"Tyttöjen laji silloin ja nyt", muistaa 50-vuotiasta Espoonlahden ratsastuskoulua juhliva Raija Jensen

Tämä oli ihan maalaismaisemaa, kun tänne tultiin. Ei ollut vielä uimahallia eikä mitään", Raija Jensen naurahtaa. "Ja mä olin kyllä ihan liian nuori aloittamaan omaa bisnestä, mutta niin se vaan alkoi ja tässä yhä ollaan!""Mutta nuo valkoiset kerrostalot olivat jo tuolla kukkulalla, sillä asuin itsekin niissä aikoinaan", koulun pitkäaikaisin opettaja Jensenin itsensä lisäksi, Saara Rantapuu, toteaa, huitaisten kädellään kartanon päärakennuksen taakse, Ylä-Soukan suuntaan. Sinne oli noussut lähiö kuin tilauksesta."Se olikin hyvä, että nuo 1960-luvun puolivälin jälkeen rakennetut kerrostalot oli täällä, eli asiakkaat olivat jo valmiina. Moneen kertaan ei ole tarvinnutkaan mainostaa", molemmat toteavat. Tästä on aikaa siis 50 vuotta ja Raija Jensen, silloinen Laine, oli 23-vuotias. Taidemaalari Olavi Laineen tytär oli hyvä piirtämään, mutta oli turhaan pyrkinyt Taideteolliseen korkeakouluun, jota siihen aikaan kutsuttuun Ateneumiksi. Piti keksiä jotakin muuta, ja se jokin muu oli hevoset. Jensen oli ollut jo jonkin aikaa töissä Tapiolan ratsastuskoululla ja ajatteli, että pääkaupunkiseudulle mahtuu lisääkin ratsastuskouluja. .Hän oli oikeassa. Kyllä mahtui. "Siihen aikaan yleensäkin kaikkialla oli aina valtavasti väkeä jos jotakin järjesti! Ihmiset tulivat paikalle. Täällä todella pyöri porukkaa, lähitalojen lapset tulivat ratsastamaan."Soukanpohjan kartanon vanhasta, isosta navetasta oli juuri lähtenyt lehmät ja siellä sopi aloitella suosittua ratsastuskoulutoimintaa. Jensen otti 35 000 markkaa lainaa ja osti kuusi ratsastuskouluhevosta. Yhtiökumppanina aivan alussa oli Leena Becker, jolla oli kontakteja tanskalaisiin hevosihmisiin. Vuokrasopimukset kartanon kanssa ovat olleet lyhyitä, mutta toiminta on pysynyt siitä pitäen. Nyttemmin Espoo on kaavoittanut alueen urheilupuistoalueeksi. Sama Mikkolan suvun perikunta omistaa kartanon edelleen. . Siihenkin aikaan oli vaikea löytää hyviä ratsastuskouluhevosia. Tänä päivänähän se on miltei jo mahdotonta, jopa siitä syystä, että ihmiset eivät välttämättä halua myydä hevosia ratsastuskouluun. Se on Jensenin ja Rantapuu mielestä hullu ajatus, sillä ratsastuskouluhevosen elämä hyvässä, ammattitaitoisessa koulussa, on hyvää ja tasaista. . Hevosten lukumäärä on vaihdellut. Joskus niitä on ollut yli 50, tällä hetkellä 15 hevosta ja saman verran poneja. Jensen muistaa ratsastuskoulunsa hevosista joka ikisen. Myös ne aivan ensimmäiset. "Ekassa Tanskan lastissa tuli Tobias, Wulcan, Thomas, Cassius ja Laban, jolla meidän oppilas Virtasen Ville pärjäsi kenttäratsastuksessa! Ville, Robbi Petterson ja Olli-Pekka Johansson olivat yhteenhitsautunut poikajengi, joka ajautui meille Ruskeasuolta", hän muistaa.Tyttöjen laji ratsastus oli silloin ja se on sitä yhä. Poikien määrä suhteutettuna tyttöihin on pysynyt suurin piirtein samana kaikki nämä vuodet. Oppilaita on tällä hetkellä 360. Soukan kerrostaloihin teininä muuttanut, alun perin hämäläinen Rantapuu löysi tiensä tallille 1980-luvun lopussa, ja löysi sieltä itselleen myös loppuelämän ammatin. Hän aloitti Soukan tallilla harjoittelijana , ja vuonna 1990 hän aloitti siellä opettajana. Vuonna 1997 hän koulutti itseään lisää ja kävi masterkurssin Ypäjällä. Asiakkaat ovat pysyneet ja asiakkuus kulkee perhekunnissa. "Meillä on jo neljännen polven asiakkaita", Rantapuu nauraa. Usein hän tunnistaa tunnille lapsiaan tuovat vanhemmat vanhoiksi tallilaisiksi. 