Veronica Nurminen oli koulukokeen ja vielä rataesteidenkin jälkeen varma, että tällä kertaa mitalia ei tulisi. Mutta kenttäratsastus on kestävyyslaji kaikin tavoin ajateltuna. Kannatti pitää pää kylmänä ja keskittyä omaan tekemiseen, sillä sunnuntaipäivän lopussa palkintona oli kultamitali."Olisi voinut mennä paremminkin", hän kuitenkin sanoo. "Koulurata (tulos 34,3) laski pisteitä aika paljon, kun itse mokasin, ja oltiin sen jälkeen neljäntenä. Rataesteet on meidän vahvuus, mutta sieltä tuli kaksi puomia. Sen jälkeen olin silleen, etttä tuskin tulee ainakaan mitalia. Kun kuulin tuloksen, että olin siirtynytkin johtoon, olin että miten tää on mahdollista. Olin ihan järkyttynyt!"Maastoon hän olisi tietysti mennyt muutenkin, sillä "se on tämän lajin paras osuus". Siellä hän ratsasti virheettömästi ja aikaan, jolloin johtosija pysyi, "Hevonen toimi hyvin ja teki kaiken mitä mä pyysin. Coffin oli ainut este, jossa oli ehkä vähän haastetta kun sille tultiin vinosti ja siinä on se hauta. Kun se oli ylitetty, ajattelin, että no, nyt on vaikein kohta takana ja lopun vaan nautiskelin.".Juttu jatkuu videon jälkeen.. Viime vuonna ratsukko otti hopeaa.Tänä vuonna valmistautuminen ei mennyt suunnitellusti. Tarkoitus oli hypätä Solbackan estekisoissa, mutta kenkäongelma esti aikeet. "Ja kun hevosella oli ollut parin viikon laidunloma juuri ennen sitä, jouduimme lähtemään aika kevyellä valmistelulla", äiti Anne Fränti kertoo. "Mutta ei siinä mitään vaikeutta ollut."Hopeamitalin otti Juuli Norha Kamelotaksella ja pronssin Emmi Olli Quintalla.Maastossa estevirheettömästi ja aikaan ratsastivat vain kulta- ja hopeamitalisti. Kisassa tuli paljon hylkyjä kun kuusi ratsukkoa 11:sta jäi matkan varrelle."No, jo rataesteet ovat sen viisi senttiä tavallista korkeammat ja kaikki vähän vaikeampaa, eikä meillä hirveästi junioreita edes ole", kisojen keskushenkilö Seppo Laine tuumaili. Hän ei pitänyt vaikeustasoa mitenkään ylimitoitettuna.Tulokset täällä."Aurinko paistoi vähän liikaa kypärän alle"Helsinkiläisen Minna Laihon omistama 8-vuotias holsteintamma Travenort's Ida-Maria (Diarado - Limbus) on hankittu nimenomaan laatuhevosena, jonka valinnassa on käytetty sekä kansainvälisen kenttäpariskunta Siltakorpi-Jankarin ammattitaitoa, että kouluratsastavaa eläinlääkäri Laura Laaksoa, joka kävi koronavuosien aikana Elmo Jankarin lisäksi testiratsastamassa hevosen. Jankari on myös Nurmisen valmentaja."Saatiin mahdolisuus tällaiseen hevoseen, mihin itsellä ei välttämättä olisi taloudellisia mahdollisuuksia", Fränti toteaa.Laiho haluaa itse pysytellä syrjemmällä, mutta oli kuitenkin seuraamassa hevosensa kisapäivää."Aurinko paistoi vähän liikaa kypärän alle sinä päivänä kolme vuotta sitten kun sain idean, että ostaisinkohan mä oman hevosen", Laiho naurahtaa. "Sitten kysyin Annelta, että saanko tuoda sen tänne, koska en osaa sitä perustuntiratsastajana itse hoitaa."Asikkalassa kesämökin omistama Laiho ei ole omalla hevosellaan ratsastanutkaan, vaan hän luovutti hevosen heti Fräntille.Hän oli tutustunut perheeseen Fräntin ratsastuskoulun AMR-tallin kautta, jossa otti kesälomien aikaan tunteja. Hevosen ostaminen liittyi ajatukseen tehdä jotakin uutta. Tutustua kokonaan uuteen maailmaan, kenttäratsastamiseen ja kilpailemiseen, kuten Laiho kuvailee.Kun Laiho nyt on seurannut lajia lähempää, hän toteaa sen olevan "aivan järjetön". Ilmaus