Sanna Backlund teki matkan, joka kannatti – "Kyllä siinä edistyy, kun oma ratsastus ei ole se päivän 570. homma"

Sanna Backlund ei kadu sitä, että päätti helmikuun alussa lähteä Espanjaan alkukevääksi, eikä sitäkään, että päätti jäädä vielä jatkoajallekin, eli otti perään vielä yhden kolmen viikon MET-kisapätkän Välimeren rannalla Olivassa, lähellä Valenciaa. Hyvä sää, ratamestarit, radat ja pohjat ja se, että viikossa pääsee starttamaan enemmän ranking-luokkia kuin Suomessa kokonaisena vuonna, on vienyt Backlundin ratsastusta eteenpäin - niin paljon, että hän toteaa sen itsekin, vaikka ei yleensä tapaa tekemisiään juurikaan hehkuttaa. Backlund sanoo suoraan olevansa tällä hetkellä tyytyväinen omaan ratsastukseensa."Nämä isot, hyvät radat lietsoo sua hyväksi ratsastajaksi! Ja täällä on ihanasti aikaa siihen omaan ratsastukseen kun se ei ole se päivän 570. homma."Backlund kertoo, että150-luokka näytti isolta kun tultiin, mutta ei näytä enää."Miten muuten voisin ratsastaa näin lyhyessä ajassa yli kymmenen 145-150 luokkaa superpohjilla ja superesteillä? Enhän mä Suomessa menisi tuota määrää luokkia edes koko kaudessa, kun ei meillä ole enää muita kv-kisoja, kuin Helsinki Horse Show.". Espanjaa on ohjelmassa vielä tämä ja seuraava viikko."Sitten äkkiä takas. Alkaa kyllä olla jo ikäväkin", hän kertoo.Siinä vaiheessa hevosten matka on kestänyt 8 viikkoa ja ne ovat saaneet lentävän lähdön kisakauteen 2026.Backlund on ollut reissussa ilman perhettään, Alina Salon ja Isabella Thermanin kanssa, sekä Marika Asplundin, joka lähti hoitamaan hevosia. "Kokenut groomi ja ollut vuosia reissaamassa mun kanssa", Backlund kehuu viimeksi mainittua. Tämä matka kannatti tehdä."Onhan tämä melkein lomaakin, kun ei ole hirveää kasaa oppilaita mukana ja aurinko paistaa, ja ruoka on hyvää", hän toteaa. "Sitä ei kuulu kieltää."Mutta se hyötypuoli. Se on ratsastuksellinen. Kun saa startteja alle, varmuus nousee seuraavalle tasolle niin ratsastajalla kuin hevosillakin, joita Backlundilla on mukana kolme: Isabella HX (Diamant de Semilly - Libero H), uusi Nola WV (Bamako de Muze - Argentinus) ja Jumper (Berlin - Heartbreaker). Viimeksi mainitusta hän sanoo, että se on ehkä hienoin hevonen mitä hänellä on koskaan ollut, mutta siinä on omat vaikeutensa."Sehän saattaa kääntää yhtäkkiä ympäri", hän naurahtaa. . "Silloin ennen"Backlund muistelee kaiholla aikoja, jolloin oli kansainvälinen Finnderby, CSIO ja Ainon Masters - ja HIHS. "Siinä mielessä ollaan tultu aika paljon taaksepäin. Vaikka eihän se pelkästään suomalaisen ratsastusurheilun vika ole, vaan maailman yleisen taloustilanteen", hän huokaa. Backlund sanoo, että takavuosina keväisin nähtiin radoilla uusia nimiä, niin ratsastajia kuin hevosia tyyliin "mikäs junnutyttö tuo on" ja "ai, tuo on hankkinut uuden hevosen"."Ei ole viime vuosina hirveästi uusia tullut."Tosiasiat tosiasioina. Ruotsiin ja Norjaan verrattuna Suomi on jäänyt jälkeen olosuhteissa ja sitä kautta ratsastuksessa."Silloin, kun olin itse juniori ja nuori, oli päivänselvää, että norjalaiset jää aina suomalaisten taakse. Nehän ovat sittemmin menneet ohi niin, että humina kävi."Tässä vaiheessa Backlund sanoo, että "ei jaksa jauhaa". "Mutta niin kauan kun kansallinen taso ei pysy kehityksessä mukana, me saadaan korkeintaan yksittäisiä tähdenlentoja, ei riittävän isoa porukkaa eteenpäin. Se on kuitenkin suhteellisen harva, joka pystyy ja ehkä haluaakaan muuttaa ulkomaille kokonaan."Pohjola-sarjan kovin taso perustettiin aikoinaan sillaksi kansallisen ja kansainvälisen tason väliin, mutta osakilpailuja on liian vähän, jotta se toimisi tarkoituksessaan. KisapaikatBacklund tunnustautuu "pohjahysteerikoksi". "Ei ne 150-radat helppoja ole, mutta täällä niitä pääsee sentään tekemään."Kun hän luettelee ne kisapaikat