"Työkalut siirretään eteenpäin", tuumaa vuoden lahjakkaimman nuoren esteratsun kasvattanut Tiia-Liisa Saarinen

Tiia-Liisa Saarinen on Horse Show'n Talent of the Year -voittaja Oliver's Bounce STS (Levisonn - Wisconsin van de Cruyenvelden) kasvattaja, omistaja ja ratsastaja. Hevosurheilu Ratsastus vieraili Haukiputaalla selvittämässä, mikä on Saarisen systeemi nuorten kanssa ja millaista on arki, kun kotipihaan asettuivat hevosten lisäksi muun muassa kameli, piikkisikoja sekä villapossupariskunta Sauli ja Jenni.”Haaveenani on palata GP-radoille ja päästä lisäksi kansainvälisille areenoille. Senkin vuoksi Bouncen myyminen on tuskainen luopumisen paikka, koska minulla ei ole varaa ostaa GP-hevosta, vaan se on tehtävä itse. Tällä hetkellä elämäntilanteeni ei mahdollista siinä määrin kilpaurheilua, että hevonen on parempi myydä”, Tiia-Liisa Saarinen summaa.7-vuotias tamma on muuttanut jo Ruotsiin Petra Aittolan luo, josta se on tarkoitus myydä eteenpäin. Saarisella riittää kiirettä kotonaan yrityksen laajentamisen myötä, sillä tallin puolella jo aiemmin toiminut Kipponit satukylä laajenee. Pihalle rakennetaan parhaillaan uusia alueita eläinpuistoa varten ja koko komeus on tarkoitus saada auki kesäkuun alussa. Saarinen haluaa myös antaa aikaa 8 ja 4-vuotiaille lapsilleen, joten suurempien ratojen kilparatsastus saa toistaiseksi odottaa.”Minulla on samasta emästä, kuin Bounce, 4-vuotias CEO Samuel's Son STS Z (Celantus - Wisconsin van de Cruyenvelden), joka olisi tarkoitus saada loppukesästä kisoihin, mutta en pidä nuorten kanssa kiirettä. Haluan aina rakentaa kivijalan hyvin ja rauhassa.”Saarisen kasvatustoiminta on vasta alussa, mutta alku näyttää lupaavalta. Kotitallissa asuu Belgiassa syntynyt emätamma Uscada du Mantanna (Winsconsin van de Cruyenvelden) ja Bouncen isosiskon varsa Coelektra STS Z (Cornetino). Lähistöllä Meriperän pihatossa Iissä asustaa lisäksi viime kesänä syntynyt Carlington STS Z (Carlow van de Helle). Saarinen on käyttänyt jalostusvalinnoissaan mieluusti Suomessa saatavilla olevia oreja, vaikka FWB rotua varsat eivät edustakaan.”Harmi kyllä, hevoseni eivät kelpaa FWB-kantakirjaan, sillä Uscada du Mantanna:n emän passi hävisi matkalla Irlannista Belgiaan, ja yrityksistä huolimatta emme ole sitä mistään löytäneet. Hippos on yrittänyt myös selvittää asiaa, mutta tuloksetta. Onneksi hevoset kuitenkin otettiin avosylin vastaan Zangersheiden kantakirjaan.”. Kivijalan rakentamiseen Saarinen on saanut oppia valmentajiltaan Arto-Pekka ”Artsi” Heinolta, Pekka Mäkelältä ja Petra Aittolalta.”Artsi on varmasti yksi parhaista opettajista antamaan kouluratsastuksellisen pohjan. Häneltä olen oppinut siistiä perusratsastusta ja ymmärtänyt, että ratsastus on kaunista ja harmonista.”Nyt jo edesmennyt Mäkelä oli useiden Pohjois-Suomesta ponnistaneiden kilparatsastajien valmentaja vuosikymmenten ajan.”Pekka opetti kilpailemisen taidon ja hyvällä tavalla kovuutta sekä kurinalaisuuden tehdä asioita. Hän opetti myös hyväksi aikaratsastajaksi ja voitontahtoiseksi. Parhaiten Mäkelän tallista on kuitenkin jäänyt mieleen yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen.”Ehtipä Mäkelässä käydä myös emätamma Uscada du Mantanna.”Vaikka Pekka halusi tehdä asiat omalla tavallaan, niin hän näki tammassani jotain. Hän sanoi minulle: