Seura- ja harrastuseläinten neuvottelukunta muistuttaa, että "ristiriitaiset kehotteet voivat johtaa hevosella masennuksen kaltaiseen tilaan"
Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on laatinut kannanoton hevosten kohtelusta 5.5.2026, koska sen mukaan hevosten käsittelyssä on edelleen toimintatapoja, jotka aiheuttavat hevosille kipua. Esimerkkeinä mainitaan raipalla tai ajovitsalla lyöminen ja ohjista kiskominen. Neuvottelukunta, jossa on jäsenenä vain yksi hevosurheilutoimintaa edustava henkilö, on huolissaan hevosten kohtelusta ja sanoo toivovansa hevosalan järjestöjen ja kilpailuja järjestävien tahojen käyvän läpi omaa toimintakenttäänsä ja arviovan hevosten kielletyn kohtelun riskikohtia.
Alla neuvottelukunnan kannanotto:
"Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta haluaa kiinnittää huomiota hevosten käsittelyssä edelleen näkyviin tapoihin, jotka aiheuttavat hevoselle tarpeetonta kipua tai kärsimystä. Tällaisia tapoja ovat esimerkiksi hevosen lyöminen raipalla, ajovitsalla tai muulla välineellä, hevosen potkiminen sekä hevosen kiskominen ohjista siten, että voimaa kohdistetaan suuhun tai päähän. Myös kannuksilla voidaan aiheuttaa hevoselle kipua ilman varsinaista potkimista, jos kannuksia painetaan hevosen kylkiin voimaa käyttäen tai jos ratsastajan jalka heiluu tahattomasti. Esimerkiksi hevosen lyöminen raipalla silloin, kun hevonen kieltää esteellä tai kieltäytyy nostamasta laukkaa, aiheuttaa hevoselle tarpeetonta kärsimystä.
Neuvottelukunta toteaa, että nämä tarpeetonta kipua aiheuttavat toimintatavat tulee katsoa eläinten hyvinvoinnista annetun lain (693/2023, eläinten hyvinvointilaki) 13 §:n perusteella kielletyksi toiminnaksi ja niihin tulee puuttua. Mikäli hevonen ei suorita tehtävää toivotusti ilman voiman käyttöä, tulee hevosesta vastuussa olevan henkilön tarkastella hevosen kouluttamista, käsittelyä, käyttöä, terveydentilaa sekä hyvinvointia kokonaisuutena. Henkilön tulee tehdä tarvittavat toimenpiteet, jotta kipua tai kärsimystä aiheuttavia keinoja ei tarvitse käyttää.
Neuvottelukunta haluaa tuoda esiin, että eläinten hyvinvointilaissa kielletään eläimen kovakourainen käsittely tai koulutus. Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä kiellettyä kohtelua koskevan 13 §:n kyseisen momentin perusteluissa kuvataan kiellettyä toimintaa esimerkinomaisesti mm. seuraavasti: ”kovakouraisesta käsittelystä tai koulutuksesta voi aiheutua eläimelle kipua ja kärsimystä, kuten pelkoa tai ahdistusta, vaikka tarkoituksena ei olisikaan eläimen vahingoittaminen.
- Kovakouraista käsittelyä tai koulutusta saattaa esiintyä tilanteessa, jossa eläin käyttäytyy epätoivotulla tavalla ja eläinten käsittelijä purkaa tästä aiheutuvaa turhautumistaan eläimeen. Eläintenpidossa vakiintuneetkin eläinten käsittely- ja koulutustavat voivat aiheuttaa tarpeetonta kipua tai kärsimystä ja olla liian kovakouraisia, jos eläinten käsittelyssä tai koulutuksessa voitaisiin vaihtoehtoisesti käyttää muuta, eläimen hyvinvoinnin kannalta vähemmän haittaa aiheuttavaa tapaa.
- Eläinten koulutuksessa voidaan yleensä saavuttaa parempia tuloksia palkitsemalla eläin toivotusta käyttäytymisestä sen sijaan, että eläintä rankaistaan epätoivotusta käyttäytymisestä.”
