SRL:n puheenjohtaja Sonja Lesch: "Aikuisella on velvollisuus pitää rajat selkeinä"

Susanna Penttilän muistelmat 1980-luvun puolivälistä nostivat esiin aiheen, joka nousee säännöllisin väliajoin: valmentajien ja nuorten valmennettavien väliset suhteet ja niihin liittynyt häirintä. Usein todetaan myös, että 1980-luvulla asiat olivat toisin ja että siitä on jo 40 vuotta aikaa.SUEK:in vuonna 2020 toteuttaman Häirintä suomalaisessa kilpaurheilussa -tutkimuksen valossa ahdistelua tapahtuu edelleen. Seksuaaliseen häirintään olivat syyllistyneet eniten toiset urheilijat tai oma tai toisen urheilijan valmentaja, mutta häirinnän muuttuessa fyysisempiin muotoihin, urheilijoiden ja valmentajien välinen ero tasaantui selvästi. Tutkimukseen lähti mukaan 48 lajiliittoa ja järjestöä ja se kohdistui 16-vuotiaisiin ja sitä vanhempiin kilpaurheilijoihin. Tutkimuksen kohdejoukko oli arviolta 160 000 kilpaurheilijaa. Vastauksia sähköiseen kyselyyn saatiin 9018, keskimääräisen vastausprosentin ollessa melko alhainen, 5,6. Kysely lähetettiin 4530 ratsastajalle ja siihen vastasi 300 ratsastajaa. Vastausprosentti oli näin hieman keskimääräistä korkeampi, 7 prosenttia. Ratsastus kuuluu lajeissa kakkosryhmään, eli lajeihin, jossa häirintää on toiseksi eniten. Julkaisussa kerrotaan, että seksuaalisen ja sukupuolisen häirinnän kokemukset yleistyivät urheilijoilla kilpailun tason noustessa. Eniten häirintäkokemuksia ja -havaintoja oli aikuisten maajoukkuetason urheilijoilla. Seksuaalinen häirintä voi olla häiritsevä kommentti, katse tai ele. Se voi olla myös fyysistä, kuten ei-toivottua koskettelua ja vakavimmillaan se voi täyttää seksuaalirikoksen tunnusmerkit. "En koskaan törmännyt asiaan"SRL:n valmennuspäällikkönä 1980-luvun puolivälissä toimi Jorma Paakkari, joka sittemmin jatkoi järjestöelämästä TV Neloseen.Mitä hän muistaa niistä asioista, joista Susanna Penttilä kirjassaan kertoo?”Itse en koskaan törmännyt asiaan eikä kukaan sellaisesta tullut kertomaan minulle. Enkä siis joutunut kenellekään valmentajalle asiasta huomauttamaan. En tietenkään väitä ettei semmoista olisi ollut, elettiinhän aikaa ennen #metoo:ta, mutta mikään jokapäiväinen puheenaihe asia ei ollut, eikä korviini tullut koskaan mitään niiden parin vuoden aikana", Paakkari sanoo."Toki itsekin näin esimerkiksi Ypäjällä, että romansseja ja pitkiä seurustelusuhteita syntyi ratsastajien ja hoitajienkin välillä, mutta ne olivat kyllä ihan julkisia. En muista että valmentajien kanssa olisi ollut mitään. Mutta noista ajoistahan on yli 40 vuotta.”Tom Gordin oli 1980-luvulla SRL:n päävalmentaja esteratsastuksessa, Paakkarin alainen.Kommenttipyyntöön Susanna Penttilän julkaisemista muistikuvista 1980-luvun esteratsastuksesta, Gordin vastaa, ettei ole lukenut kirjaa."En koe, että on järkevää kommentoida jonkun muistelmia, joita en ole lukenut", Gordin sanoo.Entä nyt?40 vuotta on pitkä aika, mutta miten varmistutaan, että tällä hetkellä ei tapahdu samaa kuin 40 vuotta sitten?Ratsastajainliiton hallituksen puheenjohtaja Sonja Lesch kommentoi näin: "Paljon on onneksi muuttunut 1980-luvulta, ja tänä päivänä turvallisuutta rakennetaan myös hyvin konkreettisilla rakenteilla. Esimerkiksi liittovalmentajilta edellytetään asianmukaista koulutusta ja liiton maajoukkuevalmentajiksi valittavilta rikostaustaotetta. Häirinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä on olemassa ilmoituskanavat, ja tarvittaessa asia voidaan viedä myös liiton ulkopuolisiin palveluihin tai viranomaisille", Lesch aloittaa."Alaikäisten kohdalla myös huoltajien mukanaolo, avoin viestintä ja se, ettei nuori jää yksin aikuisen valta-aseman varaan, ovat tärkeä osa turvallista toimintaympäristöä. Valmennuksessa, kilpailumatkoilla, leireillä ja muissa tilanteissa pitää miettiä käytännössäkin sitä, miten aikuiset toimivat nuorten kanssa ja millaisia tilanteita syntyy."Lesch huomauttaa, että "mikään määrä sääntöjä, rikostaustaotteita tai ilmoituskanavia ei yksistään tee urheilusta turvallista". "Lopulta vastuu on aina aikuisilla", hän sanoo.Aikuiselta edellytetään Leschin mukaan "paitsi sääntöjen noudattamista, myös eettistä harkintaa, moraalia ja ymmärrystä omasta valta-asemastaan suhteessa lapseen tai nuoreen. Valmentajalla, joukkueenjohdolla, toimihenkilöllä tai kenellä tahansa aikuisella on velvollisuus pitää rajat selkeinä. Lapsen tehtävä ei ole osata suojautua aikuisen epäasialliselta käytökseltä."Lopuksi Lesch muistuttaa, että vastuu kuuluu myös yhteisölle. "Jos joku näkee tai kuulee jotain huolestuttavaa, asiaan pitää puuttua. Ei riitä, että itse käyttäytyy oikein, jos samalla katsoo sivusta toisen epäasiallista toimintaa. Turvallinen yhteisö syntyy siitä, että aikuiset myös valvovat yhdessä sitä kulttuuria, jossa lapset ja nuoret toimivat."

SRL:n puheenjohtaja Sonja Lesch: "Aikuisella on velvollisuus pitää rajat selkeinä"

Aiheeseen liittyvää

SRL:n puheenjohtaja Sonja Lesch: "Aikuisella on velvollisuus pitää rajat selkeinä"

Koiran kuono avuksi hevosen mahahaavan etsinnässä

Heinäseminaarissa oltiin heinän äärellä, hevonen pureskelee heinäkiloa kohti noin 3400 kertaa

Naapurimaassa lajiliitto kantaa taloudellisen riskin esimerkiksi kisakarsinoista – SRL:n rooli puhutti hallitusehdokkaiden tentissä