Anja Lönnholtz iloitsi menestyskasvatistaan Celtas Quillianista Horse Show'ssa viime lokakuussa.  Vasemmalla kasvattaja Anja Lönnholtz, Sani ja Jone Illi, Celtas Quillian, Sonja Kaakko ja Sanna Illi.
Anja Lönnholtz iloitsi menestyskasvatistaan Celtas Quillianista Horse Show'ssa viime lokakuussa. Vasemmalla kasvattaja Anja Lönnholtz, Sani ja Jone Illi, Celtas Quillian, Sonja Kaakko ja Sanna Illi. Kuva: Anu Leppanen

Sinivalkoinen ratsukasvattaja Anja Lönnholtz on poissa

Celtas-hevosistaan tunnettu pitkän linjan tekijä menehtyi vakavaan sairauteen 71-vuotiaana.

Vuonna 1952 syntynyt kalvolalainen Anja Lönnholtz oli aktiivi ja monin kunniamerkein palkittu FWB- ja järjestöihminen. Hevosalalla äärimmäisen arvostetulla ja siellä pitkän uran tehneellä Lönnholtzilla ei ollut omaa perhettä - hänen erittäin läheinen siskontyttönsä Ansa-Katariina Lönnholtz vahvistaa tätinsä poismenon.

Lönnholtz oli verkostoitunut hevoskasvatukseen monin tavoin ja hyvin pitkältä ajalta.

Hän oli mukana paitsi kasvattajana, myös sekä Suomen Hippoksen, että Ratsujalostusliiton toiminnassa.

FWB-yhdistyksen puheenjohtaja ja monivuotinen hallituskollega Håkan Wahlman muistaa Lönnholtzin sinivalkoisena suomalaisena.

Wahlman muistaa, että Lönnholtz oli silloisen Ratsujalostusliiton, FWB-yhdistyksen edeltäjän, hallituksessa jo 1990-luvulla, kun hän itse yhdistykseen meni. FWB-yhdistyksen hallituksesta Lönnholtz jäi pois muutama vuosi sitten.

"Anja oli pro-FWB, äärimmäisen periaatteen nainen. Aina suomalaisen kasvatuksen puolella, kertaakaan tieltä lipsumatta", Wahlman muistaa.

"Ja Anjan hevossilmä oli aivan omaa luokkaansa."

Wahlman muistaa, että Lönnholtz painotti emätamman tärkeyttä.

"Kaikkihan emätammoista aina puhuvat, mutta Anjalla sanat ja teot olivat yhtä ja samaa. Minun mieleeni jäi, kun hän sanoi kerran, että oriit joutuvat monenmoisiin testeihin, mutta tamman ainut testi on se, mitä se on tehnyt kilparadoilla. Siksi kannattaa käyttää suoritustammoja."

Lönnholtz toteutti periaatettaan. Esimerkiksi Saksasta 1990-luvun alussa ostamansa Chicago II:n (Calypso II - Picard) kohdalla. Tamma kilpaili Suomen ykköstasolla esteissä ja teki sitten viisi Celtas-varsaa: Chidambaramin, Chibougamoun, Chiriquin, Chiarettan ja Chimborazon.

Chicagon veri virtaa myös viimeisimmässä Celtas-hevosessa, vuonna 2021 syntyneessä Celtas London Eyessä (Londen - Celtas Chibanya, Quality Time).

Chicago best in show- tammana Suontaalla vuonna 1993.
Chicago best in show- tammana Suontaalla vuonna 1993.Kuva: Eeva-Liisa Penttilä/HU arkisto

Wahlman muistaa nyt, taaksepäin asioita katsellessaan, että yksityisasioistaan Lönnholtz ei juurikaan puhunut. Aiheet pysyivät hevosissa.

Kasvattajakollega Eeva-Liisa Penttilä toteaa, että paljon jäi hänen arvostamansa ystävän kanssa kesken, vaikka tilanne tiedossa olikin.

"Me tavattiin säännöllisesti lounaan merkeissä, ja seuraava lounastapaaminen jäi sopimatta", hän sanoo hiljaa.

Penttilä muistaa Lönnholtzin lojaalina ja ystävällisenä ihmisenä, joka tunsi ratsujen suvut. "Anja tutki sukuja väsymättömästi. Hän tiesi niistä kaiken."

