Ratsastuskoulumestaruuksien huippuopettaja Salla Salkola lopettelee

Salkola kertoo, että hänestä myös tuntuu, että joitain vuosia sitten sairastettu burn-out on vienyt tekemisestä jo parhaan terän, ja paikkaa vetämään sopisi jokin uusi ihminen, jolla on intoa ja energiaa. Omaa aikaansa hän haluaisi jo laittaa muuhunkin kuin talliin, ennen muuta nuorempaan lapseensa, joka ei vanhemman pojan tavoin ratsasta, sekä koiraharrastukseen, jonka myötä hän on solminut uusia ystävyssuhteita.Opettamista ja valmentamista Salkola sen sijaan yhä rakastaa.”Se on minun intohimoni, josta elän ja josta saan niin paljon, että siitä en halua luopua. Ratsastajan kehittyminen ja hänen näkemisensä yhdessä hyvinvoivan hevosen kanssa ovat asia, johon en ole väsynyt pätkääkään. Opettaminen on ainoa paikka, jossa unohdan kaikki murheeni”, hän sanoo.Salkola kertoo, että hänellä on selässä vakavia vaurioita, minkä takia hän joutuu syömään koko ajan epilepsialääkkeitä. Lisäksi hänellä on äänihuulten toiminnan häiriö, jonka perusteella hän olisi oikeutettu jopa uudelleenkoulutukseen. Sitä Salkola ei kuitenkaan halua.”Mutta tarvitsisin aikaa siihen, että voisi hoitaa selkää ja ääntä”, hän huomauttaa.Dementiaa sairastava äiti asuu jo Salkolan kotona, ja myös hänet tytär haluaa hoitaa hyvin.Salkola kertoo, että hänellä on diagnosoitu ADHD, joka yritystoiminnan vetämisessä on ollut hyödyksikin, että talliyrittämiseen on löytynyt se kaikki tarvittava boosti. Nyt sekin tuo haasteita. Salkola joutuu pinnistelemään muistinsa kanssa, ja väsymys pahentaa muistin ongelmia. Kaikkia nämä asiat yhdessä tuovat huonoa omaatuntoa ja tunnetta, että hän ei jaksa, eikä hän riitä, vaikka ratsastuskeskuksen ympärillä onkin kaikkiaan erittäin hyvä tiimi. Siilin Ratsastuskeskus ostettiin Riikka Koljoselta 23 vuotta sitten, ja talliin mahtuu 54 hevosta. Niistä puolet on yksityisiä, jotka käyvät myös ahkerasti tunneilla. Oma maneesi on käyttökiellossa, ja sen korjaaminen ei ole taloudellisesti järkevää. Viime talvena ratsastuskoulu ratsasti tunnit ulkona, ja Salkola valmensi sisällä oppilaita, jotka maksoivat erikseen maneesisista. Mutta kaikki muu on: tallirakennus, johon kuuluu leiritilat saunaa myöten, on kentät, laitumet, tarhat ja kävelykonekin. Siilin Maneesi oy:n maneesikin seisoo vieressä.”Tässä on mahdollisuudet vaikka mihin. On valmis asiakaskunta ja hyvät puitteet kauniissa maisemassa, mutta tämä vaatii uuden energisen ja idearikkaan yrittäjän”, Salkola sanoo.Hintapyyntö on 750 000 euroa, mutta Salkola korostaa, että hinnassa ollaan valmiita tulemaan vastaan.Hän myös kertoo olevansa valmis kaikenlaisiin muihinkin ratkaisuihin. Joko voidaan myydä koko yritys, tai hän voi myydä siitä omat 51 prosenttiaan. Tai voisi siihen tulla joku yhteistyökumppanikin, joka veisi suurimman vastuun.”Itse jään kyllä asumaan tälle alueelle. Täällä on paljon yksityisiä valmennettavia, ja olisin käytössä opettajanakin”, hän sanooMutta toimintaa koulun päävetäjänä hän ei jatka, se on päätetty. Alkavan viikonlopun ratsastuskoulumestaruuksiin Siilistä ollaan nykyisellä joukolla lähdössä siis viimeistä kertaa. Sinne mennään myös ennätyspienellä määrällä: mukaan tulee vain viisi hevosta. Salkola kertoo, että hän on keskittynyt nyt enemmän leiritoimintaan, eikä hän ole samalla tavalla aktivoinutkaan ratsastajia mukaan mestaruuksiin. Toisaalta myös asiakkaat ovat muuttuneet, ja tallilla käy aiempaa enemmän harrastajia, jotka haluavat tehdä ja kehittyä, mutta eivät kilpailla tavoitteellisesti.”Eivätkä oppilaat ole enää niin urheilullisia muutenkaan. Kun itse tein ammattivalmentajan tutkintoa, yritin aktivoida oppilaita tukilajeihin, mutta huomasin, että kyllä se motivaation pitää löytyä jokaisesta itsestään”, Salkola pohtii.Myös oppilaiden vanhempien saaminen mukaan talkoo- ja kilpailutoimintaan on aiempaa paljon hankalampaa. Salkola vähän suree sitä, että ratsastuskoulut kasvattavat vähemmän ihmisiä urheiluun – hänen oma haaveensa oli nimenomaan luodata ratsastajia niin, että he ratsastuskoulustakin pystyisivät etenemään mahdollisimman pitkälle. Toisaalta harrastajat ovat laaja ja miellyttävä asiakaskunta.”Mutta kyllä minä jotenkin toivon, että myös muissa kouluissa nähtäisiin, kuinka suuri osa Suomen ratsastuksen tulevaisuutta me olemme”, hän sanoo. Sitä Salkola painottaa, että päivääkään hän ei kadu. Työ tallilla on ollut raskasta ja vaatinut veronsa, mutta se on antanut paljon.”Olen aivan eri ihminen kuin silloin, kun aloitin. Hyvässä ja pahassa”, hän hymähtää. ”Ja olen oppinut erottamaan, kuka ihminen on vaikeassa paikassa tuki ja turva, ja kuka taas ei.”Hän kertoo, että eräs ystävä vastikään kysyi häneltä puhelimessa, että eikö hän myöhemmin kadu ja tule katkeraksi, kun on laittanut ratsastuskeskukseen koko elämänsä ja nyt hän myyn sen.”Mutta en tule, enkä kadu. Tämä on antanut minulle niin paljon! Ja olisi ihanaa nähdä, kuinka tämä paikka kukoistaa jonkun muun kanssa!” Salkola sanoo.Hän kertoo myyneensä oman hevosensa kuukausi sitten, jolloin hän jo aavisti lopettamispäätöksen olevan tulossa. Sitten kun hän teki lopullisen päätöksen, päällimmäinen tunne oli helpotus.”Että tapahtui mitä tapahtui, tämän kanssa on levollinen olo”, Salkola sanoo.Siitä hän iloitsee, että oma vanhempi, jo armeijaikäinen poika Elias on vastikään ostanut itselleen hevosen. Hän kiittää, että Eliaksen kanssa hän on saanut viettää paljon aikaa talilla, mutta jatkossa hän toivoo voivansa olla enemmän myös 14-vuotiaan nuorimmaisen kanssa.Salkola paljastaa, että vanhempi poika mietti hetken, pitäisikö hänen ottaa talli itselleen.”Sanoin, että älä, älä, älä! Hommaa ammatti ja tee tätä harrastuksena! Ja enhän minä edes pääsisi tästä ikinä, jos hän tulisi tähän”, Salkola naurahtaa. Lue myös:

Ratsastuskoulumestaruuksien huippuopettaja Salla Salkola lopettelee

Aiheeseen liittyvää