”Sanoin jo stewardeille, että heidän pitää kantaa minut pois täältä”, Mira Mahosenaho tunnusti luokan jälkeen.Päivä oli tunteikas, kun nelinkertainen hopeamitalisti viimein saavutti kauan himoitsemansa kullan pitkän yhteistyön jälkeen.Mahosenaho lähti maastopäivään kolmannelta sijalta, mutta hän ei ollut katsonut tuloksia, eikä kukaan ollut hänelle niitä kertonut. Vasta kun hän luokan viimeisenä ratsastajana oli maaston maalissa, hän sai kuulla, että hän ja 14-vuotias Lavilan Viljo (Pellevo – Pette) ovat suomenmestarit.Onnittelijoita riitti. Yhdet onnellisimmista olivat Lavilan-suomenhevosten kasvattajat, Eurajoella sijaitsevan Mattilan Ratsutilan Liisa ja Vesa Mattila. Viime viikonloppuna heidän kasvattamansa FWB-hevonen Cascabel oli Breeders’ Prizen kakkonen esteillä, ja nyt sunnuntaina Lavilan Viljo voitti suomenhevosten kenttämestaruuden ja Lavilan Nalle otti hopeaa Kati Paanasen kanssa. Ja samaan aikaan Porissa nuorten kenttähevosten Avant-finaalissa heidän oriinsa Valon Veikan jälkeläiset olivat ykkönen ja kakkonen: Eveliina Huuhtasen ratsastama Kittilän Keisari voitti ja toinen oli Petra Mattila Jetkalenkalla. . Keuruulla sunnuntaihin johdossa lähti jo nelinkertainen mestariratsukko, Veera Peltokangas ja Hiljalan Fantom. Peltokangas kuitenkin katsoi kelloa väärin, pelkäsi saavansa aliaikaa ja jarrutteli. Lopputuloksena hän sai aikavirheitä ja jäi pronssille. Sekä Mahosenaho että Paananen taas tiesivät, että Keuruun mäissä yliaikaa tulee helposti.”Hölmistyneet tunnelmat”, sanoi Mahosenaho tallissa kilpailun jälkeen nauttiessaan suullisen voittosamppanjaa. Hän jopa miettiä, uskaltaako enää jatkossa osallistua suomenhevosten mestaruuksiin, kun kulta vihdoin tuli.”Niin monta vuotta se on ollut miltei ja miltei kulta. Nyt ei ollut miltei”, hän huokasi.Viljoa hän kuvaa perusrauhalliseksi hevoseksi, ja sellaiselta se näyttääkin. Vähän iso pää, eikä kaikkein ylväin ryhti, mutta tekijähevonen, niin kuin suomenhevosen kuuluukin.”Luonteellaan ja sydämellään se kaiken tekee. Se haluaa tehdä ja suorittaa”, Mahosenaho sanoo. Yhteisten vuosien aikana Mahosenaho on välillä loukannut itsensä ja välillä saanut lapsen, mutta Viljo on niin viisas, että ratsastaja on löytynyt aina. Se toimii myös Mahosenahon isän Matin harrastehevosena.”Se on sellainen vanhan ajan suomenhevonen, että ”ei tässä mitään”", Mahosenaho kiittää.Ori tuli hänelle ensin ratsastettavaksi, mutta lopulta hän osti sen itselleen. Varsojakin sillä on jo nelisenkymmentä.”Perusjärkeviä ja rauhallisia. Kivoja käyttöhevosia, joiden kanssa omistaja tykkäävät tehdä”, Mahosenaho kuvaa. . 10-vuotiaan Lavilan Nallen (Valon Veikka – Vänrik) omistaa Katri Forsten. hän osti sen pari vuotta sitten vähän tehtynä. Hän on treenannut sitä muutaman vuoden, mutta mestaruuksiin hän halusi selkään Paanasen. Ohjeeksi Keuruulle Forsten antoi, että Nallella uskaltaa ja pitää laukata reippaasti alamäet, se kyllä jarruttaa esteille. Sillä keinoilla noustiinkin lauantain nelossijalta hopealle. Ensimmäisen päivän jälkeen hopeassa kiinni ollut nuori Kankalon Morgan jarrutteli vielä radalla monessa paikkaa ja jäi vielä ilman mitalia.Paananen odottaa Nallesta paljon. Se on iso hevonen, joka on suoraviivainen ja rehti, ja jolla on valtava liikelaajuus.Pronssimitalisti Veera Peltokangas taas ei harmitellut liikaa.”Hevonen toimi, mutta mä jäin pelaamaan ajan kanssa. Mutta olen tosi iloinen Miran puolesta, että hän sai vuorostaan kirkkaimman mitalin”, Peltokangas sanoi. Tulokset täällä.
