Kyllä se oli. Harrasteratsastaja Sjögren kasvatti yhden oikein hienoista suomalaisista estehevosista..Brillance sai kaksi varsaa, jotka molemmat menivät pieleen, mutta eri tavalla.Satu Sjögren Ventisetten emästä .Ventisette syntyi Lohjalla, mutta sen sukujuuret ovat välillä jääneet piiloon, koska se on rekisteröity ESH-kantakirjaan, sitä ratsasti virolainen Urmas Raag ja se myös teki uransa Virosta käsin..Sjögren ei missään tapauksessa pidä itseään hevoskasvattajana. Hän naurahtaa, että ei ole ikinä edes ajatellut, että voisi joutua tilanteeseen, jossa pitää antaa haastattelu omasta hevosestaan..”Enkä olisi ikinä ajatellut, että teen yhtään eläintä myyntiin. Se en ole minä! Mutta nyt oli aivan pakko” hän huokaa..Ventisette myytiin heinä-elokuun vaihteessa brasilialais-bolivialaiselle ratsastajapariskunnalle ja kasvattajansa hämmästykseksi ja vähän suruksikin se muutti kokonaan toiselle mantereelle..Ventisetten emä Brillance (Bristol – Fassaad) tuli Sjögrenille harrastehevoseksi 6-vuotiaana..”Löysin sen Virosta netin kautta, ja ihastuin siihen”, hän kertoo..Koeratsastus meni oikein hyvin, ja hevonen oli miellyttävä ja rauhallinen..”Mutta sitten jo ostotarkastuksessa se rikkoi vaikka mitä”, Sjögren naurahtaa. ”Se osoittautui minulle liian haasteelliseksi hevoseksi, enkä pärjännyt sille. Se oli tamma isolla T:llä. Se oli hirveän kiva ja se tykkäsi työskennellä, mutta sitten se räjähti yhtäkkiä.”.Jo ensimmäisen vuoden aikana yhden ratsastuksen päätteeksi hän lensi selästä niin, että häntäluu murtui. Sen jälkeen kiinnostus Brillancella ratsastamiseen laski, ja kun tamma loukkaantui, oli helppo päätös teettää sillä varsa. Loukkaantuminen tapahtui, kun Alexandra Malmström oli alkanut ratsastaa Brillancella. Alku oli lupaava, mutta kun Malmström oli ratsastanut vasta muutaman kerran, kotiin tultaessa tamma murtautui trailerista takapuomin alta ulos ja loukkasi selkänsä pahasti..Eläinlääkäri totesi, että jos tämän joskus aikoo astuttaa, nyt on oikea heti. Sjögren ei ollut aiemmin harkinnut asiaa, mutta kyllähän varsa kivalta kuulosti..Myöhemmin kävi ilmi, että Brillancea oli Virossa yritetty saada turhaan kantavaksi. Suomessa ollessaan se teki molemmat varsansa ensimmäisestä yrityksestä..”Brillance sai kaksi varsaa, jotka molemmat menivät pieleen, mutta eri tavalla”, Sjögren naurahtaa – Ventisette oli vain liian hyvä..Koska all-round-sukuinen Brillance liikkui hienosti, sille valittiin ensin kouluori Rubinero (Rubinstein I – Ex Libris). .”Tykkäsin kouluoreista, ne olivat näyttäviä. Lisäksi halusin oriin, jolla oli hyvä ratsastettavuus, ja Rubinerolla oli ratsastettavuus kymppi. Enhän minä sitä varsaa myyntiin ajatellut, vaan itselleni”, Sjögren sanoo..”Olen myös aina tykännyt mustista hevosista. Rubineron kohdalla vain jokin naksahti”, hän miettii..Orivarsa Rubinio syntyi vuonna 2009..Rubiniosta lähdettiin tekemään kilpahevosta, mutta sen terveys ei kestänyt. Se