Tavoitamme Sanna Illin juuri ennen äitienpäivää ratsastuskilpailuista, Belgian Bonheidenista. Missäpä muualla sitä kilparatsastavien nuorten äiti päiväänsä viettäisi.Miten on Sanna Illi, oletko aina halunnut olla äiti?”Mä olen semmoinen ihminen, että aika rennosti annan elämän viedä, lasten saaminen oli kyllä ihan luontevaa. Voi olla että en enää muista tai että aika kultaa muistot, mutta mulla ei ole mitään negatiivisia muistoja näiden vauva-ajasta, tosi helppoja olivat molemmat”, Illi tuumaa. ”Vaikka Sani ja Jone ovat vähän erityyppisiä luonteiltaan, Sani on ehkä tempperamenttisempi, Jone on sovitteleva.”Millainen olet kasvattajana?”En ole sen kummemmin miettinyt kasvatusjuttuja, ihan maalaisjärjellä on menty. Kyllä mä vissiin aika tiukka kasvattaja ole, sanon kyllä asiasta ja pidän kiinni siitä, että jos jotain on sovittu niin siitä sitten pidetään kiinni.”Sanna Illi pyörittää ratsastuskoulua Myrkyssä ja viime vuosina laajentanut toimintaansa myös isojen ratsastuskilpailujen järjestämiseen.”Onhan meillä aina ollut hulinaa, mutta toisaalta mä olen ollut aina kotona, aina vastassa kun lapset tuli koulusta. Ja jos olen ollut pitämässä tunteja niin siinähän olen ollut ihan kodin vieressä.”Jone Illi täyttää elokuussa 18 vuotta ja Sani heinäkuussa 15. Teistä saa sen vaikutelman että olette kiinteä ja läheinen perhe?”No kyllä, tosi paljon vietetään aikaa ja tehdään asioita yhdessä, niin kotona kuin näillä kisareissuillakin. Mulle äitinä onkin aika kaamea ajatus että Jone kohta lähtee kotoa, mutta niinhän se elämä menee, täytyy vaan tottua.”Illien lapset kilpailevat parasta aikaa Bonheidenissa, sitten ehkä Riesenbeckissä ja Suitvoldessa.”Täällä on ihanat ilmat ja hienot olosuhteet kisoissa. Ei ole vielä lyöty lukkoon paluupäivää, siinä on vielä niin monta muuttujaa.”Ratsastuksessa lajina on omat vaaransa. Pelottaako äitiä, kun Sani tai Jone lähtee radalle?”Ihan joka kerta.”Miten äitiä muistetaan äitienpäivänä?”Enpä tiedä, jos jotain keksivät. Viime vuonna oltiin Drammenissa kisoissa ja silloin kyllä kaikki äidit sai kukkia.”.Sanna Illi: Ilon pitää säilyä
Tavoitamme Sanna Illin juuri ennen äitienpäivää ratsastuskilpailuista, Belgian Bonheidenista. Missäpä muualla sitä kilparatsastavien nuorten äiti päiväänsä viettäisi.Miten on Sanna Illi, oletko aina halunnut olla äiti?”Mä olen semmoinen ihminen, että aika rennosti annan elämän viedä, lasten saaminen oli kyllä ihan luontevaa. Voi olla että en enää muista tai että aika kultaa muistot, mutta mulla ei ole mitään negatiivisia muistoja näiden vauva-ajasta, tosi helppoja olivat molemmat”, Illi tuumaa. ”Vaikka Sani ja Jone ovat vähän erityyppisiä luonteiltaan, Sani on ehkä tempperamenttisempi, Jone on sovitteleva.”Millainen olet kasvattajana?”En ole sen kummemmin miettinyt kasvatusjuttuja, ihan maalaisjärjellä on menty. Kyllä mä vissiin aika tiukka kasvattaja ole, sanon kyllä asiasta ja pidän kiinni siitä, että jos jotain on sovittu niin siitä sitten pidetään kiinni.”Sanna Illi pyörittää ratsastuskoulua Myrkyssä ja viime vuosina laajentanut toimintaansa myös isojen ratsastuskilpailujen järjestämiseen.”Onhan meillä aina ollut hulinaa, mutta toisaalta mä olen ollut aina kotona, aina vastassa kun lapset tuli koulusta. Ja jos olen ollut pitämässä tunteja niin siinähän olen ollut ihan kodin vieressä.”Jone Illi täyttää elokuussa 18 vuotta ja Sani heinäkuussa 15. Teistä saa sen vaikutelman että olette kiinteä ja läheinen perhe?”No kyllä, tosi paljon vietetään aikaa ja tehdään asioita yhdessä, niin kotona kuin näillä kisareissuillakin. Mulle äitinä onkin aika kaamea ajatus että Jone kohta lähtee kotoa, mutta niinhän se elämä menee, täytyy vaan tottua.”Illien lapset kilpailevat parasta aikaa Bonheidenissa, sitten ehkä Riesenbeckissä ja Suitvoldessa.”Täällä on ihanat ilmat ja hienot olosuhteet kisoissa. Ei ole vielä lyöty lukkoon paluupäivää, siinä on vielä niin monta muuttujaa.”Ratsastuksessa lajina on omat vaaransa. Pelottaako äitiä, kun Sani tai Jone lähtee radalle?”Ihan joka kerta.”Miten äitiä muistetaan äitienpäivänä?”Enpä tiedä, jos jotain keksivät. Viime vuonna oltiin Drammenissa kisoissa ja silloin kyllä kaikki äidit sai kukkia.”.Sanna Illi: Ilon pitää säilyä