nyt sinulla on niin kyvykäs ja varovainen hevonen alla, että sen kanssa pitää olla varovainen, ettei pyydä liian nopeasti liikaa.”15 vuotta sitten kohtasivat myös Saarisen ja Aittolan tiet.”Petran avulla tekemisestä tuli vielä ammattimaisempaa ja teknisempää. Opin muun muassa, miten hevosia voi auttaa kehittymään ja hyppäämään paremmin. Bouncen lähettäminen Petralle oli sikäli selkeä päätös, koska meillä on takana jo pitkä yhteistyö ja hevonen on hänelle tuttu pikkuvarsasta saakka.”Vahvana elää myös ratsastajan toive pääsystä jonnekin suuntaan Eurooppaa treenaamaan edes muutamaksi kuukaudeksi.”Vaikka olin vain lyhyen ajan Malin Bayard-Johnsonin luona, opin siellä valtavasti ja sain paljon työkaluja ratsastukseeni. Olin koko ajan sydän ja silmät auki kaikelle tekemiselle ja se kannatti.”. Ratsuttajana työskennellessään Saarinen haluaakin nimenomaan siirtää tuota työkalupakkia hevosen ratsastajalle.”En koe, että hevonen kehittyy riittävästi siten, että se kulkee hienosti ratsuttajan alla. Ratsuttajan tärkein taito on pystyä sanottamaan oma tekeminen hevosen kanssa ja siirtämään se tieto hevosen omalle ratsastajalle, jotta työskentely voisi jatkua oikeaan suuntaan myös seuraavana päivänä.”Käyntityöskentely on myös yksi tärkeä osa kivijalkaa, sillä Saarisen mukaan on turha lähteä tekemään muita askellajeja, jos hevonen ei osaa kulkea ratsastajan kanssa ensin käynnissä.”Käyntityö on aliarvostettua. Ensimmäisestä raviaskeleesta alkaen hevosen on kuljettava oikein päin ja edellytykset siihen luodaan käynnissä. Tarvittaessa ohjasajan ja juoksutan hevosia liinassa työstäen ravia ja laukkaa. Selästä teen ne, kun hevonen on valmis.”Säkkiä tai nukkea ei myöskään nähdä Saarisen satulassa.”Hevosen ei tarvitse tottua kaikkeen. Säkki voi heilahtaa selässä holtittomasti ja säikäyttää hevosen. Ratsastajan pitää pystyä olemaan sen verran vakaa, että hallitsee itsensä ja hevonen voi luottaa siihen, ettei mitään yllättävää tapahdu.”Aikataulutkin ovat Saarisen systeemissä toisarvoisia. Hevosihmisiä usein moititaan myöhästelystä ja Saarinenkin poti ennen myöhästelystään huonoa omaatuntoa, muttei enää.”Menen aina hevosen mukaan. En lopeta, kun aikaa on kulunut tietyn verran, vaan lopetan kun hevonen on valmis. Minulle on tärkeää, että hevonen tietää mitä tehdään ja se kokee onnistumisen tunteita. Hevosen pitää löytää liikkumisestaan positiivinen fiilis ja liikkumisen helppous, mikä löytyy vasta kun hevonen kantaa itsensä oikeilla lihaksilla ja löytää suoruuden. Kokemuksen myötä olen saanut taidon viedä hevoset tähän tunteeseen ja se on teknisen kehityksen edellytys”, Saarinen kertoo. .Oripäivät 3: Vasta 5-vuotias Hasselpähkinä palkittiin parhaana suomenratsuna – kotimatkalla se jakaa trailerin piikkisian kanssa."Onko hypyissä helppoutta?" – Nina Fagerström on innoissaan Talent of The Year -arvioinnista

"Työkalut siirretään eteenpäin", tuumaa vuoden lahjakkaimman nuoren esteratsun kasvattanut Tiia-Liisa Saarinen

Aiheeseen liittyvää

"Vitkuttelu ja vatkuttelu pistää kyllä ajattelemaan" – SRL:n taloutta tarkastava ryhmä pysyy tiukkana vaatimuksissaan

Veera Paloheimon Sanmouranolla on hyvät "piffipaffit", mutta helpoimmasta päästä se ei ole

Petra Heikkinen takoo tulosta Hollannista käsin

TRS 100 vuotta - ”Erittäin onnistuneet juhlat, sen voi sanoa"