liikkui upeasti tarhassa tai ohjasajettuna, mutta kun ratsastaja meni selkään, sen liike hiipui ja hiipui, se alkoi onnuskella, eikä se pian enää halunnutkaan mennä. Jalat ja selkä tutkittiin todella tarkkaan, mutta mikään ei selittänyt huonoa liikkumista. Välillä hevonen sai pitää taukoa pidempäänkin, mutta se ei tuntunut millään tavalla nauttivan ratsastuksesta. Rubinio oli jo varsana iso, ja se kasvoi 180-senttiseksi. Sjögren miettii, että ehkä sieltä löytyi jotain syytä, miksi siitä ei tullut ratsua..”Nyt se on ex-mieheni luona pihankoristeena. Totesimme, että se on komea tarhassa”, Sjögren kertoo..Brillancella yritettiin aloittaa ratsastus uudelleen ensimmäisen varsan jälkeen, mutta taas oli epäonnea. Tamma lohkaisi kavionsa ja kun se varoi kaviotaan, se sai mekaanisen kaviokuumeen. Siinä menivät sitten kaikki haaveet ratsun urasta..Ennen kuin tilanne kaviokuumeen myötä meni huonommaksi, Sjögren päätti kokeilla vielä toisen varsan tekemistä – siinä vaiheessa Rubinero oli vasta kolme, eikä sen kehnoa kohtaloa vielä tiedetty. Orivalintaan Sjögren kysyi neuvoa Hanna Nikanderilta, joka sanoi, että olisihan tuossa tuo Carlos..Nikanderin kasvattama ja omistama esteori Carlos oli silloin 4-vuotias, ja sillä oli luvat ESH-kantakirjaan. Sjögren oli ihaillut oritta aina, joten päätös oli aika helppo tehdä. Jos tekee varsaa itselleen, saa käyttää sitä oria, mistä itse tykkää, ja Sjögren tykkäsi Carloksesta..”Se oli komea, liikkui hienosti ja ne hypyt, joita olin nähnyt, olivat hienoja. Olin heti innoissani”, Sjögren kertoo..Carlos astui sinä vuonna ensimmäistä kertaa. Varsoista kaksi syntyi Suomeen, muut olivat virolaisista tammoista..”Minulla oli toiveajatus, että pystyn pitämään sen ikuisestiSatu Sjögren.Ventisetteä Sjögren kutsuu Nappulaksi. Se ei ollut syntyessään yhtä iso kuin isoveljensä, mutta myös sen syntyessä kaivattiin apua vetämiseen. Se oli reipas varsa, mutta luonteikas..”Etenkin karsinaan oli turha kenenkään tulla määräilemään”, Sjögren kuvaa..Tamma oli pätkän vieraalla pihatossa, mutta enimmäkseen kotona lämminveritamma seuranaan. Sen emästä jouduttiin luopumaan Ventisetten ollessa parivuotias – kaviokuume paheni, ja kun muutokset röntgenissä olivat isot, oli armeliainta päästää se pois..Rubinero ei kelvannut FWB-kantakirjaan itäisten juurensa takia, eikä asia Sjögreniä sen enempää kiinnostanutkaan. Ventisetten kohdalla Nikander yllytti kirjaamaan tamman ESH-kantakirjaan, eli vironurheiluhevoseksi..Kolmivuotiaana tamma meni sisäänratsastukseen Petra Virolaiselle, josta se tuli takaisin kahden viikon kuluttua sovitun kuukauden sijasta – se oli oppinut helposti kaikki asiat, joten se laitettiin kotiin huilaamaan etuajassa..Sitten Urmas Raag tuli Suomeen Laakspohjaan valmentamaan, ja Nikander ehdotti, että näytetään Ventisette hänelle. Sjögren oli irtohypyttänyt tammaansa kotona pienellä kentällä, mutta ei siinä nyt mitään niin ihmeellistä