50-vuotisjuhlavuonna tallilaiset ovat koonneet leikealbumin vanhoista kuvista ja tarinoista. Se on todellinen aikamatka suomalaiseen ratsastusmaailmaan. Erään leiriläisen merkintä päiväkirjaan 14.6.1981: "Haimme hevoset iltateen jälkeen laitumelta. Batco ei antanut itseään kiinni. Tiina otti sen portilla kiinni ja sitten mä sain sen ihan helpolla. Mikko, äidin hoitohevonen, oli vielä "kamalampi", laukkasi ympäri laidunta. Se oli tosi upeen näköistä!"Vuonna 1974 elettiin täysiä sitä juuri alkanutta valtavaa ratsastusbuumia, mikä oli alkanut Ruskeasuolla, Tapiolassa ja Tuomarinkylässä, ja tietenkin muuallakin Suomessa."Siinä syntyi nopeassa tahdissa rypäs ratsastuskouluja. Ja tänne meillehän tuli paljon jengiä nimenomaan Tapiolasta", Jensen muistaa. "Kuten minä itsekin." Alun perin Jensen on aloittanut Ruskeasuolla ja hänkin on ollut sekä Jepa Idmanin että Maire Andersson-Blondyxin oppilas.Vähän myöhemmin Jensen lähti Ranskan Saumurin Cadre Noiriin yhdeksi kesäksi oppiin ja valmentautui kuuluisan Patrick Rollandin opissa. "Sieltä jäi ranskalainen perusta: ei ratsasteta voimalla, ei pidetä, vedetä, eikä potkita."Maneesin valmistuminen oli uutinen maaliskuussa 1987. Raijan ja hänen ex-miehensä Claes Jensenin lapset Anna ja Mette ovat kilparatsastajia ja Metestä Raija toivoo toimintansa jatkajaa. Claes Jensen ei ollut ratsastuskoulua perustamassa eikä omistamassakaan, mutta on työnsä ohessa Raijan mukaan kyllä paljon auttanut, muun muassa hevoshankinnoissa.. Yhä tänä päivänä Espoonlahden tallilla opetellaan ratsastamaan klassisen oikeaoppisesti.Toki nykyään tunnit ovat hidastempoisempia ja eteneminen tapahtuu hitaammin kuin aiemmin. Lapset eivät ole enää 1970-luvun rasavillejä vaan ratsastustunti hevosen selässä voi olla ensimmäinen sellainen fyysinen kokemus, jossa mennään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Eläimiä oppilaat rakastavat usein enemmän kuin urheilua. Tyypillisesti kisoihin meneminen ei ole tämän päivän varhaisnuoren ykköstavoite, vaan laadukkaan ajan viettäminen hevosen kanssa niin, että hevonenkin nauttii siitä. Lapset hyppäävät mielellään esteitä, mutta siksi, että se on mukavaa hevosen kanssa, ei siksi, että pääsisi mahdollisimman ison esteen yli ja tulisi hyväksi kilparatsastajaksi. "Kisaaminen on aika pienen porukan juttu tänä päivänä", Jensen pohtii. "Mutta kyllä ne lapset tykkää, kun meillä on tässä 800 metrin maastoreitti, joka kulkee alueen ympäri, ja lähetän ne laukkaamaan sen yksi kerrallaan ympäri", Rantapuu nauraa. Aiemmin hevosten kanssa lähdettiin Espoonlahdentien yli meren jäälle laukkaamaan. Nykyään ei enää, siitäkään syystä, että ei meri jäädy hevosenkestäväksi. Jensen miettii, ovatko tämän päivän lapset vain viisaampia. "Meillähän oli sellainen tietty näyttämisen pakko. Piti aina näyttää, että mitä vaikeampi hevonen, minä saan sen kyllä menemään.". Lounais-Espoon ratsastajat eli lerriläisetRatsastusseura perustettiin koulun yhteyteen vuonna 1978. Aiemmin oli edustettu muun muassa Tapiolan ratsastajia. Vaikka koulun nimi vaihtui vuonna 2015 Lounais-Espoon ratsastuskoulusta Espoonlahden ratsastuskouluksi, sitä on kutsuttu myös Soukan talliksi ja seuran nimi pysyi entisellään. Lounais-Espoon ratsastajat on toimintansa alkuajoista asti järjestänyt säännöllisesti kilpailuja esteratsastuksessa, ja niitä on pidetty niin Soukassa kuin kesäpaikoissa Vuolijoella ja Suomusjärvelläkin.Suomusjärven Isotalossa järjestettiin legendaariset Suomusjärven ajot, joissa lapset ratsastivat kilpaa poneilla ja heidän vanhempansa joivat viiniä ja löivät vetoa. "Se oli perheleiri", Rantapuu huomauttaa.Suurimmat menestykset ovat tulleet esteratsastuksessa. 1970–80 -luvuilla seuraa edustivat ahkerasti muun muassa edelleenkin ratsastuksen parissa toimivat Claes Jensen, Robbi Pettersson, Olli-Pekka Johansson, Eki Vähäkallio, Timo Ajanto ja Ville Virtanen.1980-90–luvuilla esiin nousivat muun muassa Tiina Ek, Agneta ja Mia Frölander, Mira Nikulainen, Mari Sarpanen, Pia Parpala (nyk. Myrskog), Juha Kivijärvi, Annukka Mannerkoski, Jonna Leeve (Nyk.Tunturi), Jarno Ekström ja Pia Blomber. 1990-00–luvuilla L-erriä edustivat uusina Pirre Rautpalo, Johanna Tuppurainen, Annika Syrjänen, Saara Rantapuu sekä toisen polven ratsastajat Anna ja Mette Jensen, Essi Kivelä ja kolmannen polven Pauliina Vallenius.Esteratsastuksen joukkueSM:ssä on saavutettu hopeaa 1982, kultaa vuonna 1985, 2001, 2003 ja 2011.Soukan tallilla, Espoonlahden ratsastuskoululla on sunnuntaina 18.8. avoimet ovet ja erilaista toimintaa. ."Kilparatsastajan korkeakoulu" on kova koulu – Riitta Holopainen pohtii oppimista, taitoa ja taidetta

"Tyttöjen laji silloin ja nyt", muistaa 50-vuotiasta Espoonlahden ratsastuskoulua juhliva Raija Jensen

Aiheeseen liittyvää