Hevosihmisen tunnusmerkki on uskonto kymppi, laskento nelkku.Turkulainen tallinpitäjä Päivi Savilahti-Bäckman entisenä tilintarkastajana ja talousalan osaajana on vähitellen opittu tuntemaan "uskonto nelkku" -ihmistyyppinä, haluttiin tai ei. Hän on kiinnostunut Suomen Ratsastajainliiton taloudenpidosta, koska kuuluu liittoon jäsenenä niin johtamansa ratsastusseura Friskalan Ratsastajien että oman ratsastuskoulunsa kautta ja sparraa lajiliittoa terrierin väsymättömyydellä.Ajat ovat huonot ja ihmisillä rahat vähissä. Savilahti-Bäckman yrittää herätellä tarkkaan taloudenpitoon myös lajiliitossa, sillä sanoo, että yli varojen ei voi elää.Menot on sovitettava tuloihin, tai pidemmän päälle ei hyvä heilu.Onko näin tapahtunut, sepä tässä juuri on se kysymys. Uuvuttavaa kissanhännänvetoa taloudenseurannan avoimuuden asteesta on käyty vuosia ja vuosia. Eli siitä, minkäasteisesti rahankäytön pitäisi voida avautua rivijäsenelle. Turkulainen talousihminen haluaa kysymyksiinsä vastauksia sunnuntainakin.Mitä tästä pitäisi ajatella? Allekirjoittaneen mielestä jäsenistön pitäisi osata iloita, että heidän joukossaan on yksi muita tarkempi talousihminen, sellainen, joka osaa lukea tilinpäätöstä.Mutta mitä vielä. Hän on häirikkö ja ilonpilaaja, pilkuntarkka nillittäjä, lillukanvarsiin takertuja. Hän on se, joka ei ymmärrä suuria linjoja ja haluaa viedä kokousyleisön yhteistä aikaa turhanpäiväisyyksiin. Ei tätä hänelle suoraan päin naamaa tietenkään sanota, sillä se ei Suomessa ole tapana, vaan siellä hevosalan ikiomassa anonyyminetissä. Siellä, minne kokoontuvat ne, joiden panos asiassa kuin asiassa on arvostella muita ja tehdä se mielellään vetämällä heitä lokaan milloin minkäkinlaisilla henkilöön menevillä argumenteilla. Me emme tiedä keitä nämä nimettömät arvostelijat ovat, emmekä sitäkään, kuinka paljon heitä on. Voi olla että heitä on vain yksi! Ei siellä montaa ihmistä ole "keskustelemassa", jos ottaa huomioon, että viestejä on esimerkiksi koko eilisen torstaipäivän aikana kirjoitettu 366. Joskus asia voi olla sanomattakin selvä. Usein asia paranee sanomalla. Ja mikä parasta, kun ne lillukanvarret tunnistaa ajoissa, niihin ei ehkä kompastu. On hyödyllistä, että joukossa on aina myös yksi nillittäjä. Ja vielä parempi, jos hän on sitä ihan suoraselkäisesti ja omalla nimellään. Ärsyttäväähän se ehkä on, mutta vielä ärsyttävämpää on huomata liian myöhään, että kukaan ei kysynyt ajoissa.
