Työhevonen sai vihdoin muistomerkkinsä – Hilppa-patsas muistuttaa nyt myös hevosten tekemästä työstä
Suomessa on muistomerkkejä sotahevoselle ja yksittäisille hevosille, ja hevonen esiintyy tärkeänä osana hakkapeliittojen ja Mannerheimin ratsastajapatsaita. Vain yksi on puuttunut: muistomerkki työhevoselle.
”Ruvettiin miettimään, että hevospatsaat kuvaavat joko aikansa parhaita hevosia tai sitten ne edustavat jotain isompaa ryhmää kuten sotahevosia. Tämä meidän Hilppa sen sijaan on muistomerkki talonpoikia koetelleesta ankarasta pula-ajasta ja vuoden 1932 konikapinasta. Siksi ajateltiin, että Hilppa voisi kyllä samalla edustaa laajemmin kaikkia Suomen työhevosia”, Pekka Vilkuna perinne- ja kulttuuriyhdistys Hilippa ry:stä taustoittaa.
Hilppa-patsas
Jorma Heiskasen vuonna 2005 valmistunut pronssiveistos
Konikapinan ja työhevosen muistomerkki
Sijaitsee Nivalassa, Padingin kylässä
Hilppa (1909–1934) on ehkä maailman ainoa hevonen, joka on aloittanut kapinan. Eläinlääkäri määräsi sen tapettavaksi epäillyn näivetystaudin ja huonokuntoisuuden vuoksi. Omistaja ei tähän suostunut, vaan ilmoitti tammansa huonokuntoisuuden johtuvan pula-ajan huonoista rehuista. Siitä alkoi konikapinaksi nimetty pulakapina, joka lopulta johti parinkymmenen ihmisen vankeusrangaistukseen.
”Hilppa sattui olemaan väärällä hetkellä väärässä paikassa ja siihen symboloitui kaikki se vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden kokemus, mikä katkeroitti talonpojat tuolloin 1930-luvun pulan aikana", Pekka Vilkuna jatkaa.
"Perustimme 23 vuotta sitten Hilippa ry:n patsashanketta varten, ja voin kyllä olla ylpeä aikaansaannoksesta: kuvanveistäjä Jorma Heiskanen toteutti Hilpan loistavasti – sanoisin että se on Suomen paras hevospatsas – ja lisäksi pysyimme hankkeen aikataulussa ja rahoituksessa. Luonnollista kokoa olevan Hilppa-patsaan paljastustilaisuus oli konikapinan vuosipäivän aattona 10.6.2005.”
Veistoksen Hilppa vetää rakennuskiveä. Pula-ajan jälkeen alkoi nousukausi, jota suomenhevonen oli mahdollistamassa.
Nousun katkaisivat sotavuodet, joista ei olisi selvitty ilman suomenhevosta. Sodan jälkeen alkoi jälleenrakennus, jossa suomenhevonen oli korvaamaton.
”Ei olisi tätä maata eikä tätä elintasoa ilman suomenhevosta, ilman työhevosta. Siksi päätimme nimetä Hilppa-patsaan paitsi konikapinan, myös työhevosen muistomerkiksi”, Vilkuna perustelee.
