Kansainvälinen tuomari kaipaa tosiasioiden tunnustamista: "Hyvähyvä-valmentaja ei vie ratsukkoa eteenpäin"

”Rehellisyys maan perii” voisi olla koulutuomari Maria ”Mascha” Collianderin tunnuslauseKouluratsastuksen taso on puhuttanut Suomen kouluratsastusyhteisöä viime aikoina. Maria Colliander, nelostason eli korkeimman tason kansainvälinen koulutuomari, on seurannut keskustelua kauempaa, koska suuri osa hänen ajastaan menee arvostellessa kv-kisoissa eri puolilla maailmaa. Mikä olisi hänen reseptinsä nykytilanteessa?”Ollaan rehellisiä! Ja tämä tarkoittaa niin ratsastajia, valmentajia, tuomareita, liiton väkeä kuin nuoren ratsastajan vanhempiakin”, Colliander linjaa. Kaikki lähtee Collianderin mukaan siitä, että rehellisesti, jopa ”inhorehellisesti” katsotaan tilannetta missä ollaan juuri nyt, tunnustetaan tosiasiat.”Ensin pitää lakata ajattelemasta, että tavoite on aina kilpaileminen ja grand prix. Tavoitteena pitää olla oppia ratsastamaan. Ylipäätään tosi tiukka tavoitteellisuus saattaa aikaansaada sen, että yritetään oikaista ja hypätä monen portaan yli. Ratsastus on äärettömän vaikea laji ja sen oppimiseen menee vuosia. Ensin pitää saada vaativa B -tasolla tasaisesti hyviä prosentteja, sitten vaativa A ja niin edelleen. Grand prix -tason saavuttamiseen menee todella monta vuotta. Pitää huomioida, että kaikki hevoset eivät pysty siihen, jolloin on väärin edes pyytää sitä niiltä.”Colliander korostaa valmentajien vastuuta. Myös sitä, että valmentajat jaksavat ylläpitää omaa ammattitaitoaan, ovat kiinnostuneita itsensä kehittämisestä valmentajana, kouluttautuvat jatkuvasti.”Että ei mennä siitä mistä aita on matalin. Ollaan rehellisia oppilaille. Kannustava pitää olla, mutta rehellinen. On uskallettava sanoa ”Et ole vielä valmis kilpailemaan, tarvitset vielä paljon harjoitusta.” Hyvä ja kokenut ratsastuksenopettaja voi viedä nuoren ratsastajan jo aika pitkälle, valmentajan aika tulee sitten jossain vaiheessa. Hyvähyvä-valmentaja ei loppupeleissä vie ratsukkoa lainkaan eteenpäin.”Colliander näkee, että valmentajien tason nostaminen on myös SRL:n asia. Liiton pitäisi kouluttaa valmentajia enemmän, auttaa heitä kehittymään, antaa ihan vinkkejä, tukea valmentajia niin, että osaamisen taso nousisi.”Ylipäätään tietoa ja taitoa pitäisi jakaa paljon enemmän valmentajien kesken, siis ihan käytännön tietoa, harjoituksia jne. Kokeneilla pitkän linjan valmentajilla on tullut eteen monenlaisia tilanteita, he voisivat auttaa nuorempia kollegoitaan monin tavoin. Ei tietoa kannata pantata.”Entä ratsastajat?”Varsinkin nuorten ratsastajien pitäisi ymmärtää, kuinka pitkä matka on edessä, ja kuinka hirvittävä määrä työtä on menestyksen eteen tehtävä. Vaikkei olisi huippulahjakas, kovalla treenaamisella pääsee jo pitkälle, tavallisellakin hevosella. Ei nuori tarvitse alleen helikopteria, vaan tasoon sopivan hevosen.”Colliander muistuttaa perusratsastuksen opettelun tärkeydestä. Sitä nimittäin ei mikään korvaa.”Ei temppuja vaan perusratsastuksen opettelua. Vaikka se tuntuisi nuoresta kuinka tylsältä. Se on se peruskallio jolle kaikki rakennetaan. Ja nuoren täytyy nauttia yhteistyöstä hevosen kanssa, viettää sen kanssa paljon aikaa, tutustua siihen hyvin, tehdä asioita monipuolisesti. Ja oppia kunnioittamaan hevosta. Se ei käy käden käänteessä.”Koulutuomari painottaa myös ratsastajan vastuuta omasta fysiikastaan.”Kaikki voivat harrastaa ratsastusta, mutta jos haluaa kilparatsastajaksi, kropan pitää olla urheilijan kroppa. Pitää olla ”fit”, tehdä runsaasti eri lajien oheisharjoittelua, kilparatsastajan on oltava notkea ja vahva.”Colliander nostaa esille myös asian, josta harvemmin puhutaan:”Kun harjoitellaan, siinä ei harjoittele vain ratsastaja, vaan aina myös hevonen. Jokaisen treenikerran täytyy olla palkitseva myös hevoselle, jättää se hyvään fiilikseen. Koska jos hevonen saa huonoja kokemuksia treenissä, huonoa ratsastusta, siitä voi alkaa negatiivinen kierre. Tässä on valmentajalla suuri vastuu, hänen on saatava oppilas ymmärtämään tämä asia.””Itse kannatan kovasti rataharjoituksia. Ne ovat aivan erinomainen paikka oppia ja saada palautetta tuomarilta. Niitä olisi hyvä järjestää runsaasti. Toinen asia on ponien taso. Suomessa kaivattaisiin hyvin peruskoulutettuja poneja lapsilla ja junnuille.”Mascha Colliander on jo tällä hetkellä Norjassa arvostelemassa kv-koulukisoja Fredriksborgissa. Mikä häntä itseään tuomarin työssä ilahduttaa eniten?”Hyvä ratsastus! Hyvän ratsastuksen näkeminen tekee minut aina todella iloiseksi!”.GP-luokan tuomari Peter Holler tylytti Ypäjällä: "Missä on perusratsastus?".Mitä SRL aikoo tehdä? – "Otamme Hollerin palautteen vakavissamme"

Kansainvälinen tuomari kaipaa tosiasioiden tunnustamista: "Hyvähyvä-valmentaja ei vie ratsukkoa eteenpäin"

Aiheeseen liittyvää