Seuraava startti on GP, mutta Sonja Lesch ottaa sen ajan, mikä tarvitaan

Sonja Lesch, 42, vetää kisafrakin päälle ja suuntaa grand prix -radalle vasta sitten, kun hän on ”oppinut ratsastamaan”. Ei ennen. Eikä tässä välissä startata myöskään mitään muita luokkia. Prosessi vie sen ajan, minkä se vie. Oppiminen on onneksi ilmiselvästi optimoitu.Lesch valmentautuu kahdella hevosella jopa kahdeksan kertaa viikossa, eikä ratsasta koskaan yksin.”En koe olevani riittävän hyvä treenaamaan yksin”, hän toteaa.Leschin hevoset asuvat Lohjalla Annu ja Pasi Mellerin tallilla ja Pasi on hänen valmentajansa. Tuleva GP-hevonen, 15-vuotias FWB-tamma KOM Snowwhite (Hohenstein – Depardieu), on Mellereiden kasvatti.Hevonen on ollut kahdesti pikkukierroksen finaalissa Leschin ratsastamana, mutta kun piti siirtyä pari pykälää vaikeustasossa ylöspäin, Lesch huomasi, että ne pari pykälää ovatkin melko suuria – valtavia.”Pikkukierrokselta nousu GP:hen on iso. Pikkukierroksella olin pystynyt menemään ilman rehellistä kokoamista. Ja siellä se vielä onnistui. Voi vaan ratsastaa mekaanisesti paikasta A paikkaan B, hurruuttaa menemään kirjainten välejä. GP:ssä se ei käy.”Asia konkretisoitui, kun Lesch päätti vetää hevosensa pois myynnistä puolitoista vuotta sitten. Se oli sitä tarkoitusta varten jo Saksassa myyntitallilla.Kun hevonen palasi, se oli jotenkin muuttunut. Tai sitten Lesch oli muuttunut.”Ajattelin, että voi vitsi, mä en pääse tämän hevosen kanssa enää eteenpäin. Voivottelin siinä niin, että omat lapsetkin jo hermostuivat.”. Grand prix on vaikeaa. Lesch toteaa, että sinä päivänä, kun hän on valmis työstämään ja tuntemaan hevosen joka askeleella grand prix -ohjelmassa, hän on valmis starttaamaan.”Mä en tiedä, koska se tapahtuu”, hän hymähtää. ”Mutta mä toivon, että se tapahtuisi ensi talvena. Hevonen tekee kyllä jo kaikki GP:n asiat.”Lesch sanoo nauraen, että ”toivoa on”, sillä valmentajan mielestä hän on jo lähellä valmiutta starttiin. Kynnys on kuitenkin kasvanut.”Tässä vaiheessa kyse on rutiinista ja aika paljon psykologiasta.”Sonja Lesch ei myönnä, että hänellä olisi kilpailullisia paineita, tai vaikkapa Helsingin Ratsastajien puheenjohtajuudesta muodostuvia paineita, vaikka kyseinen seura onkin profiloitunut nimekkäiden kouluratsastajien seuraksi, kun jäseninä on nimiä Kyra Kyrklundista, Maria Collianderista, Janne Berghistä ja Marko Björsistä alkaen.Tai edes kilpailullisia tavoitteita. Ei, kyse ei ole nyt kilparatsastaja Sonja Leschistä, vaan siitä, että hän haluaa oppia, mitä kouluratsastaminen ”aikuisten oikeasti” tarkoittaa. Hän haluaa oppia kouluttamaan hevosia tälle tasolle.”Toki kisoihin meneminen on todiste siitä, että siihen pystyy.”Helsingin Ratsastajat on keskikokoinen seura noin 300 jäsenellään. Jäsenmäärä on Leschin mukaan kasvussa, mutta häntä mietityttää laajemmin se, mistä saadaan tulevina vuosina uusia jäseniä.”Yritetään olla hyvämaineinen seura ja kaikille avoin.”