Penttilä toteaa, että Jone Illin alla tunnetuksi tullut Celtas Quillian toi Lönnholtzille aivan valtavasti iloa.

"Se oli todella iso asia. On ihanaa, että sen syntymä ajoittuu Anjan kasvatusuran loppuvaiheeseen."

Penttiläkin huomasi, että Celtas-kasvatus pikku hiljaa tyrehtyi viime vuosien aikana.

Kasvatteja on Hippoksen tietokannassa kaikkiaan 51.

Lönnholtz alkoi ajaa kasvatustoimintaansa pikku hiljaa alas jo joitakin vuosia sitten. Syynä oli, että hänen mielestään oli aika siirtyä elämässä eteenpäin. Lönnholtz rakasti matkustelua. Siitostammoista luovuttiin, myös tallityöntekijä lopetti. Tänä päivänä tilalla ei enää ole ollut kasvatustoimintaa. Kävi myös selväksi, että Ansa Lönholtz, jolle sukupolvenvaihdoksessa tila siirtyi, ei jatka hevosten kanssa.

"En ole hevosihminen, vaikka niitä koko lapsuuteni olen nähnytkin", Ansa Lönnholtz vahvistaa.

Lönnholtz asui Metsämaja-nimisellä metsätilalla Kalvolassa, lähellä isänsä veljenpojan omistamaa Kuurilan kartanoa, jossa aloitettiin 1960-luvulla suositut ponileirit. Ponitoimintaa vetivät Lönnholtzin serkukset, Anja ja Birgitta "Bille", joka kasvatti ratsuhevosia Doppsko-nimellä.

Anja ja hänen nuoremman siskonsa Annen, Ansan äidin, syntymäkoti oli läheinen Niemen kartano.

"Otetaan tällainen parisuhdekuva", ehdotti FWB-yhdistyksen kultaisen ansiomerkin hevosgaalassa vuonna 2023 saanut ratsukasvattaja Anja Lönnholtz yhdistyksen pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Håkan Wahlmannille.
"Otetaan tällainen parisuhdekuva", ehdotti FWB-yhdistyksen kultaisen ansiomerkin hevosgaalassa vuonna 2023 saanut ratsukasvattaja Anja Lönnholtz yhdistyksen pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Håkan Wahlmannille.Kuva: Roosa Lindholm

Celtas Quillian

Hevosurheilu Ratsastus haastatteli Lönnholtzia lokakuussa 2022, kun Celtas Quillian (Uriko - Celtas Quintina, Cancara), alkoi näyttää päteviä otteita Jone Illin satulan alla.

”Jos saisin tuollaisia kasvatteja lisää, kasvattaisin 100-vuotiaaksi”, Anja Lönnholtz sanoi Celtas Quillianista.

Ote lokakuun 2022 jutusta Hevosurheilussa:

"Tuntuu ihan saamarin hyvältä”, Celtas-hevosia kasvattava Lönnholtz naurahtaa puhelimeen.

Iloon on syynä se, että Jone Illi on juuri voittanut Celtas Quillianilla Tallinnan kansainvälisen 130-luokan. ”Ensimmäisen kerran kasvattini soitatti Maamme-laulua Tallinnassa.”

FWB-ruuna Celtas Quillian, eli Scott, on Lönnholtzin omaa kasvatusta kolmannessa polvessa. Neljännen emän Paminan (Prinz Gaylord-Valtentino xx) Lönnholtz osti Meri Tammiselta vuonna 1996.

”Paminassa oli se jokin. Tuli sellainen tunne, että tuo on tamma, jonka haluan. Pamina oli ykkösen tamma ja sillä oli riittävästi kilpauraa takana. Se oli myös äärimmäisen kaunis hevonen.”

Lönnholtz myöntää, että hänen jalostusvalintojaan ohjaa paljon tunne. Hevosesta pitää löytyä olemuksesta ja luonteesta jotain sellaista, mikä sytyttää. Hän pitää myös tärkeänä sitä, että tammalla on omia näyttöjä kilpauralta.

”Oreissa olen käyttänyt paljon myös nuoria, joilla ei ole välttämättä kilpailusuorituksia, mutta niiden taustoja tutkin pitkälle. Ei tässä aina ole järjenkäyttöä, mutta en myöskään usko, että pystyn täysin vaikuttamaan siihen, miten ne kromosomit jälkeläisissä järjestyvät.”

