”Lajikomiteahan lajia oikeasti kehittää” – Paljon osaamista, paljon vastuuta, paljon työtä, ei palkkaa

Haku Suomen Ratsastajainliiton lajikomitoihin on juuri nyt käynnissä.Mutta miksi on lajikomiteoita? Minkälaisia ihmisiä niissä tarvittaisiin? Kysyimme. Komiteoissa työskentelevät ihmiset kertovat, että komitea on asiantuntijaelin, jossa tehdään paljon töitä yksinomaan rakkaudesta lajiin. Vaikka työ tehdään ilman korvausta, vaatimukset ovat kovat: asiaosaamista vaaditaan, keskustelutaidot ja aktiivinen tiimipelaaminen ovat tärkeitä. Lajikomiteassa on tärkeää tunnistaa ruohonjuuritason ilmiöt ja ylläpitää vuorovaikutusta kaikkien kanssa.Lajikomitean vastuualuetta on kotimainen toiminta. Kansainvälisellä tasolla "kopin ottaa" huippu-urheilun johtoryhmä HUJO. Lajikomitea yhdistää ja edustaa lajiaKouluratsastuksen lajikomitean puheenjohtaja Paula Nystén näkee lajikomiteansa vastuuna erityisesti kansalliset kilpailut, sekä riittävän toimihenkilökoulutuksen. ”Töitä riittää, jotta saadaan kilpailukalenteri paikalleen ja kilpailut rullaamaan, säännöt päivitettyä ja koulutukset toimimaan. Jos ja kun ihmiset ovat tyytyväisiä saamaansa koulutukseen olemme tehneet työmme hyvin”, hän muotoilee. Nystenin palkka tästä työstä on "yksinkertaisesti rakkaus lajiin".Hänen mukaansa lajikomitean tehtävä on tuoda kilpailijat, tuomarit ja valmentajat yhteen ja edustaa lajin näkökulmaa.”Komitealle on tärkeää, että tuomareiden osaaminen on korkealla tasolla, koska myös ratsastajat panostavat lajiin paljon. Meidän täytyy suhtautua arvosteluun samanlaisella vakavuudella”, koulutuomarina itse toimiva Nystén painottaa.Hän kertoo, että jonkin verran kouluratsastuksen lajikomitealle tulee yhteydenottoja liittyen esimerkiksi arvosteluun ja sääntöihin, sekä toiveita tietyntyyppisistä kilpailuista tai siksi, että halutaan varmistaa tarvittava määrä kvaalikilpailuja tuleviin mestaruuksiin. Nysten haluaa pysyä kartalla siitä, mitä kotimaassa tapahtuu ja komiteatyö on myös helppo tapa pysyä kartalla siitä, mitä kattojärjestö FEI:stä on tulossa. Nystén korostaa avoimen keskustelun tärkeyttä ja toivoo selkeää väylää matalalta tasolta kansainvälisiin kisoihin.”Toivon, että tulevaisuudessa meillä on riittävät resurssit, jotta pystytään jatkamaan liiton virallisia sarjoja ja siten varmistamaan, että on nousujohteinen tie kotimaassa, josta ratsukon on helppo ponnistaa ulkomaille. Ilman muuta haluamme tukea myös aloittavia kilpailijoita ja heidän tukihenkilöitään. Toivoisin, että voidaan pitää tie tasaisena ja johdonmukaisena”, hän miettii.. Substanssiosaamisen tärkeysEsteratsastuksen lajikomitean puheenjohtaja Juho Norilo näkee, että komiteatyö vaatii substanssiosaamista lajista ja kysyä johtaa keskustelua. ”Lajikomiteaihmisen tulee olla tietenkin lajin asiantuntija. Siihen liittyy myös verkostoituminen. Kaikkien ei tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntija, mutta on hyvä, että komiteassa löytyy substanssiosaamista koko lajin sisältä”, tiivistää Norilo ja nostaa esimerkiksi lajisääntöjen, huippu-urheilun ja kilpailujärjestelmän