Taitoa, tunnetta ja vähän lääketiedettäkin
Ratsastuksen Taito -sarjassa on esillä todella tärkeä aihe, joka joskus jää ratsastuksessa vieraaksi. Nimittäin hevosen palkitseminen ja motivointi. Siitä mielipiteensä kertovat kolme kovaa ammattilaista: kouluratsastaja Stella Hagelstam, esteratsastaja Salla Varenti ja eläintenkouluttaja Minna Tallberg.
Hagelstam harmittelee, että jo poniratsastajat opetetaan siihen, että hevosen pitää olla tottelevainen ja kuuliainen, sillä tässä mennään heti vähän hakoteille. Rajojen noudattaminen ja sen tuoma turvallisuus ovat kyllä todella tärkeitä asioita, mutta kun halutaan hyvin suorittava hevonen, kannattaa kiinnittää ehkä enemmän huomiota sen motivoimiseen.
”Kun hevonen on motivoitunut, se suorittaa paljon korkeammalla ja laadukkaammalla tasolla. Jos se ei toimi itse, vaan vain odottaa ohjeita, siinä menetetään kapasiteettia. Se on sama asia kuin ihmisellä. Jos hänelle sanotaan, että sinun pitää tehdä tämä, hän tekee sen mitä jaksaa ja viitsii ja pitää kahvitauon välissä. Ihan eri tavalla, kun jos hänellä itsellä olisi iso motivaatio asiaan. Samalla tavalla moni hevonen tekee vain minimin, sitä näkee paljon. Ja jos vähän potkii ja komentaa, hevonen tekee vähän enemmän, mutta silti se käyttää itsestään ehkä vain 20 prosenttia. Siksi en halua olla kontrolloiva, vaan innostava. Haluan antaa hevosten olla omia itsejään”, Hagelstam selittää.
Tallberg käyttää koulutuksessa namipaloja ja kertoo, miten niitä voi käyttää niin, että tuloksena ei ole paikoillaan seisova tai napansa ympäri hyörivä hevonen. Puhutaan myös käytösketjujen muodostamisesta, sekä tunteensiirrosta. Hagelstam uskoo siihen lujaa, ja niin uskovat Tallberg ja Varentikin.
”Mä olen ehkä liian tunteeton kaikkiaan”, Varenti aloittaa.
”Mutta onhan se niin! Kyllä se tunne siirtyy. Ja sehän on juuri ratsastuksessa kaikkien aikojen täysin parasta. Juuri se, että minusta tulee sille hevoselle jotain. Kun kiitän hevostani, se nakkelee niskojaan ja on tyytyväinen, kun minä olen tyytyväinen. Se on se ratsastuksen maaginen asia”, hän sanoo.
Ja sitten meillä on totta kai Marko Björs! Jos ratsastuksen monikymmenvuotinen huippuosaaja saa oman Tosi-TV-sarjan, me kysymme tietenkin, että millaista se oli.
Björs toteaa, että päätös lähteä sarjaan oli oikea. Hän kertoo muun muassa saaneensa yli sata viestiä ympäri Suomea.
”Joukossa on paljon hevosihmisiä, myös ravinaisia ja -miehiä, joille peitteleminen ja piilossa eläminen on yhä osa elämää. He kokevat, että tässä maailmassa heidän on yhä pakko”, hän kertoo.
Mutta puhutaan hänen kanssaan myös hevosista, sillä yhtenä päivänä Etelä-Afrikassa hän kävi kokeilemassa pooloponeja.
"Niin siinä lopulta kävi, että opin tuntemaan itseni tuon Afrikan kuukauden aikana. Olen nyt vahvempi. Opin, että ihmisen suuri vankila on ajatella sitä, mitä muut ajattelee."
Marko Björs
Kolmannessa jutussa käsitellään aivovammoja.
Tampereen yliopiston neurologian erikoislääkäri Tomi Sarkanen toteaa, että hevosurheilu on aivovammoissa korostunut laji. Taysissakin niitä tulee vastaan säännöllisesti.
Sarkanen pitää ratsastusta vaarallisena lajina, yhtenä vaarallisimmista aivovammoja ajatellessa. Hän kuitenkin toteaa, että vaikka lajissa on riskinsä, sillä on myös paljon positiivisia, hyviä vaikutuksia ihmiseen.
”Ratsastuksessa ei ehdoin tahdoin yritetä saada päävammaa, mutta päävammojen täysi ehkäiseminen on vaikeaa”, hän sanoo.
Takasivulla saamme kuulla, miten Tuomarinkylän tallityöntekijöiden perheet haettiin Suomeen Ukrainasta.
Uutisissa muun muassa pararatsastuksen kuulumisia ja oripäiväosallistujat.
Kuten saattaa huomata, Hevosurheilussa riittää luettavaa. Tilaa täältä, tuskin petyt.