Suomessa, joissa kentän koko ja pohja mahdollistaisivat ranking-luokat, lista ei ole kovin pitkä. Lisäksi lista on ehdollinen.Espanjassa nyt hyviin olosuhteisiin tottunut Backlund sanoo heränneensä toivomaan sydämensä pohjasta, että Helsingin Laakso saataisiin takaisin kisakäyttöön, uudella hyvällä pohjalla. Ypäjän derbykenttä on hyvä silloin kun sää on sopiva, ei liian kuiva eikä märkä, Hevosopiston juhlakenttä on hyvä, sitten on Aino ja Power Park, hän luettelee. Backlund kertoo jutelleensa norjalaisten kanssa ja he ovat kertoneet, että liikemies Björn Gjelsten muutti maan koko esteratsastuksen panostaessaan Drammenin kisaolosuhteisiin. Kisaolosuhteet ja kisatarjonta ovat sellaiset, että niistä voi lähteä Keski-Eurooppaan suoraan. Suomeen palattuaan Backlund suuntaa pääsiäiskisoihin Ypäjälle ja sen jälkeen hän lähtee pian juurikin Drammeniin, jonne mukaan tulee iso määrä valmennettavia. "Siellä ei palmupuita ole, mutta hyvät kentät ja olosuhteet ja nations cup nuorille ja junnuille.". KulupuoliEspanjaan lähteminen kolmen hevosen kanssa ei ole ilmaista. Backlund sanoo, ettei halua laskea Espanjan reissunsa kustannuksia, mutta avaa kuluja näin: Kolme asiaa nostaa hintaa:1. Matka, johon kuuluu tässä pitkä laivamatka hevosrekan kanssa, mikä maksaa yksistään jo 3500 euroa ja diesel joka tarkoittaa Travemünde-Oliva-Travemünde -reitillä lähes neljää tuhatta euroa edes takaisin. 2. Heinät ja purut ovat Espanjassa todella kalliita. 3. Tarvitaan lisätyöntekijä ja itse vastaavasti tekee vähemmän töitä.Kilpailumaksut eli kanslia, kuten Backlund sanoo, on kolmesta hevosesta suurin piirtein 5000 euroa yhden tourin eli kolmen viikon ajalta, mutta nämä kulut ovat suurin piirtein samat kaikkialla.Koska Backlundin piti käydä välillä Suomessakin, lentoliput lisätään kuluna päälle. 20 tuhatta euroa ei taida riittää. Mutta missä muualla voi toisaalta lähteä tavoittelemaan 7000 euron ykköspalkintoa, kuten Backlund teki lauantaina 28.2. ja oli vieläpä hilkulla onnistua? "Kun Isabella oli siinä ranking-luokassa kolmas ja tienasi 4,5 tuhatta euroa, se kuittasi kaikkien mun hevosten siihen astiset kansliamaksut", Backlund iloitsee suorituksestaan lähes 60 ratsukon luokassa. Eläminen sen sijaan ei Espanjassa ole erityisen kallista. Backlund asuu airbnb-talossa aivan kisapaikan lähellä. Hän kertoo, että asunnoissa oli kosolti valinnanvaraa."Skuutilla matkaan menee kolme minuuttia.". Ponitytön unelmaHän sanoo elävänsä "ponitytön unelmaa", kun aurinko paistaa, meri välkehtii ja kisapaikalla on tyylikästä.Hattelin porukan piti alunperin olla vain yhden tourin ajan, mutta koska ensimmäisessä vaiheessa oli säähaasteita ja luokkia jouduttiin perumaankin, ja koska uusi hevonen Nola sai haavan päähänsä ja joutui sen takia sivuun luokista ja Alina Salon paras hevonen sai jonkin virusinfektion, antiin ei oltu täysin tyytyväisiä. MET3:n piti olla loppuunmyyty, mutta kun ilmeni, että sinne sittenkin mahtuisi, he tekivät viime hetken nopean päätöksen jäädä vielä Espanjaan. "Se oli ensin ihan pelkkä "tsoukki", mutta äkkiä siitä tuli realiteetti", hän naurahtaa. Backlundille tämä on jo neljäs aurinkotour ja hän toteaa nyt tajunneensa, että kaksi touria peräkkäin toimii hyvin. "Paras hinta-laatusuhde, jos ajatellaan, että ei se täällä oleminen sitten ole niin kallista kun sä tänne kerran olet päässyt."Backlund haluaa loppuun kiittää tiimiä, joka tämän hänelle mahdollistaa: "Sekä mun talliperhe Suski (Granroth), Eeku (Pitkänen), Maarit (Kähäri) ja Terhi (Huhtala), että oma perhe Ossi ja Max. Mulla on niin hyvä porukka, että hommat hoituu, vaikka olisin itse pari kuukautta Espanjassa. Se on mahtava asia!"

Sanna Backlund teki matkan, joka kannatti – "Kyllä siinä edistyy, kun oma ratsastus ei ole se päivän 570. homma"

Aiheeseen liittyvää