Suomenhevonen - sotahevonen patsaalle laskettiin eilen seppele kunnioittamaan suomenhevosen osuutta itsenäisen Suomen saavuttamisessa ja jälleenrakentamisessa. Moni sytyttää kynttilät ikkunalle. Liput vedetään salkoon, vaikka räntäsateessa. Mitä itsenäisyys merkitsee suomalaiselle ratsastajalle? Kysyimme.Henri Ruoste, kouluratsastaja18-vuotiaana Suomesta maailmalle lähtenyt ja nykyään Saksassa pysyvästi asuva Ruoste on maailmankansalainen, joka on viettänyt suurimman osan elämästään Suomen ulkopuolella, puoliso ja lapset ovat saksalaisia. Ruoste myöntää harkinneensa kansalaisuuden vaihtoa saksalaiseksi. "Jollakin asteella se on pöydällä, kun olen täällä niin pitkään asunut."Urheilukansalaisuus on kevyempi vaihtoehto. Tätä näkee ratsastuksessa jatkuvasti, viimeksi eilen tällä viikolla on saatu lukea, kuinka itävaltalainen Diana Porsche rupeaa ratsastamaan Unkarin lipun alla. Mitä Suomen "urheilukansalaisuuteen" tulee, se vaatii käytännössä vähintään pitkää asumista Suomessa. Henri Ruoste tietää tämän, sillä hänen puolisonsa Senta Kirchhof on asiaa jossain vaiheessa vakavasti harkinnut. Ruoste jää miettimään suomalaisia sotaveteraaneja ja sodassa kaatuneita: "Vaikka ei olla itse eletty sodan aikaa eikä koettu sitä kaikkea mitä itsenäisyys on heiltä vaatinut, voi vain yrittää kuvitella miten vaikeaa se on ollut. Me ollaan heille velkaa ja meidän on muistettava olla kiitollinen."Nina Fagerström, esteratsastaja Belgiassa vaikuttava Nina Fagerström toteaa näin: "Minulle itsenäisyys merkitsee ylpeyttä, kiitollisuutta ja voimaa. Aina kun Maamme-laulu on soinut palkintojenjaossa, minulle on tullut vahva tunne yhteisyydestä Suomeen ja suomalaisiin. Olen kiitollinen niille suomalaisille, jotka puolustivat vapauttamme ja kulttuuriamme. Se muistuttaa minua siitä, kuinka sitkeitä ja vahvoja me olemme, ja kuinka suuri voima on rehellisyydellä.""Itsenäisyys merkitsee myös mahdollisuutta rakentaa sellainen elämä kuin haluamme - tasa-arvon, koulutuksen ja valinnanvapauden kautta. Minulle on tarjottu urani aikan mahdollisuutta vaihtaa kansalaisuutta. Se olisi korvattu merkittävällä rahasummalla ja olisin saanut käyttööni hienoja hevosia. Mutta minun ei tarvinnut hetkeäkään miettiä vastausta. Olen aina suomalainen."Marko Björs, maajoukkuevalmentaja kouluratsastuksessa”Se merkitsee vapautta, kiitollisuutta siitä että saa elää arkeaan turvallisesti. Kiitollisuutta veteraaneja ja sankarihevostamme suomenhevosta kohtaan.”Sonja Lesch, KorKin puheenjohtaja”Itsenäisyys merkitsee minulle vapautta ajatella ja vastuuta toimia. Oma tieni hevosten pariin alkoi suomenhevosella. Suomenhevonen on kulkenut rinnallamme koko itsenäisen Suomen tarinan ajan. Itsenäisyyspäivänä muistutan itseäni siitä, että tehtävämme on vaalia sivistystä ja toivoa, niin että vapaus kantaa myös tulevia sukupolvia.”Ville Vaurio, kouluratsastaja”Varsinkin nyt, kun maailman tilanne on mitä on, niin ihmiset on alkaneet ymmärtää, että meidän oma Suomi ei ole mikään itsestäänselvyys. Itsenäisyys, se merkitsee kyllä ihan kaikkea. Ja kun ajattelee hevosia, suomenhevosta, niin sen luonne, se työmoraali ja ”periksi ei anneta” asenne, siinä on jotain samaa kuin suomalaisissa.”Tom Gordin, huippu-urheilun johtoryhmän puheenjohtajaKansainvälisiä ratsastuskilpailuja koko elämänsä järjestänyt ja järjestöasioissa aktiivisesti toiminut Tom Gordin toteaa, että ei ole kansallismielinen. "En ole erityisen isänmaallinen. Olen eurooppalainen. Tai vaikka maailmanmatkaaja. En näe suomalaisuudessa mitään sellaista erityispiirrettä minkä perustella olisimme parempia kuin muut", hän sanoo."Ymmärrän historiaa, joten ymmärrän myös sen, että historia kirjoitetaan aina uudelleen, myös Suomen historia. Suhtaudun siihen siis kriittisesti. Aivan erityisesti vierastan yltiöisänmaallisuutta. Tänä päivänä näkee aivan liikaa sellaista isänmaallisuutta, jota en todellakaan voi hyväksyä."Gordin toteaa, että Suomi on hieno maa siinä missä muutkin maat. "Olen liberaalin monikulttuurisuuden puolustaja enkä lainkaan pidä meillä tällä hetkellä joissakin piireissä nähtävästä, jonkinlaisesta minimuotoisesta "America first -ajattelusta."Tosiasia on myös, että urheilussa liput kuitenkin liehuvat. Kansallisaatteet ja urheilu eivät Gordinin mielestä kuulu yhteen.Gordin sanoo olevansa lippujien liehumisesta ja urheiluun liitetyistä kansallistunteista samaa mieltä entisen presidentin Mauno Koiviston kanssa. "Koiviston mielestä kansallishymnit voisi jättää urheilusta pois, koska se vain ruokkii turhaa vastakkainasettelua.""Urheilu on nuorten hommaa, jossa mitataan urheilijoiden paremmuutta. Siinä ei tarvita kansallislauluja tai lippuja."Gordin tunnustautuu kuitenkin joukkueurheilijaksi ja esimerkiksi nations cupin kannattajaksi. Joukkueet ja maat voivat vallan hyvin kilpailla keskenään, kunhan se tapahtuu ilman liiallista nationalistista paatosta. "Hyvä joukkue on aina parempi kuin hyvä yksilö, mutta aiemmin kuvattu turha ja vääränlainen hehkutus pois. Sekin on aivan pöyristyttävää, kuinka arvokisoissa -kuten pian taas helmikuussa talviolympialaisissa- epäonnistuneet urheilijat ovat joidenkin mielestä melkein maanpettureita."
