Henkilökohtainen Ratsastuskouluoppilaiden seniorimestaruus meni Laakspohjan kartanon tallin tunneilla ratsastavalle Anna Marinille, 50, ja koulun opetushevoselle, holsteinruuna Caballerolle, tuttavien kesken Kallelle."Rata meni hyvin. Ollaan löydetty Kallen kanssa hyvä yhteistyö. Se on innostunut, mutta kuuntelee kuitenkin hirveen kivasti", Marin kuvailee.85 senttiä on Marinin mielestä juuri sopiva estekorkeus. "85-90 senttiä on kuitenkin jo ihan hypättävä este, mutta ei liikaa hevosille", hän pohtii.Voitokas kerta ei ollut ensimmäinen. Marin kilpailee hevosella paljonkin ja on menossa sen kanssa HIHS:iinkin, voitettuaan sinne paikan 80 sentin luokassa keväällä Tampereen Hevoset-messuilla. Hevonen oli Horse Show'ssa viimekin syksynä Amateur tourilla ja sijoittui Pilvi Helkaman kanssa Top ten -finaalissa kolmanneksi. "Mulla on aikuisten kulta ja yksi seniorihopea esteiltä. Ne olivat ajalta, jolloin edustin Peikin Ratsastuskoulua", Marin kertoo. Hän ratsastaa Kallella myös koulua ja osallistui molempiin lajeihin viikonloppuna Ypäjälläkin, voitti koulussa helppo B -tasolla ensimmäisen karsinnan ja sijoittui finaalissa puoliväliin."Estehevonenhan Kalle tietenkin on, mutta näyttävä koulussakin", Marin kuittaa. Joukkuekisassa Laakspohjan ratsastuskoulu sijoittui kahdeksanneksi. Joukkuekisan voitti Solbackan Ratsastuskoulu (Ella Sorsa/Al Capone, Jenna Kajander/Polyman, Hanna-Leena Lampén/Al Capone ja Hanna Raatikainen/Zpiruliina). Hopeaa otti Vahannan Ratsastuskoulu ja pronssin Peikin Ratsastuskoulu ja Varkauden Ratsastuskeskus. .Marin on vannoutunut tuntiratsastaja. Hän vaihtoi kaksi vuotta sitten Laakspohjaan, mutta pitää edelleen yhtä viikkotuntia Peikillä."Napanuora on edelleen kiinni. Olin ollut siellä kuitenkin 20 vuotta", Marin naurahtaa.Hän halusi kokeilla "vähän muutakin". Van der Palsien omistaman Laakspohjan kartanon maalaismaisema ja idylliset puitteet derbykenttineen ja ylämaankarjoineen tekivät vaikutuksen. Hän käy kaksi kertaa viikossa, yhdellä koulu- ja yhdellä estetunnilla. Pääosin hevosena on juurikin Caballero.Ruuna on 170-senttinen ja varsin sporttinen. Niinpä se ei sovellu vasta-alkajille.Mutta sporttinen on Marinkin."Olen mä juossut aika paljon", hän myöntää. "Vaikka nykyään olen ruvennut enemmän ratsastamaan.""Aika paljon" on vähän alakanttiin ilmaistu. Marin on juossut 7 vuoden ajan äärimmäisen tavoitteellisesti. Hän on tullut maaliin 160 kilometrin ultrajuoksuissa, jotka hän luonnehtii "pisimmiksi juoksumatkoiksi, jotka voi nukkumatta tehdä". Hän on saanut ammattilaismiestään Janne Marinia (ja hänen pariaan) paremman tuloksen parina juostavassa Sky Marathonissa, jossa matka on 35 kilometriä ja nousee 4,5 kilometrin korkeuteen. Paria tarvitaan, sillä osa matkasta mennään jäätikköä, köysien avulla. Marin toteaa kuitenkin, että ultrajuoksu on lajina nyt nähty. Se on niin rankkaa, että lopulta hänen kohdallaan vei enemmän kuin antoi. Marin kuvailee, että yhden ultrajuoksun aikana "ehtii elää yhden kokonaisen ihmiselämän". Puolet on juoksua, puolet kävelemistä vaikeakulkuisissa maastoissa, jopa kiipeämistä louhikossa. Jaksamisessa on lopulta kyse psyykestä. Jos kehoa kuuntelisi, matka tyssäisi alkuunsa, vaikka laktaatinsietokyky ja hapenottokyky huippuluokkaa olisivatkin, kuten Marinilla.Rankasta treenaamisesta on kuitenkin ollut ehdottomasti hyötyä. Marin ymmärtää valmentautumisen ja