"Uusi laji ei lyö läpi yhdessä yössä" - working equitationissa mietitään askelmerkkejä

Pian viisikymppinen erityisluokanopettaja harjaa hevostaan Girassolia (Ismael PT ox - Magic Count PT ox) Herajoen Ratsastuskeskuksessa. Tuija Savolainen on ”hevostellut” jo nelisenkymmentä vuotta. Viime vuodet hän on ollut aktiivinen working equitationissa, kuuluu lajin oman yhdistyksen Working Equitation Finlandin hallitukseen ja toimii valmentajana lajissa. Savolainen tietää, että uusi laji ei lyö läpi yhdessä yössä, mutta uskoo lajitietoisuuden ja harrastajamäärän lisääntyvän.”Yleensä laji koetaan hyvänä lisänä oman lajin rinnalle, working equitationiin keskittyneitä ratsukoita ei juurikaan Suomessa vielä ole. Ehkä kilpailujen puute jarruttaa tätä. Toisaalta harrastajien vähyys vähentää kilpailujen järjestämisinnokkuutta. Tätä kehää yritämme murtaa!” hän sanoo. . Savolaisella on ollut omia hevosia 1990- luvulta lähtien yksi, kaksi kerrallaan.”Nuorempana hyppäsin esteitä ja aika pian oman hevosen myötä tutustuin hevostaitoon, tuolloin puhuttiin natural horsemanshipista ja se lähti avaamaan uusia näkökulmia harrastukseen. Sitä kautta olen myös tutustunut klassiseen ratsastusperinteeseen ja erilaisiin lähestymistapoihin ratsastamiseen ja hevosen kouluttamiseen. Uteliaisuuden polku johti vähitellen siihen, että ympärille kavereilleni tupsahteli lusitanoja ja tätä myötä tutustuin working equitationiin”, Savolainen kertoo. Hän on saanut oppia muun muassa WE:n maailmanmestarilta Miguel da Fonsecalta.”Silloinen ponimme kehittyi ratsastuksellisesti lajin ansiosta, mikä tietysti motivoi jatkamaan ja tutustumaan lajiin perinpohjaisesti. WE:n kautta tutustuin myös toiseen marginaalilajiin historialliseen ratsastukseen ja aloin treenata myös aseiden käyttöä ratsain”, hän jatkaa.Working equitationissa kiehtoi sen monipuolisuus, tehtävien mielekkyys, haasteellisuus ja hauskuus. ”Tuolloin lapseni olivat pieniä, mutta hekin innostuivat lajista”, muistelee Savolainen. ”Minun on hankala erotella, mikä oppimispolullani on ollut juuri WE:n osuus, sillä mielestäni kaikki kietoutuu kaikkeen, olipa kyse käyttäytymisen tai biomekaniikan opiskelusta tai sitten jonkin tietyn ratsastuslajin hallinnasta. WE on ollut kuitenkin taas yksi oleellinen palanen ja sen opettaminen tuottaa uusille ratsastajille iloa, ahaa-elämyksiä ja antaa eväitä kaikkeen ratsastukseen. Se tekee myös sen opettamisen hauskaksi! Tehtävät ovat hyvin loogisia ja konkreettisia myös hevosille, mikä auttaa erityyppisissä haasteissa; jähmeälle notkeutta ja ketteryyttä, aralle rohkeutta, hätähousulle malttia, tylsistyneelle vaihtelua.” Oma järjestöWE:llä on Suomessa oma järjestö, Working Equitation Finland ry, jossa Savolainen toimii hallituksen jäsenenä ja on vastannut sääntöjen luomisesta muutaman viimeisimmän kierroksen ajan. Hän pitää myös yhdistyksen tarjoamat sääntökoulutukset. WeFi ry on jo useiden vuosien ajan tarjonnut myös ulkomaalaisten lajiosaajien antamaa koulutusta. ”Olemme saaneet hyvää ja syvällistä lajitietoa ja tätä myös jatketaan; ensi talveksi on suunnitteilla kattava koulutuspaketti jo aiemmin kouluttautuneille”, Savolainen kertoo.WE on ollut jo jonkin aikaa matkalla Suomen Ratsastajainliitto ry:n toiminnan alaiseksi. Esimerkiksi Saksassa ja Iso-Britanniassa WE ei ole vielä mahtunut maan kattojärjestön alle. Ruotsissa liiton alla toimimisesta on hyviä kokemuksia. ”Liiton alle menemisessä ideana on ollut synergiaedut. Laji saa tukea suuremmasta organisaatiosta ja toisaalta liitto saa uusia harrastajia, sekä jäsenilleen vähän "toisenlaista" tekemismahdollisuutta. Uskon, että