"Pikkutytön unelma käymässä toteen"

Kouluratsastaja Kati Kallio, 36, on tätä luettaessa lähtenyt kotoaan Kauhavalta ajamaan kohti Hyvinkäätä. Huomenna on elämän ensimmäinen grand prix -tason startti, ensimmäisellä ostamallaan ja vielä alusta asti itse kouluttamalla ratsuhevosella, 13-vuotiaalla Radcliffillä (Romanov - Karon). Vielä ennen ilmottautumistaan Pohjola-kaudelle, Kallio mietti, että pitäisikö sittenkin pysyä vielä small tourissa, joka oli hänen siskonsa Ellan valinta. Mutta hän päätti tähytä ylemmäs. "Viime talvena alkoi tuntua siltä, että hevonen alkoi kypsyä uudelle tasolle. Ja kun kotona pystyttiin ratsastamaan GP-rata rikkeittä, päätin, että mennään kokeilemaan.""Mutta on tämä ihan uskomatonta, että ollaan mukana finaalissa", Kallio toteaa hyväntuulisena. "Epätodellista! Pikkutytön unelma on käymässä toteen."Grand prix'ssä. Pohjola Grand Tourin finaali käydään GP kür-luokkana, mikä tietysti antaa vähän enemmän vapauksia. Mutta yhtä kaikki vaaditut asiat on näytettävä. Eli piaffit, passaget, piruetit ja vaihdot. "Koreagrafia ei ole kauhean haastava, omia high lightejä tietysti korostetaan, mutta niin, että jää hyvä kokemus. Ja kaikki tämä tangon tahdissa."Hight lightejä löytyy erityisesti raviohjelmasta ja erityisesti lisäykset ovat hevosen hyvää osaamista: "Piaffissa pysyy hyvin tahti ja hevonen istuu siinä hyvin. Passagessa hevonen tarvitsee vielä lisää ilmaa", ratsastaja tuumaa. Tähän kohtaan hän toistaa joka-kouluratsastajan mantran. "Hevonen tarvitsee tietysti vielä lisää voimaa."Se on erityisen totta, sillä Radcliff on saksalaiseksikin kouluruunaksi iso, 180 senttiä sä'ältä. "Mietittiin valmentajan kanssa, että uskalletaanko me nostaa tasoa, mutta päätettiin, että kokeillaan nyt."Kisa tuli loppujen lopuksi eteen nopeasti ja oli ryhdyttävä kür-ohjelman tekoon. "Oltiin heinäkuussa Husössä kolmannessa osakilpailussa ja siellä laskettiin, että saatetaan mahtua finaaliin."Kallio oli että "jahas!". Hän ei tule henkseleitä paukuttaen, hän ei tule voittamaan, eikä hakemaan pääsylippua Helsinki Horse Show'n finaaliin. "Siellä on niin kovia nimiä, että me tullaan katsomaan missä mennään ja yritetään tehdä hyvä rata, jotta saadaan kokemusta. Mutta sitten se, että milloin se on se oikea hetki? Päätettiin valmentajan kanssa, että se on nyt. Kisat eivät ole ykköstavoite itsessään, vaan enemmänkin se, että pääsee hevosen kanssa yhdessä eteenpäin."Kisat tuovat aina omat elementtinsä asiaan, kun "20-30 tehtävää pitää saada virheettä ratsastettua". "Siinä on tekemistä, kun ne yrittää suorittaa."Kokonsa takia hevonen on valmisteltava hyvin jokaiseen liikkeeseen. . MatkaIsraelilainen valmentaja Mirja Arzi on kulkenut Kallion kanssa pitkän matkan, jo siitä asti, kun Kallio perheen lämminveriravureilla siskonsa kanssa hevosharrastuksen kotonaan kauhavalaisella maatilalla aloitti. Nykyään toinen koti on Oulussa, jossa Kallio tekee päivätyötään lastentautien erikoislääkärinä Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa. Sisko jäi pitämään perheen maatilaa sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Vuonna 1998 Rengon perhe osti puhtaasti jenkkisukuisen lämminveriori Star of Gaten (To the Gate - Noble Wejover). 