harjoittelemisen merkityksen. "Ja onhan siitä ollut hyötyä kisajännityksenkin hallintaan", hän myöntää.. Mies Janne Marin jatkaa, urheilee ja valmentaa ultrajuoksua, muun muassa 330 kilometrin kisoja Alpeilla, mutta hänen puolisolleen ratsastus oli lopulta tärkeämpää."Rupesi tuntumaan kurjalta, jos piti jättää ratsastus sen takia väliin. Se on ykkösjuttu. Ja kauhean moneen asiaan ei voi työn ja perheen ohella hurahtaa!" Marin kuvailee ratsastuskoulussa harrastamista "aivan ideaalitilanteena". "Oma hevonen on joskus ollut haaveena, mutta en tiedä miten realistisena."Hän on kokeillut vuokraamistakin, mutta toteaa, että on tärkeää, että voi ratsastaa monilla hevosilla ja muiden kanssa.Nyt lukion äidinkielenopettajalla on kesäloma. Kesäloma, eli kuukausi laitumella, alkaa tällä viikolla myös Laakspohjan hevosilla, joten hänen on keksittävä muuta ajankulua. Marin sanoo, että hänelle tulee ikävä Kallea. Käyt vaikka juoksemassa?"No joo, ehkä! Mulla on bordecollie, joka tykkää kyllä juosta lenkeillä mukana", Marin nauraa. Tiistaina hän oli kuitenkin vielä menossa ratsastustunnille, mutta ei Kallella."Se on laitsalla tällä hetkellä."."Ei kenen tahansa ratsu"Caballerolla on siis vertaisensa ratsastaja. Kymmenen vuotta Laakspohjassa ollut ratsastuksenopettaja Petra Virolainen kertoo, että vaikka hevonen on staprosenttisen kiltti ja rehti, se ei ole kenen tahansa ratsu. Siinä on urheiluhevosen kierroksia, jotka saattavat ilmentyä ilopukkeina."Pitää olla istunta kunnossa, jos Kallella ratsastaa", Virolainen toteaa.Virolainen on myös se henkilö, joka Kallen löysi."Niihin aikoihin, kun olin töissä Peikillä, hevosen entinenomistaja kävi siellä, eli Katja Ivanitskiy. Sanoin hänelle, että jos ikinä, koskaan luovutte tuosta hevosesta, olisin kiinnostunut." Tytär Patricia kilpaili hevosella 100-120 -tasolla, ennen nykyistä hevostaan Birte Staria, jolla hän on noussut 135-tasolle. Hevonen on löydetty alunperin Saksasta Thiess Lutherilta ja se on hypännyt Saksan kansallisissa Jarka Lutherin ratsastamana.Kun Ivanovitskiyt hevosesta muutaman vuoden päästä luopuivat, kaupat tehtiin heti, vaikka Laakspohjassa ei juuri sillä hetkellä ollut yhtään tyhjää karsinaa."Mä sanoin vaan, että kyllä. Ja se karsinapaikka sitten samantien järjestettiin", Virolainen nauraa.Kartanon omistaja Nina van Gilse Van der Pals toteaa, että ruuna oli sen hintainen, että kuuluu kyllä ratsastuskouluhevoshankintojen hintahaitarin yläpäähän. Hän on kuitenkin erittäin tyytyväinen ostopäätökseen."Kalle on meidän tallin keulakuva!", hän toteaa. Se menee tunnin tai kaksi päivässä, käy kerran viikossa maastossa ja pitää kaksi päivää kokonaan vapaata. "Kultakimpale. Viisas hevonen, hyvin koulutettu. Toimii ja viihtyy työssään. Se on tosi kiva opetusmestari vähän kokeneemmille ratsastajille. Urheiluhevonenhan se on. Kallelle on kiva, kun se saa mennä vähän matalampia esteitä. Ratsastajalle on kiva, kun hevonen ei ole suorituskykynsä ääripäässä ja osaa pitää kivan, tasaisen rytmin, niinkun Kalle tekee."Nyt Kallella on kivaa kohta muutenkin, sillä ensi viikonloppuna on viimeinen työviikonloppua ennen kesälomaa. "Mennään derbykentällä omat kisat, mutta sen jälkeen se menee laumassa laitumelle. Ja onhan se laitumella kesäisin kaiket päivät muutenkin, aina tuntien jälkeen." Tulokset, 85 senttiä taitoarvostelulla täällä.Päivitys 2.7. klo 20.50: Korjattu joukkuekisan tulokset.
