Ville Vaurion kouluratsastusklinikkaa kuunteli täysi katsomo.
Ville Vaurion kouluratsastusklinikkaa kuunteli täysi katsomo.Kuva: Henna Siponen

"Säihkettä satulaan" – Ville Vaurion kouluratsastusklinikassa keskityttiin apuihin ja siihen, että hevonen odottaa

Hevoset-messut alkoivat, ja heti oli selvää, että tätä tapahtumaa on odotettu. Parkkipaikoille jonotettiin, eikä messuhallin käytävillä tarvinnut yrittääkään ylläpitää turvavälejä.

Hevosihmiset ovat todellakin löytäneet Tampereelle, olihan Hevoset-messuissa kolmen vuoden tauko.

Lauantaiaamun kouluratsastusklinikka toi areenalle Ville Vaurion, jonka silmien alle ratsasti nuori kenttäratsastaja Mikko Moisala. Hallitsevalla ponien kenttämestarilla oli ratsunaan Kaisa, eli 6-vuotias Cracks Cajsa (Chacco´s Crak – Lissaro), joka on saapunut Moisalalle vasta pari viikkoa sitten Saksasta.

Westfalentamma oli alussa hieman jännittynyt, joten sen kanssa haettiin rentoutusta käynnissä. Kun hevonen oli siinä sopiva, pyysi Moisala ratsunsa raviin.

”Kun hevosen kaula on alhaalla, se on myös rento, koska rento hevonen laskee päänsä alas”, Vaurio sanoo, ja hevonen kuin pärskähtää myöntymisen merkiksi.

Vaurio painottaa klinikassaan sitä, että kouluratsastus on aina hevosen koulutusratsastusta. Tarkoitus on pyytää hevoselta jotain, ja kun hevonen tekee sen, pyytäminen voidaan lopettaa.

”Mikko pyysi hevosta jalasta eteen ja hän heti palkitsi kiittämällä, kun hevonen vastasi oikein. Välillä tämä unohtuu. Osaamme pyytää, mutta emme aina muista palkita."

Vaurio muistuttaa, että kun hevonen ravaa itse eteen, kontaktin pitää säilyä, vaikka ratsastajan tulee olla hiljaa.

”Hiljaisuus kertoo hevoselle, että kaikki on hyvin.”

Vaurio ja Moisala ovat tuttuja toisilleen jo vuosien ajalta, mutta Kaisa on sekä valmentajalle että ratsastajalle tuore tuttavuus.

Hevonen vaikuttaa ratsastajansa alla tyytyväiseltä, ja jos jotain pieniä päännosteluita tulee, ne johtuvat siitä, ettei hevonen vielä ymmärrä ratsastajaansa.

Vaurio toteaa, että nuoren hevosen kanssa pitää miettiä, ettei tee typeriä ratkaisuja harkitsematta.

”Kannattaa aina etukäteen miettiä, miten kannattaa toimia, jotta välttää virheet.”

Mikko Moisalan 6-vuotias hevonen tuli Saksasta vasta pari viikkoa sitten Suomeen, mutta tamma ei hätkähtänyt areenalla mitään.
Mikko Moisalan 6-vuotias hevonen tuli Saksasta vasta pari viikkoa sitten Suomeen, mutta tamma ei hätkähtänyt areenalla mitään.Kuva: Henna Siponen

Moisalaa Vaurio muistuttaa vaikuttamaan istunnalla rohkeammin. ”Sun pitää uskaltaa sanoa, että odota. Paino taakse.”

Vaurio toteaa yleisesti, että välillä, jos hevonen tuntuu jännittyvän, ratsastajat päästävät avut pois, vaikka pitäisi toimia toisin. Ratsastajalla on kourallinen apuja: ääni, ohja, pohje, istunta ja paino.

”Kaikki muut voidaan kytkeä pois paitsi painoapu. Se vaikuttaa, halusit tai et.”

Vaurio ohjeistaa Moisalaa pidättämään hevosta ja laskemaan sen tempoa ravissa. ”En halua, että hevosta pidetään kiinni, että se menisi hiljaa, mutta nyt tuntuu, ettei hevonen odota tarpeeksi. Odotus on yksi tärkeimmistä asioista, silloin hevonen saadaan rentoutumaan.”

Pienillä puolipidätteillä on selvä vaikutus.

Vaurio kehottaa ratsastajaa istumaan, jotta hevosen takaosa saadaan aktiiviseksi ja se tulee edestä kevyeksi. ”Paino taakse. Säihkettä istuntaan”, kuten hän asian ilmaisee.

Moisala tekee työtä käskettyä, ja hevosesta alkaa löytymään liikettä. Vaurion tarkoituksena on se, että ratsastaja antaa avun ja odottaa, kunnes hevonen reagoi siihen oikein.

”Hevonen oppii joka päivä meidän ratsastuksesta, halusit tai et. Jos me annamme niiden olla laiskoja, ne sisäistävät, että näin voi mennä. Pitää löytää keinot siihen, joilla hevoselle kerrotaan, että en tykännyt tuosta, mutta saamme palkittua niitä oikeista reaktioista.”