19-aikaisella hevosella on takanaan lyhyt raviura, mutta uusilla omistajillaan sillä ei startattu lainkaan raveissa, vaan se ryhtyi heti ratsuksi. Sille ostettiin seuraksi tamma V.G. Rappy (Bon Mot - Pay Dirt), jonka kanssa se sai kaksi jälkeläistäkin, oriit Star of Happyn, josta tuli isosiskon Ellan hevonen ja Sacrosanctin, josta tuli ratsu Katille. Kallio muistelee oritta lämmöllä. Se koulutettiin niin pitkälle, kuin ravurin rakenteella ja geeniperimällä on mahdollista. "Laukasta ei koskaan saatu kovin hyvää, mutta kyllä se kaiken muun oppi ja kulki ihan oikein päin. Siskohan starttasi sillä omallaan vaativaakin." Vuodet lämminveriravureiden kanssa opettivat hevosista."Se ei ole keneltäkään pois, että opettelee, miten lämminveriravurin saa kantamaan paremmin ratsastajaansa. Dressagea on opetettu kamelillekin. Oli yllättävää, miten hyvin Sakkekin oppi nousemaan etuosastaan. Sitä luultiin loppuvaiheessa saksalaiseksi ratsuponiksi, kun se oli saanut lihasta niihin kohtiin, missä sitä ratsulla pitää olla.""Hevosen ehdoilla, asteittain, ei liian vakavasti. Ilman hyvää laukkaa, koska sitä ei ollut saatavissa."Hevoset olivat ja ovat yhä erittäin rakkaita ja elävät Kallion lapsuudenkodissa eläkepappoina yhäkin. "Siskon lapset niillä välillä vähän ratsastelee."Kallio kertoo, että isosisko Leena Renko oli se, joka rupesi haluamaan hevosta. Hänen ollessaan kolmannella luokalla peruskoulussa, löytyi ex-ravuri suomenhevonen Etu-Posti (Etuvei - Hovi-Posti). Tämän jälkeen nuoremmat siskokset halusivat omat hevosensa, ja saivat lämminveriset. Leena ei enää aktiivisesti ratsasta, Kati ja Ella jäivät lajiin. Ravurit tutustuttivat sisarukset myös Arziin paikallisella ratsastuskoululla ja he alkoivat käydä tämän valmennuksissa. "Mirjasta tämä minun intohimo kouluratsastukseen on syttynyt." Saksan löytöRadcliff löytyi Saksasta kasvattajalta nelivuotiaana vuonna 2015. Kallio oli jo pitkään etsinyt sopivaa ja kiertänyt monet huutokaupat ja kasvattajat. Tuonakin päivänä piti ostaa joku ihan muu hevonen, mutta tämän kohdalla klikkasi heti, vaikka kasvattaja Harli Seifertin työntekijä Swen Peters olikin sitä mieltä, sen kokoluokan hevonen on ehkä enemmänkin miesratsastajan valinta. "Mutta kun kävin kokeilemassa, tämä tuntui heti omalta. Ja kun lähdettiin, se jäi karsinansa ikkunasta katsomaan perään. Päätin, että voi vitsi, kyllä se tuo taitaa olla."Hyppäys saksalaisratsun satulaan oli kirjaimellisesti iso, sillä aiempi ratsu Sacrosainct oli vain 155-senttiä sä'ältä. Luonteeltaan hevonen on taipuisa ja nöyrä."Kuuntelee ratsastajaansa ja tekee kaiken asiallisesti. Joskus se on vähän diesel, mutta ei sekään haittaa. Se on niin ihana luonne."Entä mitkä tavoitteet Radcliffin kanssa ensi vuonna?"Sellainen kova tavoite olisi, että grand prix'tä pitäisi päästä starttaamaan."

"Pikkutytön unelma käymässä toteen"

Aiheeseen liittyvää