Henkilökohtainen Ratsastuskouluoppilaiden seniorimestaruus meni Laakspohjan kartanon tallin tunneilla ratsastavalle Anna Marinille, 50, ja koulun opetushevoselle, holsteinruuna Caballerolle, tuttavien kesken Kallelle."Rata meni hyvin. Ollaan löydetty Kallen kanssa hyvä yhteistyö. Se on innostunut, mutta kuuntelee kuitenkin hirveen kivasti", Marin kuvailee.85 senttiä on Marinin mielestä juuri sopiva estekorkeus. "85-90 senttiä on kuitenkin jo ihan hypättävä este, mutta ei liikaa hevosille", hän pohtii.Voitokas kerta ei ollut ensimmäinen. Marin kilpailee hevosella paljonkin ja on menossa sen kanssa HIHS:iinkin, voitettuaan sinne paikan 80 sentin luokassa keväällä Tampereen Hevoset-messuilla. Hevonen oli Horse Show'ssa viimekin syksynä Amateur tourilla ja sijoittui Pilvi Helkaman kanssa Top ten -finaalissa kolmanneksi. "Mulla on aikuisten kulta ja yksi seniorihopea esteiltä. Ne olivat ajalta, jolloin edustin Peikin Ratsastuskoulua", Marin kertoo. Hän ratsastaa Kallella myös koulua ja osallistui molempiin lajeihin viikonloppuna Ypäjälläkin, voitti koulussa helppo B -tasolla ensimmäisen karsinnan ja sijoittui finaalissa puoliväliin."Estehevonenhan Kalle tietenkin on, mutta näyttävä koulussakin", Marin kuittaa. Joukkuekisassa Laakspohjan ratsastuskoulu sijoittui kahdeksanneksi. Joukkuekisan voitti Solbackan Ratsastuskoulu (Ella Sorsa/Al Capone, Jenna Kajander/Polyman, Hanna-Leena Lampén/Al Capone ja Hanna Raatikainen/Zpiruliina). Hopeaa otti Vahannan Ratsastuskoulu ja pronssin Peikin Ratsastuskoulu ja Varkauden Ratsastuskeskus. .Marin on vannoutunut tuntiratsastaja. Hän vaihtoi kaksi vuotta sitten Laakspohjaan, mutta pitää edelleen yhtä viikkotuntia Peikillä."Napanuora on edelleen kiinni. Olin ollut siellä kuitenkin 20 vuotta", Marin naurahtaa.Hän halusi kokeilla "vähän muutakin". Van der Palsien omistaman Laakspohjan kartanon maalaismaisema ja idylliset puitteet derbykenttineen ja ylämaankarjoineen tekivät vaikutuksen. Hän käy kaksi kertaa viikossa, yhdellä koulu- ja yhdellä estetunnilla. Pääosin hevosena on juurikin Caballero.Ruuna on 170-senttinen ja varsin sporttinen. Niinpä se ei sovellu vasta-alkajille.Mutta sporttinen on Marinkin."Olen mä juossut aika paljon", hän myöntää. "Vaikka nykyään olen ruvennut enemmän ratsastamaan.""Aika paljon" on vähän alakanttiin ilmaistu. Marin on juossut 7 vuoden ajan äärimmäisen tavoitteellisesti. Hän on tullut maaliin 160 kilometrin ultrajuoksuissa, jotka hän luonnehtii "pisimmiksi juoksumatkoiksi, jotka voi nukkumatta tehdä". Hän on saanut ammattilaismiestään Janne Marinia (ja hänen pariaan) paremman tuloksen parina juostavassa Sky Marathonissa, jossa matka on 35 kilometriä ja nousee 4,5 kilometrin korkeuteen. Paria tarvitaan, sillä osa matkasta mennään jäätikköä, köysien avulla. Marin toteaa kuitenkin, että ultrajuoksu on lajina nyt nähty. Se on niin rankkaa, että lopulta hänen kohdallaan vei enemmän kuin antoi. Marin kuvailee, että yhden ultrajuoksun aikana "ehtii elää yhden kokonaisen ihmiselämän". Puolet on juoksua, puolet kävelemistä vaikeakulkuisissa maastoissa, jopa kiipeämistä louhikossa. Jaksamisessa on lopulta kyse psyykestä. Jos kehoa kuuntelisi, matka tyssäisi alkuunsa, vaikka laktaatinsietokyky ja hapenottokyky huippuluokkaa olisivatkin, kuten Marinilla.Rankasta treenaamisesta on kuitenkin ollut ehdottomasti hyötyä. Marin ymmärtää valmentautumisen ja