Neuvottelukunta toteaa myös, että toisinaan hevosten käytössä samanaikaisesti käsketään hevosta painetta aiheuttaen eteenpäin ja pidätetään hevosta suitsien avulla suuhun tai päähän painetta kohdistaen. Tämä aiheuttaa hevoselle ristiriitaisia kehotteita ja voi johtaa opittuun avuttomuuteen ja masennuksen kaltaiseen tilaan tai hevosen pakokäyttäytymiseen. Neuvottelukunta toteaa, että myös tämänkaltainen toiminta on katsottava lain tarkoittamaksi kielletyksi kovakouraiseksi käsittelyksi.
Neuvottelukunta pitää erittäin tärkeänä kilpailutuomareiden, valmentajien sekä muiden hevosalan ammattilaisten roolia kovakouraisten käsittelytapojen tunnistamisessa, niihin puuttumisessa ja parempien toimintatapojen edistämisessä. Neuvottelukunta pitää tarpeellisena, että heidät koulutetaan tunnistamaan, mikä täyttää laittoman ja epäasiallisen hevosten kohtelun merkit, miten tällaiseen hevosten kohteluun puututaan ja toimintaa korjataan siten, ettei hevoseen kohdisteta kipua tai kärsimystä aiheuttavia pakotteita. Hevosalan järjestöjen ja kilpailuja järjestävien tahojen tulisi käydä läpi omaa toimintakenttäänsä ja arvioida hevosen kielletyn kohtelun riskikohtia.
Lisäksi neuvottelukunta haluaa muistuttaa, että lain mukaan eläimen pakottaminen yrittämään luonnollisten kykyjensä tai voimiensa ylittämistä on kielletty. Säännöksellä tarkoitetaan sellaisia tilanteita, joissa eläin toimiessaan suorituskykynsä äärirajoilla pakotetaan yrittämään vielä astetta vaativampaa suoritusta. Tällaisia tilanteita tapahtuu esimerkiksi kilpailuissa, jos uupunutta hevosta käsketään liikkumaan kovempaa.
Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta 2024-2027
Puheenjohtaja: Laura Hänninen, dosentti, Helsingin yliopisto
Varapuheenjohtaja: Taru Säteri, eläinsuojelutoimija, rakennustekniikan insinööri
Muut jäsenet (varajäsenet sulkeissa):
Koiratoiminta: Kimmo Mustonen, Suomen Kennelliiton hallituksen jäsen (Molli Nyman, Suomen koirankasvattajat SuKoKa ry:n puheenjohtaja)
Kissatoiminta: Riikka Turpeinen, Suomen Kissaliiton puheenjohtaja (Mari Tienhaara, eläinlääkäri)
Hevostoiminta: Susanna Mäki, Suomen Hippoksen eläinlääkäriasiantuntija
Eksoottisten eläinten harrastustoiminta: Joonas Gustafsson, eksoottisten eläinten harrastaja (Markus Dernjatin, biologi)
Seura- ja harrastuseläinten hyvinvointia koskeva tutkimus: Saara Kupsala, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto (Kati Tuomola, eläinlääkäri)
Seura- ja harrastuseläinten pitoon liittyvä etiikka: Jirka Vierimaa, yhteiskuntatieteiden maisteri (Elisa Aaltola, dosentti, Turun yliopisto)
Ruokavirasto: Alisa Matomäki, erityisasiantuntija (Sanna Varjus, erityisasiantuntija)
Käytännön eläinsuojeluvalvontatyötä tekevä viranomainen: Jan Mattila, läänineläinlääkäri, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto (Elli Valtonen, eläinlääkäri)
Vapaaehtoinen eläinsuojelutyö: Kati White, toiminnanjohtaja, SEY Suomen eläinsuojelu (Marika Stillman, johtava eläinhoitaja)
Käytännön eläinlääkintätyö: Anna-Mari Olbricht, eläinlääkäri (Suvi Heinola, eläinlääkäri)
Seura- ja harrastuseläinkauppiaat: Päivi Tiitinen, yrittäjä (Sari Kuutti, eläinkauppayrittäjä)
Kuluttajat: Timo Niemi, lakimies, Kuluttajaliitto ry (Alexandra Antell, graafinen suunnittelija)
Pysyvä asiantuntija: Tiina Pullola, erityisasiantuntija, maa- ja metsätalousministeriö
Sihteeri: Tiina Kauppinen, erityisasiantuntija, Eläinten hyvinvointikeskus, Luonnonvarakeskus