osaamisen. ”Komiteassa pitää olla henkilö, joka osaa yhdistää nämä asiantuntijat, johtaa keskustelua ja tiivistää asiantuntijoiden keskustelut päätöksiksi ja saada ne sitä kautta käytäntöön.”Yhteistyö SRL:n toimiston kanssa on Norilon mukaan jatkuvaa. Toimistolta lajikomitea saa tietoja päätöksenteon tueksi, esimerkiksi dataa kilpailumääristä ja toimihenkilöistä.”Liiton toimiston kanssa teemme äärimmäisen tiivistä yhteistyötä. Sen lisäksi ovat SRL:n hallitus ja lajiyhteisö. Yhteistyön tulisi pohjautua ennen kaikkea siihen, että olemme saaneet SRL:lta toimenkuvan, noudatamme SRL:n meille antamia tehtäviä.""Komitea pysyy omalla alueellaan ja muut sektorit pysyvät omallaan. Esteratsastuskomiteassa ajatellaan lajin kehittämistä, sen tulevaisuutta ja strategista visiota. Liiton toimisto on apuna tässä luomistyössä ja on toimeenpaneva voima”, selventää Norilo.Mitä Norilo toivoo tulevaisuudessa lajikomiteatyölle?Hän toivoo liiton eri elimille tarkkoja rooleja, jotta päätöksenteko käytännössä toimii. Komiteoille hän toivoo selkeämpää asiantuntijaorganisaation roolia. ”Toivon, että komiteat ovat asiantuntijaelimiä, joita SRL:n hallitus konsultoi päätöksenteossa. Eli, että meitä kuunnellaan jo suunnittelutyössä."Toimintakulttuuria Norilo haluaisi hieman uudistaa. ”Kokonaisuudesta ajattelen, että nythän meidän toimenkuvaan kuuluu, että luomme oman strategian ja toimintasuunnitelman. Haluaisin pikkuhiljaa päästä estekomiteassa siihen, ettei ajatella aina vain vuosi kerrallaan. Tällä hetkellä esimerkiksi reagoidaan niihin haasteisiin ja ongelmiin, mitä kentiltä tulee. Haluaisin päästä pitkäjänteisempään kehitystyöhön. Voisi ajatella uudelta kantilta, että jokainen toimielin ei tekisi omaa strategiaa, vaan HUJO:sta saataisiin suomalaisen esteratsastuksen strategia."Tässä strategiassa olisi selkeästi määritelty mikä alue kuuluu HUJO:lle, mikä toimistolle, hallitukselle ja estekomitealle. Norilo visioi esteratsastuksen yhteistä tulevaisuusfoorumia. "Nythän on niin, että lajikomiteat pitävät oman lajiseminaarin. Mielestäni pitäisi ajatella isommin ja pitkäjänteisemmin jotta pääsemme seuraaville strategisille stepeille”, hän visioi.Norilon puolesta kilpailukalenterit seuraavalle vuodelle saisivat valmistua paljon aikaisemmin, kuin nykyisin. Kilpailukalenterien luominen on jokavuotinen ”kuuma peruna”, joka vaatisi toimintakulttuurimuutosta. Norilo peräänkuuluttaa avointa keskustelua kilpailukalentereita tehdessä. Hän toivoo, että kilpailujenjärjestäjät näkisivät oman roolinsa tärkeänä osana isompaa kokonaisuutta. Estekomitean on nähtävä kokonaisuus, sidottava langat yhteen:”Kaiken kehittämisen lähtökohta pitäisi olla se, että esteratsastus on elinvoimainen laji, jossa hevosen hyvinvointi, urheilullinen kunnianhimo ja harrastamisen mahdollisuudet kulkevat rinnakkain”, hän päättää.. Hyvä henki ja läpinäkyvyysViisi vuotta kenttäratsastuskomiteassa työskennellyt ja sen nykyinen puheenjohtaja Hillevi Huttunen sanoo, että komitea on oikea paikka, kun haluaa todella vaikuttaa omaan lajiin ja sen tilanteeseen kotimaassa. ”Tämä on siihen hyvä