harjoittelemisen merkityksen. "Ja onhan siitä ollut hyötyä kisajännityksenkin hallintaan", hän myöntää.. Mies Janne Marin jatkaa, urheilee ja valmentaa ultrajuoksua, muun muassa 330 kilometrin kisoja Alpeilla, mutta hänen puolisolleen ratsastus oli lopulta tärkeämpää."Rupesi tuntumaan kurjalta, jos piti jättää ratsastus sen takia väliin. Se on ykkösjuttu. Ja kauhean moneen asiaan ei voi työn ja perheen ohella hurahtaa!" Marin kuvailee ratsastuskoulussa harrastamista "aivan ideaalitilanteena". "Oma hevonen on joskus ollut haaveena, mutta en tiedä miten realistisena."Hän on kokeillut vuokraamistakin, mutta toteaa, että on tärkeää, että voi ratsastaa monilla hevosilla ja muiden kanssa.Nyt lukion äidinkielenopettajalla on kesäloma. Kesäloma, eli kuukausi laitumella, alkaa tällä viikolla myös Laakspohjan hevosilla, joten hänen on keksittävä muuta ajankulua. Marin sanoo, että hänelle tulee ikävä Kallea. Käyt vaikka juoksemassa?"No joo, ehkä! Mulla on bordecollie, joka tykkää kyllä juosta lenkeillä mukana", Marin nauraa. Tiistaina hän oli kuitenkin vielä menossa ratsastustunnille, mutta ei Kallella."Se on laitsalla tällä hetkellä."."Ei kenen tahansa ratsu"Caballerolla on siis vertaisensa ratsastaja. Kymmenen vuotta Laakspohjassa ollut ratsastuksenopettaja Petra Virolainen kertoo, että vaikka hevonen on staprosenttisen kiltti ja rehti, se ei ole kenen tahansa ratsu. Siinä on urheiluhevosen kierroksia, jotka saattavat ilmentyä ilopukkeina."Pitää olla istunta kunnossa, jos Kallella ratsastaa", Virolainen toteaa.Virolainen on myös se henkilö, joka Kallen löysi."Niihin aikoihin, kun olin töissä Peikillä, hevosen entinenomistaja kävi siellä, eli Katja Ivanitskiy. Sanoin hänelle, että jos ikinä, koskaan luovutte tuosta hevosesta, olisin kiinnostunut." Tytär Patricia kilpaili hevosella 100-120 -tasolla, ennen nykyistä hevostaan Birte Staria, jolla hän on noussut 135-tasolle. Hevonen on löydetty alunperin Saksasta Thiess Lutherilta ja se on hypännyt Saksan kansallisissa Jarka Lutherin ratsastamana.Kun Ivanovitskiyt hevosesta muutaman vuoden päästä luopuivat, kaupat tehtiin heti, vaikka Laakspohjassa ei juuri sillä hetkellä ollut yhtään tyhjää karsinaa."Mä sanoin vaan, että kyllä. Ja se karsinapaikka sitten samantien järjestettiin", Virolainen nauraa.Kartanon omistaja Nina van Gilse Van der Pals toteaa, että ruuna oli sen hintainen, että kuuluu kyllä ratsastuskouluhevoshankintojen hintahaitarin yläpäähän. Hän on kuitenkin erittäin tyytyväinen ostopäätökseen."Kalle on meidän tallin keulakuva!", hän toteaa. Se menee tunnin tai kaksi päivässä, käy kerran viikossa maastossa ja pitää kaksi päivää kokonaan vapaata. "Kultakimpale. Viisas hevonen, hyvin koulutettu. Toimii ja viihtyy työssään. Se on tosi kiva opetusmestari vähän kokeneemmille ratsastajille. Urheiluhevonenhan se on. Kallelle on kiva, kun se saa mennä vähän matalampia esteitä. Ratsastajalle on kiva, kun hevonen ei ole suorituskykynsä ääripäässä ja osaa pitää kivan, tasaisen rytmin, niinkun Kalle tekee."Nyt Kallella on kivaa kohta muutenkin, sillä ensi viikonloppuna on viimeinen työviikonloppua ennen kesälomaa. "Mennään derbykentällä omat kisat, mutta sen jälkeen se menee laumassa laitumelle. Ja onhan se laitumella kesäisin kaiket päivät muutenkin, aina tuntien jälkeen." Tulokset, 85 senttiä taitoarvostelulla täällä.Päivitys 2.7. klo 20.50: Korjattu joukkuekisan tulokset.