näkynyt. Laaksopohjassa oli enemmän tilaa, ja hyppyihin ilmestyi paljon lisää laatua..”Se hyppäsi todella hyvin siellä! Katsoin itsekin suu auki”, Sjögren kertoo..Raagiakin tamma miellytti, ja hän otti Ventisetten talliinsa, isänsä Carloksen kanssa samaan pihaan..Siitä lähti kulkemaan juna kohti urheiluhevosen uraa. Ventisette toimi hyvin ja teki mitä pyydettiin. Suomalaisen omistajan tehtäväksi jäi maksaa laskut ja käydä välillä katsomassa. Virosta tuli vain viestiä, että hyvin menee ja hevonen on niin rohkea, että se saa auttaa muut ohi vaikeista paikoista. Sjögren ihmetteli taas, että jaa, minunko hevoseni..Kasvattajan ehkä hienoin hetki Ventisetten kanssa oli Tallinna Horse Show´ssa vuonna 2019, kun tamma oli 7-vuotias ja osallistui kansainvälisiin nuorten hevosten luokkiin, ja se oli viikonlopun paras nuori hevonen. Samana vuonna se kävi Suomessa Järvenpään kahden tähden kilpailuissa ja otti siellä neljästä luokasta kolme sijoitusta, kaikki kolmen parhaan joukkoon..Sjögren itse ei ikinä kiivennyt Ventisetten selkään..Urmas Raag on yksi parhaita virolaisia esteratsastajia. Hänellä ei ole Ventisettestä pahaa sanaa sanottavaan..”Nelivuotiaana se tuli pienenä, mutta alkoi sitten yhtäkkiä kasvamaan ja hyppäämään”, hän kertoo. Tullessaan tamma oli 162-senttinen, mutta se kasvoi 171 senttiä korkeaksi..”Se tuli paremmaksi ja paremmaksi. Kun esteet nousivat, se hyppäsi vain paremmin. Se yritti aina olla puhdas, ja se oli nopea”, hän kiittää..Kun Ventisette tuli hänen tallilleen Luunjaan, hän piti sitä ensin aika tavallisena hevosena. Aluksi se oli liian varovainen ja hyppäsi esteet aivan liian korkealta. Kun päästiin kilpailuihin, tamma alkoi pärjätä, ja se pärjäsi niidenkin jälkeen, Raag korostaa..”Se pärjäsi joka luokassa. Se hyppäsi tosi hyvin ja oli nopea”, hän sanoo..Ensimmäiseen Keski-Euroopan maailmancupiin, jotka merkitään korkeudelle 140–160, mentiin vähän vahingossa, kun Puolassa helmikuussa 2021 Raagin toinen hevonen ei läpäissyt vet-checkiä..”Ajattelin, että voisi kokeilla Ventisettellä. Se hyppäsi ensin ensimmäisen 145-luokkansa ja sitten sunnuntaina sen 140–160 kahdella puomilla. Se oli uskomatonta!” .Radalla hän kertoo Ventisetten olevan sellainen kuin pitääkin. Se vetää kohti estettä..”Ja haluaa päästä yli niistä isoista esteistä. Se vain menee”, hän tiivistää. ”Se voitti tosi paljon. Usein hevonen voittaa joskus, mutta ei ole paljoa hevosia, jotka voittavat noin paljon. Sille oli harvinaista, jos yksi tuli alas.”.Mitään takapakkeja Ventisetten kanssa ei ole ollut. Viime kausi oli vähän hankala, piti mennä Belgiaan ja kilpailla muutenkin enemmän, mutta koronan takia se ei onnistunut..”Se oli typerä, turha vuosi”, Raag tuhahtaa..Hän itse on kilpaillut Ventisetten isällä Carloksella yli 200 kansainvälistä starttia, ja hän tuntee hyvin sekä isän että sen, mitä se jättää..”Virossa on tosi hyviäkin sen jälkeläisiä. Ne ovat isäänsä parempia”, hän sanoo..Hänellä