Ratsastuksen tulevaisuus

Vantaalla arviolta pari-kolme sataa ratsastusihmistä on kokoontunut pohtimaan lajin tulevaisuutta.

Päivän alkuun nuoriso- ja liikuntapolitiikan osaston ylijohtaja Esko Ranto opetus- ja kulttuuriministeriöstä painotti liikunnan merkitystä.  Rannon mukaan liikunta on saatava osaksi kansalaisten jokapäiväistä elämää.  Osaksi tämä on tapahtunut, osaksi ei.  Hän totesi,  että on surullista että hän (arviolta 50-60-vuotias) todennäköisesti pesisi Cooperin testissä suurimman osan tämän päivän parikymppisistä.

Mitä lajin uskottavuuteen tulee, Ranto viitasi vastuullisuuteen ja erityisesti ympäristöön.

"Helsinki Horse Show toimii esimerkillisesti, mutta joudumme menemään näihin kysymyksiin vielä paljon isommin. Ympäristöasiat eivät ratkea pelkästään jätteitä pohtimalla vaan pohtimalla isompia kysymyksiä", Ranto pohti.

Tulevaisuuden tutkija, kauppatieteiden tohtori, ennakoinnin ja kompleksisuuden dosentti, jalkapallosta tuttu Mika Aaltonen ottaa keskiöön ihmisen.  Aaltosen teesi on, että lopulta kaikki yhteiskunnallisesti arvokas ja kestävä toiminta keskittyy maailmassa ensisijaisesti ihmisten hyvinvointiin.  Peruspilarina keskustelussa tulisi olla pyrkimys aitoon demokratiaan.

Ihmisten hyvinvointiin vaikuttaa kolme asiaa: mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään, mahdollisuus vaikuttaa yhteisön elämään ja mahdollisuus ansaita kohtuullinen elanto. Eri asia sitten, miten tämä toteutuu tämän päivän maailmassa, jossa työkin muuttaa sinne, missä on halvin työvoima.

Anna-Maija Bernard kertoi Helsinki International Horse Show'n ponnisteluista kohti kestävää kehitystä.

"Haluamme olla maailman johtava kestävän kehityksen ratsastustapahtuma", hän sanoi. Oman tapahtuman sähköjen tuottaminen omilla urheilijoilla (hevosten lannalla) oli kuitenkin vasta ensimmäinen etappi. ”Me pystymme vielä parempaan.”

Lannalla tuotettiin viikonsähköntarve ja 288 000 km pystyi vielä sähköautolla ajamaan.

Viime vuotinen Horse Show oli "zero waste". "Kaikki mikä pystytään kierrättämään, kierrätettiin."

Kouluratsastuksen maajoukkuevalmentaja Rien van der Schaft piti viimeisen puheenvuoron ennen lounastaukoa.

"Kouluratsastus on hevosta varten, hevonen ei ole kouluratsastusta varten", hän aloitti. Mitä tämä tarkoittaa?

Se tarkoittaa, että kouluratsastus (suomeksi dressage, joka sanana kattaa myös "sileän työskentelyn", eli koulutuksen), tekee hevosesta paremman, vahvemman, kestävämmän ja tyytyväisemmän. Kouluratsastus kehittää hevosessa kaikkia niitä ominaisuuksia, joita siinä on ennestäänkin, ja siinä se myös eroaa sirkustemppuilusta - jossa viimeksi mainitussakaan ei van der Schaftin mielestä ole mitään pahaa.

Van der Schaft viittasi kaikkialla käytävään keskusteluun kilpahevosen hyvinvoinnista ja muistutti, että kouluratsastus on vuosisatoja vanha asia. Se on keksitty kauan ennen kuin mitään kilpailuja vielä olikaan. Kouluratsastuksen  metodit kehitettiin,  jotta hevosesta tulisi parempi. Kouluratsastus tekee hevosen kehon ja sen jälkeen myös sen mielen paremmaksi.

"Se, että sitten mennään kilpa-areenalla katsomaan kuka tekee tämän parhaiten, siinä ei liene mitään pahaa tai väärää", van der Schaft päätti.

Iltapäivän aluksi pidettiin paneelikeskustelu, jonka keskiössä oli hevosen hyvinvointi.

SEY:n Kati Pulli, eläinlääkäri Kati Niinistö, esteratsastaja ja liiton hallituksen jäsen Salla Varenti ja kenttäratsastaja Aki Karhapää keskustelivat keskeisistä asioista. Esimerkiksi siitä, että ihmiset eivät pelkästään inhimillistä, vaan myös ihmisenkaltaistavat hevosia, ja se on ongelmallista. Se on ongelmallista, sillä hevonen ei tarvitse samoja asioita kuin ihminen, ja päinvastoin.
Tilanne on haasteellinen, sillä kuten Varenti kertoi, hänenkin tallistaan oli tehty eläinsuojeluvalitus, siksi, että hevoset olivat sähkölanka-aidan takana.  Varenti suhtautuu tähän positiivisesti. "Tämäntyyppistä tulee. Ja se onkin tärkeää että tulee, koska vain silloin päästään hetkeen kiinni,  kertomaan ihmisille miksi näin on. Ja että me ei pyritä tällä tavalla rankaisemaan niitä hevosia."

Ruotsalainen pitkän linjan huippuratsastaja Maria Gretzer antoi neuvoja suomalaiselle ratsastukselle siinä, miten kehittyä urheilussa.

Suomessa moni asia on hyvällä mallilla, hän näkee. Gretzer painotti erityisesti valmennusjärjestelmää. Sen on oltava joka tasolla vaatimusten mukainen ja sellainen, että se vie oikeaan suuntaan. Ruotsalainen valmennusjärjestelmä on katseenkestävä.

Markku Söderberg piti alustuksen ruotsalaisen onnistumisen taustatekijöistä.  Naapurimaassa on perinteitä ja rahaa.  Ruotsin ratsastajainliitossa on 154 000 jäsentä ja puoli miljoonaa hevosia harrastavaa ihmistä.  320 000 hevosta kaikkiaan.

Hallitus antaa 200 miljoonaa euroa vuodessa nuorisourheilun tukemiseen. Ratsastusurheilu muiden lajien joukossa pääsee nauttimaan tästä tuesta.  Rahaa ei anneta yrityksille, mutta urheiluseuroille.

Ruotsissa kunnat on velvoitettu tarjoamaan asukkaille mahdollisuuden päästä harrastamaan omaa urheilulajiaan.

Lisää maanantaina RatsastusPLUSsassa.  Maria Gretzerin haastattelu on perjantain Hevosurheilussa.