väylä”, hän toteaa vaikuttamisesta. Huttunen kertoo, että vastuualueita yritetään jakaa komitean sisällä kunkin jäsenen oman kiinnostuksen mukaan. ”Ja kokouksissa tarkistamme, että sovitut on tehty”, hän toteaa.Kenttäratsastuksen lajikomitea yrittää toteuttaa kentältä saamiaan pyyntöjä ja ehdotuksia, sekä reagoida erilaisiin tilanteisiin. Viimeisimpänä on kuultu pyyntö yhden tähden luokista ja Huttusen mukaan tätä formaattia testataankin ensi vuonna. Kenttäratsastuksen lajikomitea lanseerasi tovi sitten Candy Cupin, jotta lajiin saataisiin lisää poniratsastajia. Jäsenistön kanssa on ylläpidetty dialogia avoimien Teams-keskustelujen kautta.Minkälainen on lajikomitean ideaali suhde esimerkiksi HUJO:on?”HUJO:ssa ymmärretään huippu-urheilun päälle. Kun me teemme päätöksiä Suomen asioista, ”hujolaisilta” olisi hyvä tulla infoa meille, että meidän suunnitelmat olisivat viemässä kohti sitä, mitä huippu-urheilussa tapahtuu”, Huttunen pohtii. Tulevaisuudesta hän toivoo, että lajikomitea pääsee vaikuttamaan asioihin, kuten tähänkin asti. Hän muistuttaa, että kommunikaation tulee aina olla mahdollisimman helppoa, avointa ja läpinäkyvää.Mitä itse työskentelyyn tulee, Huttunen peräänkuuluttaa mm. kommunikaatio- ja tiimipelikykyjä.”Hyvä henki on tärkeintä. Pitää haluta tehdä niitä asioita, mutta myös ymmärtää, että on muutakin elämää. Kaikki me teemme komiteatyötä vapaaehtoisesti. Pitää olla kivaa tehdä tätä hommaa”, hän korostaa ja lisää: ”Komitea ei ole salaseura!”. "Vaikka ei olympialaisissa ollakaan"Matkaratsastuksen lajikomitean puheenjohtaja Heidi Laurinen-Nokua on nähnyt lajikomitean toimintaa pidemmältä ajalta. Hän on toista kertaa lajikomitean toiminnassa mukana, oltuaan kymmenisen vuotta lajikomiteasta pois. Hän alleviivaa lajikomitean tärkeää toimintaa varsinkin pienen lajin kannalta.”Lajikomiteahan lajia oikeasti kehittää ja vie eteenpäin, koska ei pienten lajien tekemiset ihan kauheasti liittoa muutoin kiinnosta. Siellä on totta kai olympialajit, joissa on paljon harrastajia ja toimintaa. Itse koen, että paukut menee sinne ja jos on näivettynyt lajikomitea, niin ei se lajikaan kehity. Jos on hyvin aktiivinen ja innokas lajikomitea, niin silloin mennään eteenpäin. Pidän tärkeänä HUJO:ssa ja muissa toimielimissä mukana olemista, koska silloin olemme olemassa”, Laurinen-Nokua pohtii. Matkaratsastuksen lajikomitean puheenjohtajuuden lisäksi hän toimii myös HUJO:ssa aktiivisesti.”Nythän HUJO:a muutettiin niin, että olympialajit kokoontuvat useammin. Meille pienille lajeille on ikään kuin ”Pikku-Hujo”. Pidän tärkeänä olla kuulolla myös silloin, kun olympialajit kokoontuvat, koska sieltä tulee informaatiota. Jos me pienet lajit vaan keskenämme 'hujoillaan', niin se on pientä ja silloin pelkään, että jäämme unholaan”, hän pohtii. Hän muistuttaa, että myös pienemmillä lajeilla on tulevaisuuden potentiaalia, "vaikka ei olympialaisissa ollakaan".”Esimerkiksi askellajeissa ja vikellyksessä on ollut aika hyvää menestystä ja kilpaillaan paljon ulkomailla. Ne pitää huomioida myös HUJO:n tasolla."Matkaratsastuksessakin on