on positiivinen. "Tämä laji vaatii sellaista voimaa ja rohkeutta, että ei sitä ihan joka-ratsastajalla ole", hän kiteyttää." .Anne Fränti, näkyykö hevosen laatu?"Kyllä todellakin. Jos vertaa Veronican aikaisempaan hevoseen, nyt jo eläköityneeseen eestinsurheiluhevoseen Foriola-Fortunateen, joka on kiva hevonen sekin, niin kyse on kuin yöstä ja päivästä", Fränti toteaa. Hänen tyttärensä vahvistaa asian ja sanoo tamman olevan tekijähevosia: "Mahtava hevonen, suoraviivainen. Kun näyttää esteen, se hyppää sen, oli se maasto- tai rataeste. Koulukokeessa se täällä vähän innostui, mutta mun moka sekin oli."Hevonen oli hyvin ratsastettu sen aiemman ratsastajan Esteban Benitez Vallen toimesta, joka on mennyt hevosella Saksassa nuorten hevosten luokkia. Ida-Maria on jalostettu nimenomaan kenttäratsastukseen ja sen luonne on juuri sopiva. Jankari oli arvioinut sen olevan myös ratsastettavuudeltaan soveltuva silloin vasta 13-vuotiaalle ratsastajalleen. "Tammamainen, mutta hyvässä mielessä", Anne Fränti kuvailee. Entä ratsukon jatko?Nurmisella on tähtäin junioreiden EM-kisoissa. 16-vuotiaana hän pääsee niihin sekä ensi että seuraavana vuonna. "Ja sitten niin pitkälle kuin pääsee."Tänä vuonna tavoitteena on PM-kisat Tanskassa, jonne on vielä hankittava kahden tähden tasolta kvaalitulos. Se yritetään ratsastaa Keravalla kuukauden kuluttua.Siinä välissä on olympialaisten kenttäkisa, jonka Nurminen aikoo katsoa nenä kiinni TV-ruudussa. Hän arvelee, että suomalaiset voivat onnistuessaan hyvinkin mahtua 10 parhaan joukkoon. Hevosala on tiukasti mielessä mitä tulevaisuuteen tulee, sillä syksyllä Nurminen aloittaa hevostalouden perustutkinto-opinnot Salpauksessa.
Veronica Nurminen oli koulukokeen ja vielä rataesteidenkin jälkeen varma, että tällä kertaa mitalia ei tulisi. Mutta kenttäratsastus on kestävyyslaji kaikin tavoin ajateltuna. Kannatti pitää pää kylmänä ja keskittyä omaan tekemiseen, sillä sunnuntaipäivän lopussa palkintona oli kultamitali."Olisi voinut mennä paremminkin", hän kuitenkin sanoo. "Koulurata (tulos 34,3) laski pisteitä aika paljon, kun itse mokasin, ja oltiin sen jälkeen neljäntenä. Rataesteet on meidän vahvuus, mutta sieltä tuli kaksi puomia. Sen jälkeen olin silleen, etttä tuskin tulee ainakaan mitalia. Kun kuulin tuloksen, että olin siirtynytkin johtoon, olin että miten tää on mahdollista. Olin ihan järkyttynyt!"Maastoon hän olisi tietysti mennyt muutenkin, sillä "se on tämän lajin paras osuus". Siellä hän ratsasti virheettömästi ja aikaan, jolloin johtosija pysyi, "Hevonen toimi hyvin ja teki kaiken mitä mä pyysin. Coffin oli ainut este, jossa oli ehkä vähän haastetta kun sille tultiin vinosti ja siinä on se hauta. Kun se oli ylitetty, ajattelin, että no, nyt on vaikein kohta takana ja lopun vaan nautiskelin.".Juttu jatkuu videon jälkeen.. Viime vuonna ratsukko otti hopeaa.Tänä vuonna valmistautuminen ei mennyt suunnitellusti. Tarkoitus oli hypätä Solbackan estekisoissa, mutta kenkäongelma esti aikeet. "Ja kun hevosella oli ollut parin viikon laidunloma juuri ennen sitä, jouduimme lähtemään aika kevyellä valmistelulla", äiti Anne Fränti kertoo. "Mutta ei siinä mitään vaikeutta ollut."Hopeamitalin otti Juuli Norha Kamelotaksella ja pronssin Emmi Olli Quintalla.Maastossa estevirheettömästi ja aikaan ratsastivat vain kulta- ja hopeamitalisti. Kisassa tuli paljon hylkyjä kun kuusi