Asetelma oli pitkälle sama kuin Tokionkin palkintopodiumilla: Kulta Jessica von Bredow-Werndl, Saksa, hopea Isabell Werth, Saksa, ja pronssi Charlotte Fry (vuonna 2021 Charlotte Dujardin), Iso-Britannia. Hevoset Dalera, Wendy (Bella Rose) ja Glamourdale (Gio). Kouluratsastuksessa asiat tapaavat pysytellä ennallaan. Tänä vuonna voittoprosentit jäivät matalammiksi. Voittaja ylitti 90 prosentin rajan, mutta Tokiossa lukema oli 91,7. Suomalaisittain iloinen asia on, että Emma Kanerva on Greek Airillaan lopputuloksissa henkilökohtaisesti sijalla 12. Taakse jäi liuta nimiratsastajia, kaikkiaan kuusi ratsukkoa, Patrik Kittelistä ja Frederic Wandresista lähtien. Tuollainen sijoitus nostaa hänet heti kansainvälisiin kilpailuihin haluttujen nimien joukkoon ja parantaa ratkaisevasti mahdollisuuksia startata kisoissa. . Ainutlaatuinen tanssilattiaVaikka prosentit eivät kivunneet taivaisiin, Pariisin ainutlaatuinen tunnelma nousi esiin. "En usko, että voimme koskaan saada olla tällaisella areenalla ja tanssilattialla enää. Tämä oli kerran elämässä -kokemus", von Bredow-Werndl totesi.Vuoden 2006 Aachen on Werthin elämässä lähin vastaava kokemus. "Mutta me näimme täällä fantastisen areenan ja fantastista urheilua", hän kehui. "Toivon, että lähdemme kotiin positiivisen kokemuksen kanssa lajistamme."Charlotte Fry oli samoilla linjoilla. "Kaikki liput oli myyty ja katsojat rakastivat meitä niinkuin me heitä. Uskomaton fiilis.". Nämä olivat 17-vuotiaan Daleran viimeiset arvokisat. Nyt se on virallisesti totta. von Bredow-Werndl kertoi, että tänä vuonna on enää myöhäistä astuttaa Daleraa, mutta ensi vuonna se tulee tapahtumaan. Loppukaudesta hän saattaa osallistua tammalla vielä joihinkin kisoihin, mutta tämä vuosi on joka tapauksessa sen viimeinen. Aamulla herätessään von Bredow-Werndl kertoi todenneensa itselleen, että hän ja Dalera riittävät. "Tuli se vahva tunne, että on kysymys vain luottamuksesta ja rakkaudesta. Ja vaikka ulkopuolelta tuli niin paljon painetta, me onnistuimme. Dalera on minun peilini."Ratsastaja toteaa päätöksen olevan vaikea, sillä varmuutta uudesta samanlaisesta hevosesta ei ole. "En tiedä tuleeko enää yhtä hyvää, mutta teen töitä sen puolesta."Von Bredow-Werndlin freestyle oli sama kuin Tokion olympialaisissa. Toki musiikki La vie en Rose paitsi kuvaili loistavasti ratsukon ruusunhohtoista elämää (la vie en rose: suloinen elämä), myös toimi nimenomaan Versaillesissa loistavasti. Ohjelman alku ei lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla, kun Dalera ennakoi liikkeelle lähtöä pysähdyksestä, mutta prosentit lähtivät siitä heti kohta kipuamaan. Taiteellisuusprosenteista puhumattakaan. Yleisö oli ihastuksissaan, kun ämyreistä raikasi "non, rien de rien, non, je ne regrette rien!" (en kadu yhtään mitään) pariisilaisen supertähden Edith Piafin väkevästi laulamana. Päivän teema oli piaffipiruetti. Lähes kaikki kärkipään ratsastajat esittivät sitä koko ympyrän.. Saksan toinen ratsastaja Isabell Werth joutui Wendyllään jäämään vielä kakkoseksi. Werthin kür oli 1970-luvun tuttua amerikkalaispoppia, jossa Barry Manilow'n kappaleeseen Oh Mandy oli vaihdettu Mandyn paikalle Wendy. Prosentit olivat 89,6. Pronssimitalisti Charlotte Fry ja ori Glamourdale ottivat 88,9 prosenttia. Tanskan Cathrine Laudrup-Dufour oli Freestyle-tammallaan vasta viides. Hän pysyi lupauksessaan, ja esitti "jotakin Kyra Kyrklundilta lainattua". Se jokin oli Pariisissa Matadorin kanssa ensiesityksensä saanut piaffipiruetti, jossa piruetti vaihtuu ravista laukaksi. Aikoinaan liike nimettiin kyruetiksi, keksijänsä mukaan. Musiikkinauhalta kuului huudahdus "formidable!", ja sitä esitys olikin, yhtä kalliisti maksanutta virhettä lukuunottamatta, mutta Laudrup-Dufourin prosentit jäivät virheestä huolimatta odotettua matalammiksi: 88 prosenttiin. .