kansainvälisissä kilpailevia. Toisaalta esimerkiksi uusien harrastajien saaminen lajin pariin on enemmänkin lajikomitean tehtävä, ei HUJO:n.Lajikomiteansa tämänhetkiseen tilanteeseen Laurinen-Nokua on tyytyväinen.”Siellä on ihmisiä, jotka haluavat toimia. Vastuu jakautuu aika kivasti, jokainen hoitaa oman tonttinsa, kokouksissa käydään läpi mitä millekin sektorille kuuluu. Ihmiset on hyvin paikalla kokouksissa”, hän kiittelee. Hän kertoo, että säännöt ovat hyvässä vaiheessa, samoin ensi vuoden kilpailukalenteri. Komitean sisällä on roolituksia, esimerkiksi kilpailutoiminnan vastaava, seuratoiminnan vastaava, valmennuksen vastaava, tiedotuksesta vastaava, koulutuksesta vastaava, ja niin edelleen.Sihteeri on tarkoituksella usein uusi henkilö, sellainen, joka on vasta tullut mukaan komiteatyöhön. "Sihteerinä pääsee parhaiten sisään”, vinkkaa Laurinen-Nokua.Vaikka kulunut vuosi SRL:ssa on ollut turbulenttinen, lajikomiteat ovat siinä sivussa tehneet omaa työtään. ”On mielestäni helpompaa, että komiteassa on sekä 'näin on tehty tyyliin 50 vuotta sitten' -konkaritietoa että toisaalta uusia intoja ja innovaatioita. Meillä esimerkiksi on komiteassa parikymppinen nuori, jolla on ihan erilainen käsitys viestinnästä ja sometoiminnasta, kuin minulla”, kertoo Laurinen-Nokua.Mistä tahansa pitkästä omasta kokemuksesta lajin parissa on hyötyä. Kilpailija, huoltaja, tuomari, toimihenkilö – kaikki tuovat oman osaamisensa ja näkemyksensä.”Jos kaikki ovat kilpailijoita tai valmentajia, se ei mielestäni ole niin hedelmällistä”, hän sanoo.Mitä tulee lajikomiteahakuihin, Laurinen-Nokualla on selvä evästys.”Pitää olla aito halu kehittää, on se sitten HUJO tai lajikomitea. Se ei voi olla pelkkä titteli nimen perässä. Pitää pystyä käärimään hihat ja uhrata aikaa. Jos järjestötoiminnassa haluaa olla mukana, niin aikaa menee niin paljon kuin sitä pystyy uhraamaan”, hän tiivistää. Hän liputtaa myös Huttusen mainitseman tiimipelaajan puolesta.Vapaaehtoisuus ei ole tällä hetkellä trendikästä. Ongelmallisia puheenaiheita voivat olla kilpailujen järjestämisen vaikeus tai kalleus tai vapaaehtoisten vähyys, ne ovat kysymyksiä, joihin ei ole suoria ja helppoja vastauksia.”Palkkahommia näistä ei varmaan lähiaikoina tule – palkkion täytyy olla joku sellainen minkä on itse itselleen rakentanut”, huomioi Laurinen-Nokua.Kiinnostaa - miten toimin?Komitea- ja työryhmähaut ovat auki 9.-29.11.2026. Valjakkokomiteahaku on auennut jo 29.10.Lisätietoa täältäHakulomake löytyy täältä ja vastaus siihen ohjautuu SRL:n toimistoon ja kyseisen komitean puheenjohtajalle.

”Lajikomiteahan lajia oikeasti kehittää” – Paljon osaamista, paljon vastuuta, paljon työtä, ei palkkaa

Aiheeseen liittyvää

”Lajikomiteahan lajia oikeasti kehittää” – Paljon osaamista, paljon vastuuta, paljon työtä, ei palkkaa

"Oikea-aikaisilla toimenpiteillä voidaan minimoida vahinkoja" – uudessa hankkeessa yritetään saada taudit kartalle

Oivan valinnan ovet menivät säppiin – Oiva Pölönen täyttää 80 vuotta

Hedwig Wikströmillä on ollut vastoinkäymisten vuosi: "Piti oikein miettiä, että miten nyt sitten"