. Työ nuorten parissaItse Lesch asuu Inkoossa. Koulutukseltaan hän on yhteisöpedagogi ja työkseen hän on kasvatusohjaaja Helsingin Non Fighting Generation ry:ssä.Työ liittyy hukassa oleviin, huonovointisiin nuoriin, joita autetaan mielekkään elämän polulle.Pahoinvointi ja väkivalta on lisääntymässä, tapaukset ovat pitkäkestoisempia ja vakavampia.Viikottaiset tapaamiset ovat ohjaustilanteita, joissa pyritään pääsemään juurisyihin kuten huonoon itsetuntoon ja epävarmuuteen. Usein taustalla on epäsuotuisat perheolot, mikä ei tarkoita vähävaraisuutta, vaan sitä, ettei nuori ole tullut kohdatuksi, nähdyksi ja arvostetuksi omana itsenään.Lesch sanoo, että se on aina suuri hetki, kun joku nuorista sanoo, että hänen elämänsä on ohjauksen ansiosta muuttunut.Entä kouluratsastus, joka vaikuttaa ajoittain olevan vähän hukassa myös?Lesch toteaa, että Suomessa kriisi – toivottavasti tervehdyttävä – lähti purkautumaan keväisestä nelostason tuomari Peter Hollerin kommentista grand prix -luokassa Ypäjällä.Asia johti toiseen. Tämän seurauksena SRL:n maajoukkuevalmennuskuvio on juuri kokenut suuren muutoksen.”Nyt pitää lähteä selvittämään, mistä se johtuu, että jotkut pärjäävät ja jotkut eivät. Meidän nuoret eivät ole huonompia kuin nuoret muuallakaan, eivätkä meidän hevosetkaan.”Lesch sanoo, että toivottuun tulokseen päästään, jos lajin luotseina ja sen johtopaikoilla on ihmisiä, joilla on kokemusta ja näkemystä.”Johtohenkilöitä, joilla on mittava kokemus kansainvälisiltä kentiltä ja suhteet sinne. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen – maailmalla on kyllä ihmisiä, jotka tuntevat reitin.”Lesch toteaa, että nimityksissä on ajateltava ensisijaisesti lajin etua ja valittava ihmisiä, jotka ovat syvällä lajin kansainvälisessä ytimessä ja omaavat näin kyvyn. Lisäksi on oltava visio ja halu johtaa laji kansainväliseen menestykseen.”Jokaisen, joka on päättämässä kouluratsastuksen asioita, on esitettävä itselleen yksi kysymys: Olenko mä oikeassa paikassa? Vai olisiko joku muu tähän tehtävään kenties minua pätevämpi tai motivoituneempi?"Tekemisen laatua pitää arvioida kaiken aikaa, sillä aina voi tehdä paremmin.Lesch ideoi pidemmälle: ”Kaikkien KV-kilpailujen jälkeen kerätään nimetön palaute ratsastajilta, ja siinä palautteessa ruoditaan koko mukana ollut ryhmä: kapteenista valmentajiin ja muihin lajiliiton puolesta mukana oleviin henkilöihin. Urheilijathan sen tietävät, ovatko heidän tukitiiminsä onnistunut tehtävässään vai onko jossakin kehitettävää. Kisoihin lähetetään ihmisiä tukemaan urheilijoita – heitä varten, ei näiden tukijoukkojen itsensä vuoksi. Nimetön palaute siksi, että nimi ei ole relevantti ja koska pienten piirien takia ilmapiiri ei aina ole sellainen, että suoraa palautetta uskaltaa antaa.”Hän toteaa, että kun "käytäntöjä nyt rakennetaan uudelleen”, olisi tarpeellista tehdä kaikki tarvittava, jotta vallan rakenteet ja niissä olevat mahdolliset erilaiset kytkökset tunnistetaan ja puretaan.”Tässä pitäisi kuulla ihmisiä laajalla otannalla. Lähdetään innolla ja toiveikkaana uuteen suuntaan!”

Seuraava startti on GP, mutta Sonja Lesch ottaa sen ajan, mikä tarvitaan

Aiheeseen liittyvää