________________________________________________________Kommentti: Mitä laji kaipaa?Kouluratsastus kaipaa selkeyttä ja perusteluja. Välillä tuntuu, että mitä enemmän seuraa lajia, sitä vähemmän ymmärtää suorituksista annettujen pisteiden logiikkaa. Se ei ole hyvä asia, että suurin korrelaatio lopputulokseen on lähtölista, joka laaditaan niin, että siellä on kuuma ryhmä loppupäässä ja varmin voittaja starttaa viimeisenä. Tiedetään, että koreografia ja vaikeusaste, taiteellinen toteutus, tekniset pisteet, pakolliset liikkeet ja musiikin laatu ja sopivuus hevosen liikkeisiin ovat arvostelukohteita. Mutta - täsmällisesti ottaen, miten? Mikä on kenenkin tuomarin mielestä taiteellista ja mikä taas ei? Mikä on koulutuomarin asiantuntemus taiteellisuudesta? Pidetäänkö heille luentoja aiheesta?Auttaisi valtavasti, ja lisäisi ratkaisevasti mielenkiintoa, jos - etukäteen ilmoitettaisiin, minkä asioiden suhteen tällä kertaa ollaan tarkkoina- tuomaripisteistä kävisi sanallisesti ilmi miksi mitäkin pisteitä on annettu. Jos kommenttien kirjoittamiseen ei ole aikaa, vaihtoehtoisesti voisi raksia ruutuun esitäytettyjä kohtia, vaikkapa lineraalisesta rakennearvostelusta tuttuun tapaan. Yksi arvostelukohta voisi olla esimerkiksi: "Hevosen suu auki ammollaan - Hevosen suu rauhallinen ja kiinni" ja siihen väliin sijoitettaisiin vaikka 8 välietappia, jotka on tarkoin sovittu tuomarikoulutuksissa. Mikä muuten estäisi käyttämästä tällaista lineaarista tulosta hyväksi myös kouluhevosjalostuksessa? ________________________________________________________
Asetelma oli pitkälle sama kuin Tokionkin palkintopodiumilla: Kulta Jessica von Bredow-Werndl, Saksa, hopea Isabell Werth, Saksa, ja pronssi Charlotte Fry (vuonna 2021 Charlotte Dujardin), Iso-Britannia. Hevoset Dalera, Wendy (Bella Rose) ja Glamourdale (Gio). Kouluratsastuksessa asiat tapaavat pysytellä ennallaan. Tänä vuonna voittoprosentit jäivät matalammiksi. Voittaja ylitti 90 prosentin rajan, mutta Tokiossa lukema oli 91,7. Suomalaisittain iloinen asia on, että Emma Kanerva on Greek Airillaan lopputuloksissa henkilökohtaisesti sijalla 12. Taakse jäi liuta nimiratsastajia, kaikkiaan kuusi ratsukkoa, Patrik Kittelistä ja Frederic Wandresista lähtien. Tuollainen sijoitus nostaa hänet heti kansainvälisiin kilpailuihin haluttujen nimien joukkoon ja parantaa ratkaisevasti mahdollisuuksia startata kisoissa. . Ainutlaatuinen tanssilattiaVaikka prosentit eivät kivunneet taivaisiin, Pariisin ainutlaatuinen tunnelma nousi esiin. "En usko, että voimme koskaan saada olla tällaisella areenalla ja tanssilattialla enää. Tämä oli kerran elämässä -kokemus", von Bredow-Werndl totesi.Vuoden 2006 Aachen on Werthin elämässä lähin vastaava kokemus. "Mutta me näimme täällä fantastisen areenan ja fantastista urheilua", hän kehui. "Toivon, että lähdemme kotiin positiivisen kokemuksen kanssa lajistamme."Charlotte Fry oli samoilla linjoilla. "Kaikki liput oli myyty ja katsojat rakastivat meitä niinkuin me heitä. Uskomaton fiilis.". Nämä olivat 17-vuotiaan Daleran viimeiset arvokisat. Nyt se on virallisesti totta. von Bredow-Werndl kertoi, että tänä vuonna on enää myöhäistä astuttaa Daleraa, mutta ensi vuonna se tulee tapahtumaan. Loppukaudesta hän saattaa osallistua tammalla vielä joihinkin kisoihin, mutta tämä vuosi on joka tapauksessa sen viimeinen. Aamulla herätessään