurasi, että ensimmäiset ratsukot, joiden joukossa myös Ehrnrooth, joutuivat ratsastamaan 6-7 kilometriä liikaa vaaditussa ajassa. 15 kilometrin asemesta 21 kilometriä! Suorituksen jälkeen hevoset eivät saaneet levähtää lainkaan, vaan joutuivat lähtemään suoraan maastoratsastusosuudelle.””Maasto-osuudella Salome hevonen oli jo niin rasittunut, että se kaatui ja loukkaantui, ja Lars Ehrnrooth joutui keskeyttämään. Tapahtumat olivat mitä valitettavin esimerkki 1920-luvun hyvin heikkotasoisista olympiajärjestelyistä.”.Kenttäkilpailu olympialaisissaTässä kannattaa kertoa, että kenttäkilpailussa oli vielä vuoteen 2004 asti nykyisen maasto-osuuden lisäksi myös matkaosuus ja risuestelaukkaosuus.Vanhan, pitkän, formaatin kestävyyskoe käsitti 4 osiota: A-vaiheen lämmittelyosuuden tiellä ja maastossa, B oli steeplechase -risuestelaukka, C-osuudella palattiin jäähdyttelemään tielle ja maastoon ravissa ennen D-osuutta, eli varsinaisia maastoesteitä, jota edelsi 10 minuutin tauko. Hevosta ei myöskään päästetty maastoesteille, ennen kuin sen syke oli alle 80 lyöntiä minuutissa. Aiemmin mukana oli vaihe E, joka oli parin kilometrin sileä laukka. Tästä luovuttiin kuitenkin jo vuonna 1967. Vuonna 2004 Ateenassa ohjelmassa oli uusi, lyhyempi malli. Badminton ja muutama muu perinteinen kisajärjestäjä pysytteli vanhassa formaatissa vielä muutaman vuoden, mutta uusi formaatti oli tullut jäädäkseen. Vuonna 2024 olympialaisten kenttäratsastus on omansalainen formaatti, joka on vaativuudeltaan jotakin 5 ja 4 tähden välistä. Maastoa on kirjavan osallistujistonsa takia "helpotettu", eli se ei vastaa esimerkiksi 5 tähden kilpailu Badmintonin vaikeustasoa, mutta toisaalta rataesteet ovat 130 sentissä ja koulukokeessa käytetään hieman vaikeampaa ohjelmaa, jota ei juurikaan ratsasteta missään muualla. Neljän tähden kansainvälinen kenttätuomari Seppo Laine selostaa Pariisin kenttäkisan Ylelle. Hän ei ole jäänyt vanhaa formaattia haikailemaan. "Mitä se kannattaa, mennyt mikä mennyt. Siinä oli hyvät ja huonot puolensa. Olihan se hevosille rankka, mutta toisaalta, takasi, että ne olivat kovassa kisakunnossa", hän muotoilee.Eikä unohdeta sitä, että Laine on ainoana ihmisenä maailmassa startannut pitkän kansainvälisen formaatin myös suomenhevosella. Veli-Pili meni PM-kisoissa silloisen pitkän kaksi tähteä, mikä on nykymittapuussa pitkä kolme tähteä. Steeplechase-osuudenkin se selvitti, vaikkei sentään kyennyt laukkaamaan ihan vaadittua 690 metriä sekunnissa..Maailman paras suomenratsu – ei tällaisia kai enää tehdäkään. Mutta ei Suomella niin huonosti mennyt, koska ainakin murunen kultamitalista kuuluu myös meille. Ernst Linder, joka voitti Pariisissa kouluratsastuksen olympiakultaa hevosellaan Piccolomini, oli suomalaissyntyinen ratsuväenkenraali, joka oli muuttanut Ruotsiin ja edusti Ruotsia 1924 Pariisissa. Linderillä oli kuitenkin koko elämänsä läheiset suhteet syntymämaahansa. Hän oli marsalkka Mannerheimin läheinen ystävä ja toimi Talvisodassa vapaaehtoisista ruotsalaisista kootun rykmentin komentajana.Ratsastuksessa Ruotsi oli täysin ylivoimainen vuonna 1924, he saivat ratsastuksen eri lajeissa 4 kultamitalia. Kenttäratsastuksessa, joka tuolloin oli sallittu vain sotilasratsastajille, Ruotsi otti hopeaa joukkueena. Toiseksi menestynein oli Hollanti ja kolmantena Sveitsi.Vaikka Ruotsi menestyi ratsastuksessa, koko Suomen urheilun kannalta Pariisin olympialaiset 1924 olivat suuri menestys. Paavo Nurmi juoksi kokonaista 5 kultamitalia ja Suomi sai kaiken kaikkiaan 37 mitalia, joista 14 kultaista, ja oli mitalitilastossa toinen.

Pariisin olympialaisissa oli kaksi suomalaista kenttäratsastajaa myös sata vuotta sitten - Lars Ehrnrooth ratsasti 7 kilometriä ylimääräistä

Aiheeseen liittyvää