”Sanoin jo stewardeille, että heidän pitää kantaa minut pois täältä”, Mira Mahosenaho tunnusti luokan jälkeen.Päivä oli tunteikas, kun nelinkertainen hopeamitalisti viimein saavutti kauan himoitsemansa kullan pitkän yhteistyön jälkeen.Mahosenaho lähti maastopäivään kolmannelta sijalta, mutta hän ei ollut katsonut tuloksia, eikä kukaan ollut hänelle niitä kertonut. Vasta kun hän luokan viimeisenä ratsastajana oli maaston maalissa, hän sai kuulla, että hän ja 14-vuotias Lavilan Viljo (Pellevo – Pette) ovat suomenmestarit.Onnittelijoita riitti. Yhdet onnellisimmista olivat Lavilan-suomenhevosten kasvattajat, Eurajoella sijaitsevan Mattilan Ratsutilan Liisa ja Vesa Mattila. Viime viikonloppuna heidän kasvattamansa FWB-hevonen Cascabel oli Breeders’ Prizen kakkonen esteillä, ja nyt sunnuntaina Lavilan Viljo voitti suomenhevosten kenttämestaruuden ja Lavilan Nalle otti hopeaa Kati Paanasen kanssa. Ja samaan aikaan Porissa nuorten kenttähevosten Avant-finaalissa heidän oriinsa Valon Veikan jälkeläiset olivat ykkönen ja kakkonen: Eveliina Huuhtasen ratsastama Kittilän Keisari voitti ja toinen oli Petra Mattila Jetkalenkalla. . Keuruulla sunnuntaihin johdossa lähti jo nelinkertainen mestariratsukko, Veera Peltokangas ja Hiljalan Fantom. Peltokangas kuitenkin katsoi kelloa väärin, pelkäsi saavansa aliaikaa ja jarrutteli. Lopputuloksena hän sai aikavirheitä ja jäi pronssille. Sekä Mahosenaho että Paananen taas tiesivät, että Keuruun mäissä yliaikaa tulee helposti.”Hölmistyneet tunnelmat”, sanoi Mahosenaho tallissa kilpailun jälkeen nauttiessaan suullisen voittosamppanjaa. Hän jopa miettiä, uskaltaako enää jatkossa osallistua suomenhevosten mestaruuksiin, kun kulta vihdoin tuli.”Niin monta vuotta se on ollut miltei ja miltei kulta. Nyt ei ollut miltei”, hän huokasi.Viljoa hän kuvaa perusrauhalliseksi hevoseksi, ja sellaiselta se näyttääkin. Vähän iso pää, eikä kaikkein ylväin ryhti, mutta tekijähevonen, niin kuin suomenhevosen kuuluukin.”Luonteellaan ja sydämellään se kaiken tekee. Se haluaa tehdä ja suorittaa”, Mahosenaho sanoo. Yhteisten vuosien aikana Mahosenaho on välillä loukannut itsensä ja välillä saanut lapsen, mutta Viljo on niin viisas, että ratsastaja on löytynyt aina. Se toimii myös Mahosenahon isän Matin harrastehevosena.”Se on sellainen vanhan ajan suomenhevonen, että ”ei tässä mitään”", Mahosenaho kiittää.Ori tuli hänelle ensin ratsastettavaksi, mutta lopulta hän osti sen itselleen. Varsojakin sillä on jo nelisenkymmentä.”Perusjärkeviä ja rauhallisia. Kivoja käyttöhevosia, joiden kanssa omistaja tykkäävät tehdä”, Mahosenaho kuvaa. . 10-vuotiaan Lavilan Nallen (Valon Veikka – Vänrik) omistaa Katri Forsten. hän osti sen pari vuotta sitten vähän tehtynä. Hän on treenannut sitä muutaman vuoden, mutta mestaruuksiin hän halusi selkään Paanasen. Ohjeeksi Keuruulle Forsten antoi, että Nallella uskaltaa ja pitää laukata reippaasti alamäet, se kyllä jarruttaa esteille. Sillä keinoilla noustiinkin lauantain nelossijalta hopealle. Ensimmäisen päivän jälkeen hopeassa kiinni ollut nuori Kankalon Morgan jarrutteli vielä radalla monessa paikkaa ja jäi vielä ilman mitalia.Paananen odottaa Nallesta paljon. Se on iso hevonen, joka on suoraviivainen ja rehti, ja jolla on valtava liikelaajuus.Pronssimitalisti Veera Peltokangas taas ei harmitellut liikaa.”Hevonen toimi, mutta mä jäin pelaamaan ajan kanssa. Mutta olen tosi iloinen Miran puolesta, että hän sai vuorostaan kirkkaimman mitalin”, Peltokangas sanoi. Tulokset täällä.