von Bredow-Werndl kertoi todenneensa itselleen, että hän ja Dalera riittävät. "Tuli se vahva tunne, että on kysymys vain luottamuksesta ja rakkaudesta. Ja vaikka ulkopuolelta tuli niin paljon painetta, me onnistuimme. Dalera on minun peilini."Ratsastaja toteaa päätöksen olevan vaikea, sillä varmuutta uudesta samanlaisesta hevosesta ei ole. "En tiedä tuleeko enää yhtä hyvää, mutta teen töitä sen puolesta."Von Bredow-Werndlin freestyle oli sama kuin Tokion olympialaisissa. Toki musiikki La vie en Rose paitsi kuvaili loistavasti ratsukon ruusunhohtoista elämää (la vie en rose: suloinen elämä), myös toimi nimenomaan Versaillesissa loistavasti. Ohjelman alku ei lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla, kun Dalera ennakoi liikkeelle lähtöä pysähdyksestä, mutta prosentit lähtivät siitä heti kohta kipuamaan. Taiteellisuusprosenteista puhumattakaan. Yleisö oli ihastuksissaan, kun ämyreistä raikasi "non, rien de rien, non, je ne regrette rien!" (en kadu yhtään mitään) pariisilaisen supertähden Edith Piafin väkevästi laulamana. Päivän teema oli piaffipiruetti. Lähes kaikki kärkipään ratsastajat esittivät sitä koko ympyrän.. Saksan toinen ratsastaja Isabell Werth joutui Wendyllään jäämään vielä kakkoseksi. Werthin kür oli 1970-luvun tuttua amerikkalaispoppia, jossa Barry Manilow'n kappaleeseen Oh Mandy oli vaihdettu Mandyn paikalle Wendy. Prosentit olivat 89,6. Pronssimitalisti Charlotte Fry ja ori Glamourdale ottivat 88,9 prosenttia. Tanskan Cathrine Laudrup-Dufour oli Freestyle-tammallaan vasta viides. Hän pysyi lupauksessaan, ja esitti "jotakin Kyra Kyrklundilta lainattua". Se jokin oli Pariisissa Matadorin kanssa ensiesityksensä saanut piaffipiruetti, jossa piruetti vaihtuu ravista laukaksi. Aikoinaan liike nimettiin kyruetiksi, keksijänsä mukaan. Musiikkinauhalta kuului huudahdus "formidable!", ja sitä esitys olikin, yhtä kalliisti maksanutta virhettä lukuunottamatta, mutta Laudrup-Dufourin prosentit jäivät virheestä huolimatta odotettua matalammiksi: 88 prosenttiin. .________________________________________________________Kommentti: Mitä laji kaipaa?Kouluratsastus kaipaa selkeyttä ja perusteluja. Välillä tuntuu, että mitä enemmän seuraa lajia, sitä vähemmän ymmärtää suorituksista annettujen pisteiden logiikkaa. Se ei ole hyvä asia, että suurin korrelaatio lopputulokseen on lähtölista, joka laaditaan niin, että siellä on kuuma ryhmä loppupäässä ja varmin voittaja starttaa viimeisenä. Tiedetään, että koreografia ja vaikeusaste, taiteellinen toteutus, tekniset pisteet, pakolliset liikkeet ja musiikin laatu ja sopivuus hevosen liikkeisiin ovat arvostelukohteita. Mutta - täsmällisesti ottaen, miten? Mikä on kenenkin tuomarin mielestä taiteellista ja mikä taas ei? Mikä on koulutuomarin asiantuntemus taiteellisuudesta? Pidetäänkö heille luentoja aiheesta?Auttaisi valtavasti, ja lisäisi ratkaisevasti mielenkiintoa, jos - etukäteen ilmoitettaisiin, minkä asioiden suhteen tällä kertaa ollaan tarkkoina- tuomaripisteistä kävisi sanallisesti ilmi miksi mitäkin pisteitä on annettu. Jos kommenttien kirjoittamiseen ei ole aikaa, vaihtoehtoisesti voisi raksia ruutuun esitäytettyjä kohtia, vaikkapa lineraalisesta rakennearvostelusta tuttuun tapaan. Yksi arvostelukohta voisi olla esimerkiksi: "Hevosen suu auki ammollaan - Hevosen suu rauhallinen ja kiinni" ja siihen väliin sijoitettaisiin vaikka 8 välietappia, jotka on tarkoin sovittu tuomarikoulutuksissa. Mikä muuten estäisi käyttämästä tällaista lineaarista tulosta hyväksi myös kouluhevosjalostuksessa? ________________________________________________________