Tukes selvitti ratsastuspalveluiden turvallisuutta – hevosten säikähtely, ratsastajien heikko tasapaino ja esteratsastus riskitekijöitä

Aineistossa oli mukana 136 onnettomuutta. Eniten ilmoituksia oli tullut ratsastuskouluilta, niissä tapahtui viiden vuoden aikana 90 onnettomuutta. Harraste- tai ratsutalleissa tapahtui 20 onnettomuutta, vaellustalleilla 15 onnettomuutta, seurojen toiminnassa 7 ja täysihoito- tai yksityistalleilla 3 onnettomuutta.Ratsastuspalveluiden tarjoajilla on velvollisuus ilmoittaa palveluissaan tapahtuneista onnettomuuksista. Velvollisuus koskee myös täysihoitotalleja, mutta käytännössä aktiivisimmin onnettomuuksista ilmoittavat ratsastuskoulut.”Mutta tästä puuttuvat kokonaan kotitallit ja tämän tyyppiset, joilla toiminta voi olla mitä tahansa turvallisen ja megariskisen välillä”, Kestinmäki selittää.Kestinmäen selvitys on nähtävästi ensimmäinen asiasta Suomessa tehty. Suomalaisia erityisyyksiä on esimerkiksi runsas ratsastaminen halleissa ja ahkera kypärän käyttäminen. Yläraajavammoja enitenEniten (51 kpl) aineistossa oli yläraajojen, etenkin ranteen ja solisluun murtumavammoja.Aineistossa oli mukana myös 8 vakavaksi luokiteltua vammaa, joka tarkoitti pysyvää vammaa tai muuta vakavaa loukkaantumista. Kuolemantapauksia ei osunut mukaan aineistoon.85 onnettomuutta oli kohtalaisia, eli vaativat sairaalahoitoa, ja 42 oli lieviä. Useimmiten vammat johtuivat hevosen pelästymisestä tai tasapainon menetyksestä.Päävammoja oli 36 kpl, eli 26 prosenttia loukkaantumisista. Kaikilla ratsastajilla oli kypärä päässään. Puolet vakavista loukkaantumisista kohdistui päähän, ja ne olivat joko aivovammoja tai kasvomurtumia. Muut vakavat tapaukset olivat ranka- tai sisäelinvammoja. Putoamisia ehdoton valtaosaMiltei kaikki onnettomuudet tapahtuivat ratsastajan pudotessa, näitä tapaturmia oli 127. Viidessä kyse oli puristumisesta tai tallautumisesta, kolmessa potkuvammasta hoitotilanteessa tai ratsailla.Kestinmäen mukaan kansainvälisissä tutkimuksissa korostuvat päävammat ja vammoja saadaan maailmallakin yleisemmin pudottaessa hevosen selästä. Maasta käsiteltäessä loukkaantuvat yleisimmin alaraajat ja kasvot.Esimerkiksi Ruotsissa menehtyy vuosittain 3 ratsastajaa vuosittain ja vakavia loukkaantumisia on 2000, mutta tämä käsittää siis kaikki hevosten kanssa tapahtuvat tapaturmat.Tukesin aineistossa isot päävammat olivat huomattavasti pienemmässä roolissa, kuin useissa kansainvälisisä tutkimuksissa. Syyksi Kestinmäki epäilee sitä, että hänen aineistonsa oli valtaosin ratsastuskouluista, siinä kuin muissa aineistoissa on mukana ammattilaisten saamia vammoja rajuista tilanteista esimerkiksi nuorten hevosten koulutuksessa tai laukkahevosten kanssa. Esteratsastuksessa loukkaantuu helpommin46 onnettomuudessa ratsastaja menetti tasapainonsa, 33:ssa hevonen pelästyi, 19:ssa hevonen innostui ja 15:ssa hevonen kompastui. Ratsastajan tasapainon menettäminen oli tietenkin myös osasyy niissä tapauksissa, kun varsinaiseksi syyksi laskettiin hevosen toiminta.Useimmiten tasapaino petti estetunneilla, kaarteissa, laukannostoissa tai ilman satulaa ratsastettaessa.30 prosenttia tasapainon menettämistapauksista tapahtui estetunneilla. Syitä oli hevosen poistuminen hallinnasta, kaarre tai liian iso hyppy.Hevosten pelästymisen syitä olivat usein äänet.Innostumiseksi laskettiin esimerkiksi se, jos hevonen alkoi hypellä tutulla laukkasuoralla.6 tapaturmaa tapahtui, kun hevonen kielsi esteelle. Estetunneilla tapahtui myös osa kompastumisista, ja kaikki kilpailuista raportoidut