Pamina teki yhteensä seitsemän varsaa, joista osalla oli epäonnea. Lux Z:sta oleva Celtas Alayali oli järjestyksessään viides, ja se oli Lönnholtzin mukaan lahjakas. Sen hevonen myös osoitti.

Se kilpaili Ruotsissa Markku Söderbergin kanssa aina 7-vuotiskaudelle ja 140-tasolle, ja sitä ennen se ehti voittaa muun muassa laatuarvostelun vuonna 2004. Alayali kuitenkin loukkaantui, jolloin Lönnholtz otti sen takaisin kotiin Iittalaan.

”Kovasti sitä yritettiin aina ostaa, mutta en halunnut luopua siitä. Se asui kotona kuolemaansa saakka. Se oli hevonen, jolla oli suuri sydän, mutta se ei ehtinyt näyttää kaikkea radoilla.”

Celtas Alyali varsoi vuonna 2010 Celtas Quintinan Cancarasta. Kimo Quintina oli varsana villi – aivan kuten monet muutkin. ”Se oli kiva varsa, hyvärakenteinen ja eloisa”, Lönnholtz muistaa.

Cancara valikoitui isäoriksi sen takia, koska Lönnholtz ihastui sen ”jumalattoman hienoihin” irtohypytysvideoihin 3-vuotiaana. ”Se oli oikea tähti.”

Quintina myytiin nuorena Sonja Kaakolle, joka tamman edelleen omistaa. Ennen myyntiä Lönnholtz astutti Quintinan Urikolla ja sai itselleen rautiaan oripojan: Celtas Quillianin.

Itse asiassa Urikoa Quintinalle ei pitänyt edes käyttää, mutta spermat menivät vahingossa väärään osoitteeseen. Lönnholtz pelkäsi, että jälkeläisestä tulee liiankin tulinen varsa, sillä Uriko tunnettiin tulisuudestaan.

Alkuperäinen ajatus oli astuttaa Quintina Marius Claudiuksella. ”Ei kyllä harmita pätkääkään”, kasvattaja nauraa makeasti.

”Pidin Scottia varsana aika raikulipoikana, se oli hyvin temperamenttinen. Pidin varsan tyypistä, ja mielestäni se oli korrekti hevonen. Jos saisin tuollaisia kasvatteja lisää, kasvattaisin 100-vuotiaaksi.”

Lönnholtz sanoo, että hänen kasvatustoimintansa on hiipumaan päin. Tällä hetkellä hän omistaa vielä kaksi tammaa, jotka hän aikoo astuttaa ensi keväänä. ”Nyt ne ovat tyhjinä, saavat nauttia vapaudesta.”

Celtas-hevosia on syntynyt viitisenkymmentä, ja niiden joukossa on monta pärjännyttä hevosta. Lönnholtz kertoo, että kasvatusuransa alussa monta varsaa menehtyi, kun silloin ei tiedetty edes maidon vasta-aineista.

”Se minua ilahduttaa eniten, että kaikista kasvattamistani tammoista, joista on noin 25, ihmiset ovat ottaneet varsoja. Siitä olen maailman onnellisin, että ihmiset kokevat, että minun linjojani kannattaa käyttää jalostuksessa, että niiden suvut, luonne ja rakenne kelpaavat.”

Kotona lähes loppuun asti

Lönnholtz ei halunnut tehdä asiasta numeroa, kun hänelle vuosi sitten kesällä diagnostisoitiin keuhkosyöpä. Asiasta ei puhuttu. Kun häneltä sitten hoitojen seurauksena leikattiin hiukset, hän ei toisaalta halunnut yrittää myöskään salata tilannetta peruukilla, Ansa-Katariina Lönnholtz kertoo.

Viime viikon tiistaina kontrollikokeissa selvisi, että tilanne oli kääntynyt huonompaan ja metastaaseja oli paljon.

Torstaina Lönnholtz siirtyi saattohoitoon hämeenlinnalaiseen Koivikko-kotiin.

"Lupasin, että olen läsnä viimeiseen asti, ja näin tiistaina myös tapahtui. Pidin Anjaa kädestä, kun hän lähti. Hetkeä aikaisemmin hän oli sanonut minulle useaan kertaan, että suojelee minua tuonpuoleisesta käsin."

Aiheeseen liittyvää

No stories found.
logo
Hevosurheilu
www.hevosurheilu.fi