ollakseen uskottava kilpailulaji, täytyy siinä olla selkeät säännöt ja struktuuri, esimerkiki koulutusjärjestelmä ja lisenssit toimihenkilöille. Ruotsin esimerkki rohkaisi asiassa. Sähköiset järjestelmätkin ovat meillä samoja ja Ruotsissa WE on niissä mukana, joten WE on varmasti saatavissa Suomenkin Equipeen”, Savolainen miettii.WE:n lajisäännöt täällä . Kotimainen WeFi ry ei ole vielä kansainvälisen WAWE:n eli World Association for Working Equitationin jäsen.”WAWE:n sääntöjen pohjalta suomalaiset säännöt on luotu ja sen kouluttajia olemme käyttäneet. Pyrimme saamaan toiminnan ensin laajemmaksi ja vakiintuneemmaksi. Koulutuksesta sanoisin niin, että sitä järjestetään, jotta lajituntemusta ja sääntöosaamista saadaan Suomeen mahdollisimman kattavasti”, Savolainen kertoo. WeFi ry järjestää koulutustilaisuuksia, on line -kilpailuja, sekä on osallistunut erilaisiin tapahtumiin. Aktiivisia lajin valmentajia on muutamia, jotkut ratsastuskoulut ovat ottaneet lajin valikoimiinsa ja muutamissa paikoissa WE-tyyppisiä tehtäviä on ujutettu tavallisiin ratsastustunteihin.”Liiton suhteen olemme kokeiluvaiheessa. Keräämme kokemusta, testaamme sääntöjä ja koulutamme tuomareita, jotta liityttäessä lajin sisällä on valmiudet liiton edellyttämällä tasolla."Harrastajakunta on suurimmaksi osaksi tavallisia ratsastuksen harrastajia. Suurin osa harrastaa omalla hevosellaan muiden juttujen ohella tasolla 1, joka vastaa kouluratsastuksen taitotasoa helppo C. Toki jonkun verran on myös ratsastajia, jotka ratsastavat tasolla 4 (vaativa), mutta yhtään valmista master-tason ratsukkoa (kv-taso) ei meillä ole koskaan ollut”, taustoittaa Savolainen. Muidenkin kuin lusitanojen lajiWorking equitationia ajatellessa mielessä on usein, että ratsun pitää olla PRE- tai lusitano. Savolaisen satulan alla on 13-vuotias täysiverinen arabiori. Ennen Giriä hänellä oli arabi-eestinhevosristeytysponi nimeltä Beladonna (Bertran RU ox - Eps). ”Matalammalla tasolla mikä tahansa ratsu käy lajiin. Kilpailuissa 1-tasolla laukataan vain kouluosuudessa, mutta laukan laadun merkitys kasvaa vaatimustason noustessa. 4-tasolla tehdään jo laukanvaihtoja askeleessa kolmen tai neljän askeleen sarjassa, joten hevosen tulee olla jo koulutettu aivan toiselle osaamistasolle. Luonnollisesti tällä tasolla oleellista on myös kokoamiskyky ja se karsii osan hevosista. Lusitanot ovat lajissa hallitseva rotu juuri luontaisen kokoamiskykynsä ansiosta, ja kakkosena taitaa tulla PRE, mutta kyllä Euroopan mestaruustasolla nähdään muitakin rotuja, puoliverisiä, arabeja sekä erilaisia risteytyksiä”, Savolainen avaa.Savolainen on paikallisen ratsastusyhdistyksen aktiivijäsen ja järjestää pari kertaa vuodessa seuratason kouluratsastuskilpailuja. Mikäli toimihenkilötilanne silloin sallii, hän kilpailee itse koululuokissa.Hevoset ovat Savolaisen tapauksessa, kuten monelle muullekin, tärkeä vastapaino vaativalle päätyölle. Hänellä on pienimuotoista yritystoimintaa hevospuolella ja hän treenaa WE:n lisäksi myös historiallista ratsastusta. Heinäkuun puolessa välissä jo monen vuoden ajan hänet löytää Turun Linnan Turnajaisista skill at arms-luokista, missä hän on varsinainen mitalirohmu. Pahin (tai paras) kilpakumppani siellä on oma tytär, joka ratsastaa myös Giriä ja vuosi vuodelta kaventaa piste-eroa äitiinsä..Somepätkä working equitationista lähti viraaliksi - ratsastaja Maria Laamanen on kauhuissaan tapahtuneesta: "Olen esimerkkinä jostain sellaisesta, mitä en itse missään nimessä kannata"

"Uusi laji ei lyö läpi yhdessä yössä" - working equitationissa mietitään askelmerkkejä

Aiheeseen liittyvää