tapaturmat olivat esteiltä.Varusterikkoja oli aineistossa muutamia.Eniten onnettomuuksia tapahtui maneesissa, toiseksi eniten kentällä ja sitten maastossa. Onnettomuuksien määrää ei kuitenkaan pystytty suhteuttamaan siihen, kuinka paljon ratsastusta harjoitettiin eri ympäristöissä. Huhtikuu kuukausista julminSuomessa tapaturmia tapahtui eniten huhtikuussa, melkein yhtä paljon syyskuussa. Vähiten onnettomuuksia tapahtui helmikuussa. Kestinmäki arvelee, että huhtikuun onnettomuuksien syynä on tuntien siirtyminen maneesista kentälle, mihin hevoset usein reagoivat, sekä tammojen kiimat. Syyskuun lukuja nostanee alkeiskurssien alkaminen. Lisäksi jos syksyllä ratsastetaan ulkona, keli on usein tuulinen.Hieman hämmästyttävää oli se, että kesäleirit eivät näkyneet aineistossa piikkinä, vaikka niiden ohjelmaan kuuluu usein epätavallisempia ja tasapainoa vaativia asioita, eivätkä palveluntarjoaja ja asiakas ole valmiiksi niin tuttuja. Kestinmäki mietti, että syynä tähän saattaa olla se, että valtaosa leiriläisistä on lapsia ja nuoria, jotka eivät loukkaannu niin helposti.”Ja ratsastusleirien järjestäjien määrähän on vähentynyt hirveästi”, hän sanoo.Kestinmäki kertoo yllättyneensä hieman siitä, että vaellustalleilla tapahtuu suhteellisen vähän onnettomuuksia etenkin siihen nähden, että maastoon tulee vaihtuvia asiakasryhmiä, joiden taitotaso vaihtelee. Näitä onnettomuuksia oli aineistossa 15.”Hevosyksilöt ovat varmasti huolella valittu tarkoitukseensa, ja kokemattomien ratsastajien kanssa mennään vain käyntiä”, Kestinmäki tulkitsee. Asiakkaallakin vastuuKestinmäki on itse pitkänlinjan hevosihminen. Hän painottaa, että tallisääntöjen esillä pitäminen ja noudattaminen ovat tärkeä osa turvallisuutta. Esimerkiksi kaikki 3 potkutapaturmaa olisi voitu välttää huolehtimalla turvaväleistä.”Aina asiakkaat eivät ymmärrä, miten oma käyttäytyminen vaikuttaa omaan turvallisuuteen. Tallien sääntöjä ei ole laadittu huvikseen”, hän sanoo.Kestinmäki myös toivoo, että palveluntarjoajat miettisivät entistäkin tarkemmin, missä vaiheessa asiakas on valmis tekemään eri asioita: koska aloittelija menee ilman talutusta, koska hän saa laukata ja koska ratsastaja on valmis hyppäämään.Kestinmäki toivoo, että viestinnässä tuetaan ajatusta, että ratsastus vaatii kehonhallintaa ja ratsastajia innostettaisiin myös muun liikunnan pariin.Hän mainitsee, että pelästymisonnettomuuksia voidaan ehkäistä esimerkiksi pudottamalla lumet maneesista, niin että ne eivät putoa tuntien aikana. Myös ääntäeristävien korvahuppujen käyttöä kannattaisi harkita.Myös hevosten kompastumiset voivat olla vaarallisia. Niissä syynä on usein etupainoisuus, jota moni ratsastaja ei pysty korjaamaan, mutta johon voidaan jonkin verran vaikuttaa oikeanlaisella opetuksella. Jatkuvasti kompastelevat hevoset kannattaa tutkia mahdollisen eläinlääketieteellisen syyn selvittämiseksi. "Estetään ne, mitkä voidaan"Varusteissa Kestinmäki painottaa turvakypärän vaihtamista kolhun jälkeen sekä turvajalustimien tärkeyttä. Useammassa tapaturmassa ratsastaja raahautui jalustimesta onnettomuuden jälkeen.Huolellinen onnettomuuskirjanpito on tärkeää riskien analysoimiseksi.”Hevosten kanssa kaikkia onnettomuuksia ei voi estää, mutta estetään ne, mitkä voidaan”, Kestinmäki summaa. Linkki selvitykseen täällä.Taulukko hevosyrittäjien ilmoittamisvelvollisuuksista täälläLisätty mukaan linkki selvitykseen.

Tukes selvitti ratsastuspalveluiden turvallisuutta – hevosten säikähtely, ratsastajien heikko tasapaino ja esteratsastus riskitekijöitä

Aiheeseen liittyvää