ratsukkoa 11:sta jäi matkan varrelle."No, jo rataesteet ovat sen viisi senttiä tavallista korkeammat ja kaikki vähän vaikeampaa, eikä meillä hirveästi junioreita edes ole", kisojen keskushenkilö Seppo Laine tuumaili. Hän ei pitänyt vaikeustasoa mitenkään ylimitoitettuna.Tulokset täällä."Aurinko paistoi vähän liikaa kypärän alle"Helsinkiläisen Minna Laihon omistama 8-vuotias holsteintamma Travenort's Ida-Maria (Diarado - Limbus) on hankittu nimenomaan laatuhevosena, jonka valinnassa on käytetty sekä kansainvälisen kenttäpariskunta Siltakorpi-Jankarin ammattitaitoa, että kouluratsastavaa eläinlääkäri Laura Laaksoa, joka kävi koronavuosien aikana Elmo Jankarin lisäksi testiratsastamassa hevosen. Jankari on myös Nurmisen valmentaja."Saatiin mahdolisuus tällaiseen hevoseen, mihin itsellä ei välttämättä olisi taloudellisia mahdollisuuksia", Fränti toteaa.Laiho haluaa itse pysytellä syrjemmällä, mutta oli kuitenkin seuraamassa hevosensa kisapäivää."Aurinko paistoi vähän liikaa kypärän alle sinä päivänä kolme vuotta sitten kun sain idean, että ostaisinkohan mä oman hevosen", Laiho naurahtaa. "Sitten kysyin Annelta, että saanko tuoda sen tänne, koska en osaa sitä perustuntiratsastajana itse hoitaa."Asikkalassa kesämökin omistama Laiho ei ole omalla hevosellaan ratsastanutkaan, vaan hän luovutti hevosen heti Fräntille.Hän oli tutustunut perheeseen Fräntin ratsastuskoulun AMR-tallin kautta, jossa otti kesälomien aikaan tunteja. Hevosen ostaminen liittyi ajatukseen tehdä jotakin uutta. Tutustua kokonaan uuteen maailmaan, kenttäratsastamiseen ja kilpailemiseen, kuten Laiho kuvailee.Kun Laiho nyt on seurannut lajia lähempää, hän toteaa sen olevan "aivan järjetön". Ilmaus on positiivinen. "Tämä laji vaatii sellaista voimaa ja rohkeutta, että ei sitä ihan joka-ratsastajalla ole", hän kiteyttää." .Anne Fränti, näkyykö hevosen laatu?"Kyllä todellakin. Jos vertaa Veronican aikaisempaan hevoseen, nyt jo eläköityneeseen eestinsurheiluhevoseen Foriola-Fortunateen, joka on kiva hevonen sekin, niin kyse on kuin yöstä ja päivästä", Fränti toteaa. Hänen tyttärensä vahvistaa asian ja sanoo tamman olevan tekijähevosia: "Mahtava hevonen, suoraviivainen. Kun näyttää esteen, se hyppää sen, oli se maasto- tai rataeste. Koulukokeessa se täällä vähän innostui, mutta mun moka sekin oli."Hevonen oli hyvin ratsastettu sen aiemman ratsastajan Esteban Benitez Vallen toimesta, joka on mennyt hevosella Saksassa nuorten hevosten luokkia. Ida-Maria on jalostettu nimenomaan kenttäratsastukseen ja sen luonne on juuri sopiva. Jankari oli arvioinut sen olevan myös ratsastettavuudeltaan soveltuva silloin vasta 13-vuotiaalle ratsastajalleen. "Tammamainen, mutta hyvässä mielessä", Anne Fränti kuvailee. Entä ratsukon jatko?Nurmisella on tähtäin junioreiden EM-kisoissa. 16-vuotiaana hän pääsee niihin sekä ensi että seuraavana vuonna. "Ja sitten niin pitkälle kuin pääsee."Tänä vuonna tavoitteena on PM-kisat Tanskassa, jonne on vielä hankittava kahden tähden tasolta kvaalitulos. Se yritetään ratsastaa Keravalla kuukauden kuluttua.Siinä välissä on olympialaisten kenttäkisa, jonka Nurminen aikoo katsoa nenä kiinni TV-ruudussa. Hän arvelee, että suomalaiset voivat onnistuessaan hyvinkin mahtua 10 parhaan joukkoon. Hevosala on tiukasti mielessä mitä tulevaisuuteen tulee, sillä syksyllä Nurminen aloittaa hevostalouden perustutkinto-opinnot Salpauksessa.