Esimerkki siitä, että hevonen ei aina osaa lukea ratsastajansa toiveita nähtiin, kun Moisala pyysi hevoseltaan ympyrällä enemmän ravia eteen. Hevonen nostikin laukan, mikä ei ollut tarkoitus.

Vaurio näki tässä oppimisen paikan, koska Moisala otti avun pois. Hän kehotti ratsastajaa jatkamaan ravia ja pyytämään uudestaan raviin tempoa. Hevonen tarjosi taas laukkaa. Se oppi nopeasti, että kun se nostaa laukan, ratsastajan apu poistuu.

”On ihan järkevää, miksi Mikko otti avun pois, kun hevonen nosti laukan, mutta hevoselle Mikko opetti toimintatavan. Jos hevonen tekee jotain, mitä me ei olla tarkoitettu, ei pidä lopettaa vaikuttamista. Muuten me voidaan opettaa hevoselle huonoja toimintatapoja ihan vahingossa”, Vaurio kertoo.

Tärkeintä on saada hevonen ymmärtämään, mitä me haluamme. Siksi hevoseen tulee vaikuttaa niin kauan, kunnes se on tehnyt oikein. Sen jälkeen ratsastaja kiittää ja istuu hiljaa.

”Yksi vaikeimmista asioista on olla vaikuttamatta. Teet pidätteen, ja olet pehmeänä ja odotat. Kun hevonen tekee oikein, apu pois ja kiitos.”

Pian laukannosto onnistui ongelmitta.

Ajatus eteen ja eteen ajaminen ovat kaksi eri asiaa."
Ville Vaurio kouluratsastusklinikassa
Mikko Moisala on käynyt Ville Vaurion valmennuksissa jo usean vuoden ajan. Ratsastajan mielestä messuilla oli mukava tunnelma.
Mikko Moisala on käynyt Ville Vaurion valmennuksissa jo usean vuoden ajan. Ratsastajan mielestä messuilla oli mukava tunnelma.Kuva: Henna Siponen

Vaurio muistuttaa, että tarkoitus ei ole, että hevonen juoksee eteen, koska silloin se ei odota ja ole tasapainossa. ”Sen pitää ajatella eteen. Ajatus eteen ja eteen ajaminen ovat kaksi eri asiaa. Tuntuu, että niitä hevosia, jotka ovat hitaita pohkeille, tekee useasti mieli ajaa eteen.”

Vaurio muistutti, että yritteliästä ja halukasta hevosta ei rakenneta negatiivisessa ilmapiirissä. Kun siirtyminen ravista laukkaan ei onnistu heti, Vaurio kehottaa miettimään, johtuuko syy siitä, että hevonen on pois tasapainosta eikä ymmärtänyt pyyntöä vai siitä, onko se esimerkiksi laiska.

”Jos hevonen ei ymmärrä apua, ei sitä saa potkaista lujempaa, vaan palataan valmisteluun. Yleensä, kun hevonen ymmärtää, se tekee meidän puolestamme.”

Klinikan aikana Vaurio toteaa useaan kertaan, miten hyvin Moisala ratsastaa vasta 13-vuotiaaksi. ”Itse ratsastin tuossa iässä shetlanninponilla. Menisi kouluratsastajasta, mutta ei ole hanskoja, eli kenttäratsastaja”, Vaurio hymyilee.

”Taistele sitä vaistoa vastaan, että sun pitää tulla pois satulasta, jos hevonen jännittyy. Kun istut satulassa, sun istunnan ja apujen käyttö on todella hyvää. Säihkettä satulaan."

Nuoren hevosen kanssa ratsastajalla pitää olla tasapaino kunnossa, mutta hänen pitää myös huolehtia hevosen tasapainosta. Kaisa menettää välillä tasapainoaan, mutta kun Moisala muisti tehdä puolipidätteitä ja ratsastaa hevonen odottamaan, se korjaantuu.

”Hevonen on vähän kiireinen. Sen huomaa siitä, että tahti kiihtyy, mutta ennen kaikkea ohjan jähmettymisenä. Se sun pitää huomata ja tehdä puolipidätteitä.”

45 minuutin klinikan päätteeksi Moisalan hevonen on rento. Ratsastaja antaa sille pitkän ohjan loppuraveihin, ja heti Vaurio huomaa, että se alkaa vähän juosta.

”Loppuraveissakin pitää pitää huolta, että hevonen odottaa. Ei sille saa antaa palkkiota siitä, että se menee huonommin. Kaikki toiminta pitää olla loogista.”

Tekstiä päivitetty 12.4. Korjattu, että kyseessä oli lauantaiaamun kouluratsastusklinikka, ei messujen ensimmäinen klinikka.

Aiheeseen liittyvää

No stories found.
logo
Hevosurheilu
www.hevosurheilu.fi