itsellään on Carloksesta 5- ja 6-vuotiaat hevoset, jotka molemmat ovat menossa Zangersheideen nuorten hevosten MM-kilpailuihin, ja Raagin tietämän mukaan sinne olisi lähdössä tänä vuonna kolmaskin Carloksen varsa..Kykyä löytyy, mutta erityisesti hän kehuu carloslaisten luonnetta..”Se jättää hyvää päätä. Varsat ovat selväpäisiä ja tosi helppoja käsitellä”, hän sanoo..Carloksesta itsestään hän toteaa, että siinä on paljon voimaa – niin kuin myös sen isällä Verdillä..Raag sanoo, että Carloksen varsoille olisi Virossa kyllä kysyntää..”Mutta kun se on teillä Suomessa”, hän harmittelee..Sitä hän ei kuitenkaan sen kummemmin harmittele, että Ventisette lähti häneltä maailmalle..”Tämmöistä elämä on!” hän kuittaa..Kuten jo sanottua, myyminen ei ollut Sjögrenillä suunnitelmana. Etenkin 7-vuotiskaudella tammaa kyseltiin paljon, ja Raag tiedusteli omistajalta, että myydäänkö. Ei myyty, ei edes harkittu..”Minulla oli toiveajatus, että pystyn pitämään sen ikuisesti”, Sjögren hymähtää..Mutta kilpaileminen tuli kalliimmaksi ja kalliimmaksi, kun siirryttiin kansainvälisiin. Lopulta Sjögrenin oli todettava, että hänen rahansa eivät riitä niin hyvän hevosen pitämiseen..”Jouduin myöntämään Urmakselle, että voit alkaa myydä sitä”, Sjögren sanoo vähän surullisena..Silloin oli kuitenkin korona hidastamassa, eikä Viron suunnalta tuntunut löytävän sopivaa ostajaa. Myynnin kanssa alkoi tulla kiire, ja Sjögren päätti lähettää tamman Ranskaan myytäväksi Maiju Mallatille, jota hänelle oli suositeltu..Se oli todellinen taistelijatamma. Tavallaan kovapäinen, siinä oli hyvällä tavalla luonnettaMaiju Mallat.”Ilmoitin Urmakselle, että nyt on pakko tehdä tällainen asia, ja kerroin, että olen todella onnellinen siitä, mitä on saavutettu. Ja että hän saa olla ylpeä siitä työstä, minkä hän tehnyt Ventisetten kanssa”, Sjögren kertoo..Mallat lensi Luunjaan kokeilemaan Ventisetteä. Mallat ja hänen kumppaninsa Hilaire Paillard päättivät ottaa hevosen, ratsastivat sillä vähän aikaa, ja pian se tuntui myyntivalmiilta. Ensimmäinenkin kokeilija tykkäsi siitä, mutta koska hän etsi hevosta valmennettavalleen, hänelle se oli liian vahva. Toiset kokeilijat olivat bolivialais-brasilialainen esteratsastajapariskunta, ja he halusivat tamman..”Minulle oli tärkeää, että he hakivat sen itselleen, eikä se mennyt välittäjälle. Olisin kyllä toivonut, että se jää Eurooppaan. Mutta toivottavasti saan jotenkin selville, missä se on, ja voin tulevaisuudessa seurata sitä. Toivottavasti he pärjäävät”, Sjögren sanoo..Mallat taas on ammattilainen, joka tietää, että hevosia ostetaan ja myydään. Ventisette oli projekti, jossa oli tarkoitus olla aika nopeakin. Hyvin se meni, kahdessa kuukaudessa, niin että edes kisoihin ei ehditty..”Se oli todellinen taistelijatamma. Tavallaan kovapäinen, siinä oli hyvällä tavalla luonnetta”, Mallat kuvaa. ”Todella kiva hevonen!”.FWB:hen ei kelvollinen Carlos hyväksyttiin Zangersheideen
